torstai 31. maaliskuuta 2011

Konflikti jatkuu

Tällä viikolla aika on jo kolmena iltana kulunut rattoisasti kissoja paimentaessa. Naapurin Sophus-kissa, 6-vuotias leikattu kolli, on turhankin innokkaasti ottanut kontaktia meidän kissoihin. Ensikontaktista on nyt edetty siihen, että reviirirajoista neuvotellaan niin kiivaasti, että ihmisten pitää välillä puuttua asiaan.

Eräänä iltana havahduin siihen, että ulkoa kuului erittäin kovaäänistä naukumista. Niin kuuluvaa, että minun piti mennä tarkistamaan tilanne. Siellä meidän Vilma istui aidan päällä kuuntelemassa, kun Sophus mitä ilmeisimmin kertoi ajatuksiaan reviirilleen tunkeutumisesta. Naapurikin oli kuullut saman mekastuksen ja siinä me sitten oikein porukalla ihmettelimme tilannetta.

Vilma on sen verran nopealiikkeinen, että on ilmeisesti päässyt livahtamaan Sophuksen käpälistä, mutta Vilppu on joutunut ottamaan lähikontaktia. Eräänä toisena iltana seurasin lähietäisyydeltä, miten kaksi kissaa pyöri pallona pitkin pihaa.

Muuten on sitten kulutettu aikaa maanittelemalla kissoja, sekä omia että naapurin, pois ulkovaraston alta. Välillä sieltä on kuulunut murinaa ja sähinää, välillä on ollut aivan hiljaista. Kolmen illan jälkeen päätin julistaa hengähdystauon välienselvittelyyn, enkä päästänyt kissoja ulos.

En minä jaksa ilta illan perään kykkiä nukkumaanmenoaikaan varaston seinustalla taskulamppu kädessä.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Kahden kerroksen väkeä

Töissä vaihtui äskettäin siivooja.

Entinen siivooja oli keski-ikäinen mies, jonka arvelen olleen kotoisin jostakin Etelä-Aasian suunnalta. Kehitysmaasta tullut maahanmuuttaja, jolla tuskin oli kovinkaan kummoista koulutusta tai muuta sosiaalista pääomaa, jolla olisi voinut hankkia parempia töitä.

Vanhassa siivoojassa merkillepantavinta oli se, että hän mitä ilmeisimmin pyrki olemaan näkymätön. Ei melua eikä muunkaanlaista häiriötä. Vastasi tervehdykseen, muttei koskaan itse tervehtinyt ensin. Eikä ikinä pyytänyt väistämään mopin tieltä.

Uusi siivooja on hänkin maahanmuuttaja, mutta nuori ja nainen ja eurooppalainen. Ei puhu norjaa, mutta pyytää kyllä englanniksi siirtämään tuolia ja joskus jopa ilmoittaa pyyhkivänsä pöydän. Vink, vink: siirrypä muualle hetkeksi!

Kahden siivoojan välinen ero on oikeastaan todella silmiinpistävä. Työn jäljessä ei ole havaittavaa eroa, mutta asenteessa sitäkin enemmän. Toinen on näkymätön ja toinen tekee itsensä näkyväksi.

Kummankaan taustasta en tiedä mitään, mutta kaikenlaista voi arvailla.

Oletetaan vaikkapa, että vanha siivooja on tullut Norjaan pakolaisena. Siirtyminen kehitysmaasta erittäin kehittyneeseen maahan johtaa käytännössä siihen, että entisillä taidoilla ei ehkä olekaan enää arvoa työmarkkinoilla. Ehkä hän on oppinut lukemaankin vasta norjankurssilla. Tarjolla on töitä, jotka eivät enää kelpaa kantanorjalaisille. Mutta pakolaisena maahan tullut voi olla hyvinkin tyytyväinen siivoustyöhönsä, jolle ei loppua näy.

Oletetaan myös, että uusi siivooja on kotoisin itäisestä Euroopasta ja on tullut Norjaan omaehtoisesti, ehkä perheensä mukana kotimaata paremmille työmarkkinoille tai jopa opiskelemaan ja tekee töitä siinä ohessa, parina päivänä viikossa. Puutteellisen kielitaidon takia siivoaminen, jossa ei tarvitse puhua norjaa, sopii hyvin alkuvaiheen työksi. Hän on kuitenkin kotimaassaan käynyt monta vuotta koulua, osaa lukea ja kirjoittaa vaikeuksitta ja todennäköisesti hänellä on aiemman koulutustaustansa ansiosta mahdollisuus opiskella Norjassa. Eikä millään pakolaiskurssilla vaan samoissa oppilaitoksissa norjalaisten kanssa. Siivoaminen on välivaihe ja tulevaisuudessa odottaa parempi työ.

