keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Aurinkoisia terveisiä

...lähetti Riina Pariisista. Siellä taidetaan kävellä kuivilla kaduilla auringosta nauttien eikä lumi-, räntä-, tihku- ym. sateessa jäällä liukastellen, niin kuin täällä meillä maanantaista lähtien. Tähän tilanteeseen Sunshine Award sopii oikein mainiosti! (Jostain sitä päivänpaistetta pitää saada...)


Niin kuin aina, tunnustukseen  liittyy tehtävä, muutamaan kysymykseen vastaaminen:

Lempinumero: 21 eli ventti. Ei kyllä alunperin sen ventin takia, mutten muista enää miksi. Jostakin syystä tämä luku miellyttää minua.

Alkoholiton suosikkijuoma: Tee. Eikä mikään pussitee vaan irtonaisia lehtiä niiden pitää olla. Tällä hetkellä on menossa paketti Lapsang Souchong -teetä, joka on varsin maistuvaa.

Lempieläin: Kissa. Oman arvonsa tunteva pikkupeto, joka parhaimmillaan on kuitenkin hyvin sosiaalinen. Ja ulkoiluttaa itse itsensä. Niitä löytyy tästä taloudesta kaksi.

Facebook vai Twitter: Facebook ehdottomasti. Jotenkin en vain saa otetta Twitteristä. Liian nopea väline?

Intohimoni: Tekisi mieli sanoa suklaa, mutta toisaalta selviydyn kyllä ilmankin melko pitkään, jos sitä ei ole käsillä. Blogistan? Puutarhanhoito? Selvää voittajaa ei taida löytyä.

Suosikkiviikonpäivä: Lauantai. En ole vielä norjalaistunut riittävästi sanoakseni perjantai.

Suosikkikukka: Mikä tahansa sellainen (viher)kasvi, jota voi hoitaa. Terv. nimim. "kultaköynnöksen pistokkaita enemmän kuin omiksi tarpeiksi".


Aurinko lähtee edelleen seuraaville henkilöille:

THK, Turskatynnyri - kaamosta karkoittamaan :)
Tuula, Tuulan turinat
Miltsu, Kahden laatan välissä

maanantai 29. lokakuuta 2012

Kuorolaulua tarjolla

Tervetuloa konserttiin!

Oslon suomalainen Cantamus-kuoro konsertoi lauantaina 10.11. klo 18.00. Konserttipaikkana on Margareta-kirkko, joka sijaitsee Oslon keskustassa aivan Deichmanske bibliotekin kyljessä. Konserttiin on vapaa pääsy. Tule kuuntelemaan ja ota ystäväsi mukaan, myös ne norjalaiset.

Haluaisitko myös itse laulaa kuorossa? 
Cantamus on Norjan suomalaisen evlut seurakunnan kuoro, joka harjoittelee joka tiistai-ilta Margareta-kirkon tiloissa Oslossa. Cantamus ei ole kirkkokuoro, vaan sen ohjelmisto on monipuolinen, kuten konserttimainoskin kertoo. Laulajia on tällä hetkellä tusinan verran ja lisää mahtuu mukaan. Erityisesti miesääniä sekä alttoja toivotaan lisää, mutta myös sopraanot ovat tervetulleita. Koska joukkoon kuuluu myös pari skandinaavia, harjoitukset vedetään ruotsiksi/norjaksi, mutta tarvittaessa käytetään myös suomea.

Lisätietoa saa kuoron johtajalta, Barbro Bergqvistiltä, jonka yhteystiedot löytyvät täältä. Myös minä voin vastailla kysymyksiin, joita saa kirjoittaa joko kommentteihin tai lähettää sähköpostilla osoitteeseen norjalainenpaivakirja at gmail.com.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Oudon nimistä väkeä

Norjalaisten etunimet tuottavat maahanmuuttajalle joskus vaikeuksia, jos nimen perusteella pitäisi päätellä, onko kyseessä mies vai nainen. Osan kohdalla osuu oikeaan onnekkaalla arvauksella, osa "varmoista" arvauksista menee täysin metsään ja joistakin nimistä ei saa minkäänlaisia tuntemuksia kantajan sukupuolesta.

