torstai 25. elokuuta 2011

Politiikkaa

Työväenpuolue kävi soittamassa ovikelloa. Muistutti vaalien lähestyvän ja ojensi punaisen ruusun ja vaaliohjelman pääkohdat. Ei sentään ryhtynyt sen enempää agitoimaan.

Kuntavaaleista tuli ensimmäinen muistutus postilaatikkoon jo pari viikkoa sitten. Ensi töikseni etsin läpyskästä kohdan, jossa kerrottiin ketkä ovat äänioikeutettuja. Siellähän se seisoi, että ulkomaan kansalaiset saavat äänestää määräajan maassa asuttuaan. Pohjoismaiden kansalaisilla ei sen sijaan tätä määräaikaa ole. Totesin siis olevani äänioikeutettu.

Virallinen vahvistus asiaan tuli jo seuraavana päivänä, kun posti toi vielä minulle ilmoituksen äänioikeudesta aivan samaan tapaan kuin Suomessakin. Tässä vaiheessa mies, joka oli ensin epäillyt ulkomaalaisen äänioikeutta, oli hieman hömistynyt, sillä ilmoitusta hänen äänioikeudestaan ei postilaatikossa näkynyt. Kyllähän sekin sitten aikanaan tuli, viikkoa myöhemmin.

Ohjeläpyskää ja paikallislehteä tavailemalla olen yrittänyt selvittää täkäläistä vaalitapaa. Se nimittäin ei ole samanlainen kuin Suomessa.

Kun Suomessa pitää valita ehdokas, siis yksi henkilö, täällä voi yksinkertaisimmillaan antaa äänen itseään miellyttävälle puolueelle miettimättä sen tarkemmin, kuka ehdokkaista olisi paras. Jokainen puolue on jo etukäteen valinnut omalta listaltaan muutaman huippuehdokkaan muiden edelle asetettavaksi. Äänestäjäkin voi kyllä sanoa mielipiteensä sopivimmista henkilöistä, ja tässä vaiheessa systeemi meneekin monimutkaisemmaksi.

Puolueen valinnan jälkeen sen ehdokaslistalta voi rastittaa yhden tai useamman suosikin. Nämä sitten saavat lisä-ääniä. Myös puolueen itse määrittelemät huippuehdokkaat saavat näitä lisä-ääniä. Ehdokkaiden lopullinen äänisaalis riippuu koko puolueen äänimäärästä ja ehdokkaan saamista lisä-äänistä, joiden perusteella sitten jonkinlaisella prosenttilaskulla pyöräytetään loppusumma.

Äänestäjällä on kuitenkin vielä jokeri takataskussaan. Lisä-äänen voi antaa myös jonkin toisen puolueen ehdokkaalle kuin mille varsinaisen puolueäänensä on antanut.

Äkkiseltään näyttää siis siltä, ettei täällä pädekään mies ja ääni -periaate. No, mitäpä sitä turhaan ihmisten valinnanvapautta rajoittamaan.

Nyt pitäisi sitten ennen vaaleja perehtyä paikallispolitiikkaan sen verran, ettei äänen, anteeksi äänten, antaminen mene ihan arpapeliksi.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Kirjastoreissulla

Eräänä päivänä tällä viikolla lähdin töiden jälkeen Osloon. Ensin keskustaan asioille ja sitten kirjastoon, tällä kertaa Nydaleniin, Handelshøyskolen BI:hin (kauppakorkeakoulu). Nydalenissa en ollut ennen käynyt ja navigaattori ajelutti minua pitkin uusia reittejä, joiden varrella näkyi kaikenlaista huomion kiinnittävää.

Norjalaiset muistavat aina mainita, kuinka köyhä maa oli ennen öljyn löytymistä. Oslossa on kuitenkin tänä köyhänä aikana rakennettuja alueita, jotka ovat varsin varakkaan näköisiä. Ajoreitinkin varrella näkyi hienoja, koristeellisia kivitaloja, joiden hinnat tänä päivänä varmaankin ovat pilvissä. Eri asia sitten on, voiko taloja ylipäätään ostaa, vai pitääkö ne periä. Joillakin on ollut varaa rakentaa näitä taloja ja esitellä varallisuuttansa myös muille jo silloin köyhänä aikana.

Matkan varrelle sattui myös siirtolapuutarha. Olin jotenkin yllättynyt siitä, sillä puutarhaharrastus ei ainakaan ihmisten pihojen perusteella näytä olevan erityisessä suosiossa. Mutta kaipa niitä valtavirrasta poikkeavia on tässäkin suhteessa.

Vanhaa Nydalenia
Nydalen on vanhaa teollisuusaluetta, joka on kokenut muodonmuutoksen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Alue näyttää arkkitehtonisesti varsin modernilta ja sieltä löytyy kauppakorkeakoulun lisäksi esimerkiksi TVNorge ja runsaasti IT-yritysten pääkonttoreita. Kulttuuria edustavat ainakin Riksteatret (valtiollinen teatteri) ja Rikskonsertene (valtiollinen musiikki-instituutio).