Mitä muuta eroa näillä kahdella siivoojalla sitten on taustan lisäksi? Tulevaisuus ja edessä olevat mahdollisuudet. Kumpi on tyytyväisempi tämänhetkiseen tilanteeseensa? Kumpi suunnittelee urakehitystä? Kenellä on mahdollisuus palata kotimaahansa?

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Maalari maalasi taloa

Maalari, siis allekirjoittanut, on ahkeroinut muutamana päivänä viikonloppulapsen huoneen parissa. Tämä huone oli pakko maalata, kun seinissä oli kaikenlaisia jälkiä. Jos työ olisi tehty ihan viimeisen päälle, olisi pitänyt laittaa myös uusi lasikuitutapetti seiniin, mutta tällä kertaa tyydyttiin hieman pienimuotoisempaan kohentamiseen. Ehkä sitten ensi kerralla tehdään perusteellisempaa remonttia.

Maalauksen aloituskuvasta näkyykin, että ensin on paikkailtu niitä jälkiä seinissä. Keskeltä seinää oli tapetista repeytynyt pari kaistaletta pois, ja niihin kohtiin laitoin paikan ennen maalausta ja kaikki naulan- ja ruuvinjäljet peitin maalilla. Aika hyvä tuli, vaikka itse sanonkin.

Muutaman maalinhajussa vietetyn tunnin jälkeen seinät näyttävät nyt näin hienoilta.

Jos joku ihmettelee seinällä olevia metallitelineitä, niin ne ovat hyllyn kannattimet. Mekin ihmettelimme seinälle jätettyjä hyllyjä siihen asti, kunnes yritin irrottaa niitä. Ei onnistunut. Ruuvien poiston jälkeenkin telineet olivat varsin tukevasti seinässä kiinni. Joku on edellisen maalauksen jälkeen ollut hieman malttamaton sisustaessaan, eikä ole jaksanut odottaa maalin kuivumista kunnolla.

No, meidän oli tarkoituskin laittaa hyllyt takaisin seinälle, joten mitään katastrofia tässä ei päässyt syntymään. Mutta tiedetäänpä sitten, että hyllyjen pois ottamisesta seuraa seinän uudelleen tapetointi ja maalaaminen.

Huoneesta löytyi myös muuta ihmeteltävää, ikivanha lämpöpatteri. Itse asiassa näitä museoesineitä oli kaksikin tässä asunnossa. Nähtävästi muut on vaihdettu uusiin sitä mukaa kun vanhat ovat sanoneet sopimuksen irti.

Tässä "uunissa" ei ole termostaattia, vaan halutun lämpötilan sijaan valitaan lämmitysteho. Designin perusteella arvioisin, että nämä voisivat olla peräisin vaikkapa 1960-luvulta. Siis niin vanhoja, että minä ilmoitin miehelle, että ne vaihdetaan uusiin. Mies ei vastustanut. Noin vanha sähkölaite on todennäköisesti paloturvallisuusriski.

Lisämielenkiintoa asiaan tuo se, että toinen pattereista oli huoneessa, joka edellisilläkin asukkailla oli lastenhuone. Lisäksi patteri oli saanut sähkönsä jatkojohdon kautta, joka näytti jos ei itse tehdyltä niin ainakin itse korjatulta. Minä en moista viritelmää lastenhuoneessa käyttäisi - mieluiten en missään huoneessa. Ihmettelen muutenkin, miten täällä moisia museoesineitä ylipäätään on, kun koko asunto on remoitoitu muutama vuosi sitten ja kaikki muu on ihan hyvässä kunnossa.