Tehdäänpä pieni testi. Ovatko seuraavat nimet miehelle vai naiselle kuuluvia?
Aslaug             Ingvild
Olaug              Guro
Oddny             Oddbjørg
Rannveig         Sigrun
Aud                 Hege
Norjalaisissa etunimissä on monta historiallista kerrostumaa. Viikinkiaikaisia nimiä on edelleen käytössä paljon, ja näyttää siltä, että monet nimenomaan haluavat antaa lapselleen viikinkinimen. Viikinkiaikaisiin nimiin kuuluvat luonnollisesti mytologiasta peräisin olevat nimet, kuten Odin, Tor, Brage, Siv ja Frøya. Myös esimerkiksi edelleen hyvin suositut Astrid ja Ingrid ovat olleet käytössä jo viikinkiajalla.

Kristinusko toi mukanaan uusia nimiä, kuten Jon (Johannes) ja Anna, joista jälkimmäinen on Norjan kaikkien aikojen (niin pitkälle kuin väestökirjanpitoa riittää) suosituin naisen nimi. Kristilliset nimet eivät kuitenkaan syrjäyttäneet muinaisnorjalaisia nimiä.

Sittemmin nimivaikutteita otettiin myös muista maista, kun esimerkiksi kaupankäynti lisäsi yhteyksiä. Ulkomaalaiset nimet tulivat aluksi lähinnä Tanskan ja Saksan kautta, ja samalla alkoi ylemmistä yhteiskuntaluokista lähtien vähitellen yleistyä tapa antaa lapselle useampi kuin yksi etunimi. Englantilaiset nimet alkoivat saada suosiota ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Nykyään nimiä lapsille etsitään sekä muinaisskandinaavisesta mytologiasta että televisiosta ja kaikkialta siitä väliltä. Vuoden 2011 suosituimmat tyttöjen nimet olivat Emma, Nora/Norah ja Sara/Sahra/Sarah ja poikien nimet Lucas/Lukas, Mathias/Matias ja William.

Norjassa näyttää olevan Suomea paljon yleisempää, että ihmisellä on vain yksi etunimi. Samoin on varsin yleistä käyttää kahta etunimeä normaalissa arjessa. Tämä siis tarkoittaa kahta erillistä nimeä, kuten vaikkapa Jan Harald tai Gro Anita, joita ei ole yhdistetty yhdysviivalla. Miksi näin? Valistunut arvaus (joka saattaa mennä pieleenkin) on, että kun perinteenä on ollut vain yksi etunimi, useampaa etunimeä on alettu käsitelty samalla tavalla eli arkikäyttöön on otettu koko nimi. 

Kaikki kymmenen alussa arvuuteltavaa etunimeä ovat muuten viikinkiaikaista alkuperää olevia naisten nimiä ja löytyvät edelleen nimipäiväkalenterista. Nimipäivän vietto tosin ei täällä tunnu olevan tapana.

***
Tässä postauksessa on käytetty seuraavia lähteitä:
Statistisk sentralbyrå, nimitilastot
Språkrådet, artikkeli henkilönnimistä
Wikipedia.no, mm: 
- lista muinaisnorjalaista alkuperää olevista naisten nimistä 
- yksittäisiä etunimiä käsitteleviä artikkeleita

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Mikä nimeksi rouvalle?

Taannoinen naimisiinmeno antoi aiheen pohtia mahdollisia nimivaihtoehtoja. Niitähän on täällä Norjassa vähän enemmän kuin Suomessa.

Kaikki suomalaisille tutut sukunimivaihtoehdot ovat käytössä myös Norjassa. Naimisiin mennessä yleisintä kuulemma edelleen on, että vaimo ottaa miehen sukunimen. Mies taas voi ottaa vaimonsa sukunimen, mutta se ei vaikuta olevan täällä sen yleisempää kuin Suomessakaan. Omien nimien pitäminen muuttumattomina on myös aika tavallista. Oman nimen ja puolison nimen yhdistäminen väliviivalla on myös mahdollista, mutta enpä muista juurikaan tällaisia sukunimiä nähneeni.

Täkäläiseen nimikulttuuriin kuuluu eräs Suomessa tuntematon asia, mellomnavn eli välinimi. En keksi sille parempaa suomennosta, koska se tosiaan ei kuulu suomalaiseen nimikulttuuriin eikä nimilainsäädäntökään sitä tunne. Välinimellä ei tarkoiteta toista etunimeä, vaan se on esimerkiksi tyttönimi tai toisen vanhemman sukunimi.