Uudesta Nydalenista tuli jotenkin mieleen Helsingin Ruoholahti. Isoja taloja, lasia, moderni muttei kovin viihtyisän oloinen. Alueella on myös asuntoja, joten tuskin se aivan niin kolkko paikka on, miltä se pikavisiitillä näytti.

 
Matkan kohde, Handelshøyskolen BI
Aikasemmin olen käyttänyt Oslon yliopiston ja Oslon korkeakoulun kirjastoja sekä Kansalliskirjastoa, joista saa kirjoja lainata kuka tahansa kuin lähes mistä tahansa kirjastosta. Kirjastokortiksikin kelpaa tietojen rekisteröinnin jälkeen sama muoviläpyskä kuin kunnallisiin kirjastoihin.

Kauppakorkeakoulun kirjasto olikin sitten eri sarjaa. Muut kuin laitoksen opiskelijat joutuvat maksamaan lainaamisesta 200 kruunua. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen totesin, että tulee huomattavasti halvemmaksi kopioida kahdesta kirjasta ne pari lukua, jotka tarvitsen, eikä sitten edes tarvitse enää tulla palauttamaan kirjoja. Tämä paikka kun on hieman syrjässä normaaleilta kulkureiteiltäni.

Nyt on sitten kopiopino pöydän kulmalla odottamassa lukemistaan.

*Molemmat kuvat ovat peräisin netistä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Katto-Kissaset

Luvattomilla teillä
Kissoilla on suhteellisen hyvät ulkoilumaastot tässä rivitaloalueella, vaikka kissan näkökulmasta alue taitaa olla vähän ylikissoitettu. Naapurin terroristikissan kanssa tilanne lienee jossain määrin rauhoittunut sen ansiosta, että Sophus oli taannoin muutaman viikon sairaslomalla normaaleista pihavahdin hommistaan. Sinä aikana naapuruston muut kissat saivat ilmeisesti vähän hengähtää ja vahvistaa omia reviireitään.

Mutta riittääkö se näille hyväkkäille? No ei todellakaan! Kesän aikana on tehty uusi aluevaltaus, joka näin rivitalossa asuessa aika ongelmallinen.

Ulos tekee yöeläjän mieli
Jossain vaiheessa kissat huomasivat, että kun ensin hyppää parvekkeen kaiteelle ja siitä loikkaa parvekevaraston katolle, voi sitten edelleen kävellä rivitalon kattoa pitkin poikin.

Kissathan eivät tunnetusti kärsi korkeanpaikankammosta, minkä lisäksi ne ovat äärettömän uteliaita. Huono yhdistelmä. Katolta putoamisen riski ei taida olla kovin suuri, mutta seikkailut voivat muuten päätyä luvattomille teille.

Katolla oli ilmeisesti seikkailtu iltaisin parvekkeen oven ollessa auki jo jonkin aikaa, ennen kuin me huomasimme, mitä tapahtuu. Eihän katolla kävely sinänsä ketään (kai) häiritse, mutta kun sieltä katon kautta pääsee myös naapurien parvekkeille. Ja jos naapurin parvekkeen ovi sattuu olemaan auki, niin sitten voi vielä kutsua itsensä kyläilemään myös sisätiloihin.

Nyt voisin tulla sisään, ainakin hetkeksi.

Talon toisen pään asukkaat kertoivat taannoin, että Vilppu oli käynyt kurkkimassa heidän parvekkeellaan, mutta lähtenyt karkuun tullessaan huomatuksi. Näillä naapureilla on sisäkissa, joten siellä ilmeisesti pidetään omankin kissan takia parvekkeen tapahtumia silmällä.


Eräänä aamuna herätessäni löysin Vilman ulkoa, maan tasalta. Olen aivan varma, että kissa ei ollut ulkona, kun menimme nukkumaan. Ilmeisesti se oli päässyt livahtamaan parvekkeelle ja kävellyt jonkun naapurin parvekkeenovesta sisään ja tullut sitten ohjatuksi ulos toista kautta.

Naapurin kissakin on kyllä löytynyt pari kertaa meidän keittiöstä kissanruokakupilta, joten vuoroin vieraissa. Se oli kyllä aika äkäinen, kun sille näytettiin ovea. Olivatkohan tarjoilut paremmat kuin kotona?

Mitään negatiivista palautetta naapureita ei ole kissojen seikkailuista kuulunut. Jonkinlainen katollepääsyn este parvekkeelle pitäisi kuitenkin rakentaa, että saadaan taas pitää parvekkeen ovea auki ilman, että naapurit saavat kutsumattomia vieraita.

Mittään luvatonta en ole tehny! Ihan tässä vaan näitä kukkasia tassulla läpsyttelen. Kai se nyt sentään on sallittua?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...