Toinen sähköjohtoviritelmä, joka pistää ainakin minun silmääni, ovat nämä katonrajassa olevat pistorasiat, joista vedetään sähköjohto kattolamppuihin. Sama systeemi oli myös edellisessä asunnossa, joka oli paljon tätä uudempi. Suomalaistyyppistä systeemiä, jossa keskellä kattoa on koukku ja pistorasia tai johdonpäät valaisinta varten - ja kaapelit kulkevat rakenteiden sisällä - en muista täällä nähneeni. Tosin ihan kaikenikäisiä ja -tasoisia asuntoja en ole sisäpuolelta käynyt katsomassa.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Konflikti

Naapurin kissa

Kissojen ulkoilu on vielä toistaiseksi jäänyt aika vähälle, kun ensin totuteltiin sisätiloihin ja ulkona ei vielä uskaltauduta kovin kauas kotiovelta. Kissoja tällä rivitaloalueella näyttää olevan aika paljon, mikä tietenkin sotii aika pahasti kissojen luontaista reviirijakoa vastaan.

Nyt näyttää siltä, että ensimmäinen kissamainen konflikti alkaa heti kotiovelta. Naapurin kissa on asettunut näille nurkille jo aiemmin ja luonnollisesti perustanut oman reviirinsä. Ainakin näin talviaikaan sillä näyttää olevan tapana oleskella porraskivellä, joka on meidän ja naapurin yhteinen.

Päätinpä sitten päästää omat kissat ulos ja samanaikaisesti naapurin kissa maleksi paikalle tarkastuskierrokseltaan. MRRRJAU! sanoi naapurin kissa ja saman tien meidän kissat päättivät siirtyä takaisin sisätiloihin. Naapurin kissa yritti tulla perässä, mutta sain estettyä.

Sitten naapurin kissa jäikin meidän oven eteen vahtiin. Siinä se nökötti kynnysmatolla vaikka kuinka pitkään.

Saa nähdä, millainen konflikti tästä vielä kehittyy,

Tilanteen tarkkailua turvalliselta etäisyydeltä

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tervetuloa Askeriin!


Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa Askerissa, kun viranomaisille ilmoitettu muuttopäivä oli 21.2. Hyvältä näyttää edelleenkin ja vielä paremmalta huomisen jälkeen, kun vanha asunto on lopultakin tarkastettu, todettu siistiksi ja luovutettu pois.

Vanhaa asuntoa lattiasta kattoon siivotessa huomasimme taas kerran, kuinka epämääräisessä kunnossa se oikeasti oli. Siellä asuessa huonekalut peittivät paljon virheitä, mutta tyhjää asuntoa perusteellisesti läpikäydessä ne pistivät silmään.

Kuvitelkaa vuokra-asunto, jossa asukkailla ei virallisesti ole lupaa tehdä juuri mitään parannuksia eikä varsinkaan omistajan kustannuksella. Sen sijaan yksi jos toinenkin on vuosien varrella tehnyt kaikenlaista pikkujuttua halvalla ja hutaisemalla. Kun tähän yhtälöön lasketaan mukaan myös alunperin ilmiselvästi B-laatuinen rakennustyö, asunto oli oikeastaan melkoinen pommi. Onneksi ei ollut oma!


Askerin kunta muisti heti kättelyssä uusia asukkaitaan jätehuolto-ohjeilla. Tavasin monisivuisen lehdykän läpi ja olihan siinä paljon käytännön tietoa tämän kunnan tavoista ja näköjään parhaillaan meneillään olevasta uudistuksesta. Lajittelu on iloinen asia.

Viikonloppuna kävelin tässä rivitaloalueella ja katselin, millaiseen paikkaan nyt sitten on muutettu. Silmään pisti muun muassa se, että roskalaatikoita oli vähän joka nurkassa. Jokaisella neljän tai viiden asunnon rivitalolla näytti olevan oma sekajäte-, paperi- ja muoviastiansa. Ja kun taloja tällä alueella on aika monta, myös roskalaatikoita on aika monta. Kertaa kolme.


Toinen ihan mukava piirre tuntui olevan se, että vastaantulijat tervehtivät. Oudonnäköistä kuljeskelijaa myös katseltiin sen verran uteliaan näköisenä, että täällä ihmiset taitavat tuntea toisensa ja uusi naama herättää kiinnostusta.

Minun uteliaisuuteni herätti mies, joka teki risusavottaa lähipusikossa, selkeästi jonkun toisen maalla. Apuna oli poika, joka kantoi puita kotiin. Onko täällä puiden kerääminen yleisiltä alueilta sallittu vai satuinko yllättämään isän ja pojan varkaissa? Tosin ihan keskellä kirkasta päivää. No, sen verran jäi naama mieleen, että tunnistin saman miehen tänä aamuna bussipysäkillä.