Otetaanpa esimerkiksi Mette-Marit Tjessem Høiby, eli nykyinen kruununprinsessa Mette-Marit. Hänen vanhempansa olivat aikanaan päättäneet, että tyttö saa isänsä sukunimen Høiby. Äidin sukunimestä Tjessem tuli välinimi.

Utelin mieheltä, montako sukunimiperäistä välinimeä ihmisellä voi olla. Jos vaikkapa Mette-Marit olisi mennyt naimisiin jonkun tavis-Nordmannin kanssa ja ottanut tämän sukunimen, voisiko hänellä olla väliniminä sekä Tjessem että Høiby vai olisiko tässä tilanteessa tavallista jättää entinen välinimi, Tjessem, kokonaan pois. Mies ei osannut vastata, minkä tulkisen niin, että mitään normaalikäytäntöä ei taida olla.

Nimien arkikäyttökin vaihtelee. Suurella osalla norjalaisista tuntuu olevan välinimi, mutta kaikki eivät sitä arkena käytä. Toisaalta törmää naisiin, jotka monessa tilanteessa käyttävät tyttönimeään eli nykyistä välinimeä kuin se olisi edelleen sukunimi

Norjan nimilainsäädäntö on nykyään varsin vapaamielinen, joten varsinkin välinimiä on helppo vaihtaa tai ottaa lisää muutenkin kuin naimisiinmenon yhteydessä. Toisaalta nimillä voi myös taktikoida, kun lähes kaikenlaiset yhdistelmät ovat mahdollisia. Entiset naapurimme, norjalainen vaimo ja eteläamerikkalainen mies, olivat päätyneet ilmeisen käytännölliseen ratkaisuun. Molemmilla oli sukunimenä vaimon norjalainen nimi ja välinimenä miehen ulkomaalainen nimi. Perheen lapset olivat sitten saaneet saman nimiyhdistelmän. Välinimeä ei ole mikään pakko käyttää esimerkiksi töitä hakiessa, ja mies olikin kuulemma alkanut menestymään sillä alalla paremmin norjalaisen sukunimen turvin.

Näistä lähtökohdista minäkin ryhdyin miettimään nimikysymystä. Täytyy sanoa, että jos asuisin Suomessa, en tuskin olisi uhrannut asialle kovin montaa ajatusta. Nimen muutokseen ei olisi ollut tarvetta. Ulkomaalaisena Norjassa taas tilanne on erilainen. Ei-norjalainen nimi saattaa olla hankala lausua tai muistaa ja ulkomaalainen nimi voi tutkitusti haitata myös työnhaussa.

Kaksoisnimeä en missään tapauksessa halunnut. Sehän se vasta olisikin hankala käytössä. Miehen kanssa keskustelin asiasta ja täkäläisistä käytännöistä, ja hänen mielestään omasta sukunimestäni kokonaan luopuminen olisi ollut outoa. Lopputuloksena oli, että päädyin tähän perinorjalaiseen vaihtoehtoon, "oman" välinimen ja "miehen" sukunimen yhdistelmään. Siis tyyppiä Heli Suomalainen Nordmann, ilman väliviivaa.

***
Avioliiton ja nimenmuutoksen päivittyminen Norjan rekistereihin kesti aikansa ja huomasin sen tapahtuneen, kun verkkopankissa eräänä päivänä näkyi uusi nimi. Ja väärin kirjoitettu etunimi. Helo. Henkilötiedot päivittyvät pankin järjestelmiin automaattisesti väestörekisteristä, joten jäljet johtivat sylttytehtaalle. Soitin saman tien väestörekisteriin ärrinmurrin-puhelun. Virkailija vakuutteli, että kaikki tiedot oli kirjattu oikein ja etunimen kirjoitusasu oli Heli. Hah! Jostain syystä kuitenkin parin päivän kuluttua verkkopankissa nimi näkyi oikein kirjoitettuna.

Oma lukunsa sitten on Suomen väestötietojärjestelmä, joka ei ymmärrä välinimeä vaan kirjaa sen samalle riville etunimien kanssa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...