Yhtenä iltana viime viikolla satuin parkkipaikalle samaan aikaan iäkkään miehen kanssa. Mies tarkasteli jotakin maassa ja kommentoi sitten asiaa minulle. Valitettavasti en ymmärtänyt avainsanaa, joka oli viemäri, sadevesikaivo tms. Mies tulkitsi kysymysmerkkinä olemiseni välittömästi aivan oikein, eli etten ole norjalainen, ja vaihtoi kielen englanniksi.

Norjalaisissa on se erittäin positiivinen piirre, että vaillinaisella tai olemattomalla norjan kielen taidolla varustetun ulkomaalaisen osuessa kohdalle, kieli vaihtuu englanniksi ilman sen kummempia ujosteluja. Kukaan ei ole ainakaan minulle alkanut tällaisessa tilanteessa esimerkiksi puhua norjaa kovalla äänellä tai kääntynyt kannoillaan ja paennut tilanteesta.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

The Gorgeous Blogger

Aidan takana -blogin Soile antoi minulle tämän palkinnon jo viime viikolla. Kiitos, Soile! Muuttokaaos on valitettavasti viivästyttänyt haasteeseen vastaamista. Nyt kuitenkin nettiyhteys taas toimii ja muutenkin pahin kaaos alkaa hellittää niin, että elämä vähitellen hakeutuu takaisin normaaleille urilleen ja bloggaamisellekin löytyy aikaa.

The Gorgeous Blogger -palkintoon kuuluu, että bloggaaja vastaa seuraaviin kysymyksiin ja antaa palkinnon edelleen viidelle, jotka hänen mielestään sen ansaitsevat.

1. Milloin aloitit blogisi?
Ensimmäinen postaus on päivätty 4.3.2010, joten tässähän onkin tänään yksivuotispäivä! En olisi huomannutkaan, ellen olisi tarkistanut ajankohtaa tätä postausta varten. Tarkoitus oli aloittaa blogi jo edellisenä kesänä Norjaan muuttaessa, mutta runsas puoli vuotta meni asian kypsyttelyyn.
2. Mistä kirjoitat blogissasi ja mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan kaikenlaisesta eteen tulevasta, joka kuitenkin useimmiten liittyy jotenkin Norjaan, Suomen ja Norjan eroihin tai norjan kieleen ja sen opetteluun. Myös maahanmuuttajan kokemukset ja näkemykset ovat esillä. Ihan perus arkipäivän asioista en yleensä kirjoita.
3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Tämä on ulkosuomalaisblogi, mutta niitä on todella paljon muitakin, joten se ei sinänsä ole erikoisuus. Myös norjansuomalaisten blogeja on useampia, jotka kuitenkin kaikki ovat keskenään aika erilaisia.
4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Bloggaamisen aloittamisen syynä oli muutto Norjaan ja kuulumisten kertominen sukulaisille ja kavereille. Toisaalta pidän myös kirjoittamisesta ja tekstin muokkaamisesta julkaistavaan kuntoon, joten kirjoitusharrastuskin tässä sitten on kyseessä.
5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Tällä hetkellä ei ole mitään, mitä erityisesti haluaisin muuttaa. Blogi varmasti muotoutuu ja kehittyy ajan ja elämäntilanteiden myötä, niin kuin tähänkin mennessä on tapahtunut. Kuvia voisin laittaa mukaan vähän enemmän kuin olen viime aikoina tehnyt.


Kaikista suosikeistani vaikean valinnan jälkeen The Gorgeous Blogger -palkinnon saavat tällä kertaa seuraavat bloggaajat:

Avletto, Morgenstjerne N-27-Ø, joka kertoo pohjoisnorjalaisen kalastajakylän elämästä.
Naatuska, Kakkavaippoja ja korkkareita, jossa seikkaillaan Moskovassa ja tästä lähin vauvan kanssa.
THK, Turskatynnyri, elämää Pohjois-Norjassa Kirkkoniemen lähellä.
Satu, Destination Unknown, matkoja pitkin maailmaa tukikohtana Lillehammer.
Emmi, Emmi Finding Neverland, nuoren naisen elämää Oslon lähellä.

Tulipas aika Norja-painotteinen lista, mutta sattuneesta syystä Norja-blogit kiinnostavat ;)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...