Kääntäjän kommervenkit

Työnkuvaani kuuluu erilaisten tekstien kääntäminen norjasta suomeen. Minulla ei ole minkäänlaista aiempaa ammatillista kokemusta tai koulutustaustaa kielenkääntämisestä, ja aloittaessani tämän työn norjankielentaitoni oli paljon huonompi kuin nykyään. En edelleenkään puhu sujuvaa norjaa, mutta kääntämisessä onkin tärkeää hallita kohdekieli, suomi, suvereenisti. Lähtökieltä pitää ainakin minun mielestäni ymmärtää sen verran, että perussanasto ja lauseoppi eivät tuota ongelmia ja tunnistaa tyylin - kevyehkö, painavaa asiaa, innostava, myyvä tms. - jolla teksti on laadittu.

Suomen ja norjan kielissähän ei ole mitään yhteistä, kuten on esimerkiksi ruotsissa ja norjassa, puhutaanpa sitten sanastosta tai kieliopista. Kielten rakenteellisia eroja voi kuvailla lyhyesti seuraavalla tavalla.

Suomen kieli on voimakkaasti agglutinoiva kieli, eli suomen sanoja taivutetaan liittämällä vartaloon päätteitä, tilanteesta riippuen jopa useampia kerrallaan. Nominit taipuvat 15 sijamuodossa, verbit taipuvat aikamuodoissa (tempus) ja tapaluokissa (modus) ja tietenkin persoonamuodoissa. Suomen kielessä ei esim. henkilöistä puhuttaessa käytetä naista tai miestä tarkoittavia persoonapronomineja eikä substantiiveilla ole sukuja. 

Norjan kielessä sijamuodot ilmaistaan prepositioiden avulla samalla tavalla kuin esimerkiksi ruotsissa tai englannissa. Substantiivit jakautuvat sukuihin, joiden tuntomerkkinä on artikkeli (en/et/ei) ja niillä on epämääräinen ja määräinen muoto. Verbit taipuvat aikamuodoissa mutteivät persoonissa. Miehet ja naiset pidetään tarkasti erillään "hänestä" (han/hun) puhuttaessa.

Lisäksi kielten sanajärjestyksessä voi olla suuri ero, kun kyseessä on vähänkin monimutkaisempi lause. Usein pitkän norjankielisen lauseen kääntäminen suomeksi pitää aloittaa loppupäästä.

En tiedä, miten ammattimaiset ja koulutetut kääntäjät työskentelevät, mutta tällainen runsaasti käännöksiä tekevä harrastelija on huomannut netin kullanarvoiseksi apuvälineeksi. Google Translate on erittäin näppärä ja nopeakäyttöinen, mutta kaikkia sanoja sekään ei osaa kääntää oikein. Silloin tällöin avuksi pitää ottaa perinteinen, iso suomi-norja-suomi -sanakirja. Toinen aivan ehdoton apu on Wikipedia erityisesti, kun on kyse erikoistermeistä.

Joskus sanan kääntäminen menee arvailuksi. Näin voi tapahtua vaikkapa kääntäessä tuoteselosteita, joissa on pitkä lista kemiallisia aineita. Näitä sanakirjat eivät yleensä tunne. Silloin pitää tosiaan arvata, miten sana kirjoitetaan suomeksi, ja sitten tarkistaa arvauksen oikeellisuus googlaamalla kyseinen oletettavasti suomenkielinen termi. Jos google löytää muutaman tuhatta osumaa suomenkielisistä teksteistä, arvaus on onnistunut.

Parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen puhun luonnollisesti edelleen suomea yhtä hyvin kuin ennenkin eivätkä sanat ole päässeet unohtumaan. Sen sijaan erilaiset uudissanat ja uusien asioiden ja ilmiöiden nimitykset tuottavat joskus päänvaivaa. Näitäkään sanoja ei yleensä löydy sanakirjasta eikä Google Translatekaan osaa auttaa. Silloin olen yleensä turvautunut Facebookiin. Linkki asiaa esittävään kuvaan tai sanallinen kuvailu ja kysymys "mikä tämä on suomeksi?". Tämä on yllättävän toimiva keino.

Joskus harvoin sattuu, että jollekin asialle ei löydy suomenkielistä nimeä. Jokin aika sitten käänsin liikunta-aiheista artikkelia, jossa esiteltiin lajia nimeltä slyngetrening. Seikkailu pitkin poikin nettiä ei tuottanut tulosta, joten laitoin kysymyksen Facebookiin. Kukaan ei tunnistanut lajia, mutta sain vinkin liikunta-aiheisesta blogista, josta sitten löytyikin postaus aiheesta - mutta ilman lajin nimeä! Lähetin sähköpostia blogin pitäjälle, joka vastasi, että tämä on niin uusi juttu Suomessa, ettei sillä ole vielä vakiintunutta suomalaista nimeä. Sitten ei auttanut muu kuin kehitellä itse jonkinlainen käännös ja huomauttaa tekstin lopussa nimiongelmasta.

Olennaista kääntämisessä on, että lopputulos on ymmärrettävää suomea ja asiasisältö pysyy samana. Käytännössä se tarkoittaa, että pelkän sanojen kääntämisen sijaan lause pitää ajatella suomeksi ja usein vielä ottaa huomioon asiayhteys eli mitä edellä ja seuraavaksi sanotaan, jotta teksti etenee loogisesti.

Otetaanpa esimerkiksi seuraava lause:
At maten i dag er langt mer næringsfattig enn i tidligere tider gjør ikke saken bedre.

Google Translate kääntää sen näin:
Ruoka on nykyään paljon enemmän ravinteita kuin aikaisemmin ei paranna asiaa.  

- Tämä käännös ei kelpaa, koska kielioppi ei ole kohdallaan ja käännöksessä on myös asiavirhe. Pitäisi olla vähemmän ravinteita eikä enemmän.

Jos lause käännetään "suoraan", lähes sanasta sanaan, siitä tulee tällainen:
Että ruoka tänään on paljon ravinneköyhempää kuin entisinä aikoina, ei tee asiaa paremmaksi.

- Tämä on jo ymmärrettävä käännös, mutta kieli kuulostaa vähän kömpelöltä.

Suomeksi ajateltu käännös, jossa on huomioitu myös asiayhteys, voisi olla vaikkapa tällainen:
Se, että nykypäivänä ruoka on paljon ravinneköyhempää kuin aiemmin, hankaloittaa tilannetta entisestään. 

Kääntämistä sujuvaksi suomeksi vaikeuttaa usein alkuperäisen tekstin kielellisesti huono laatu. Olemme ruotsin kääntäjän kanssa usein pohdiskelleen yhdessä, mitä työn alla olevassa tekstissä oikeastaan sanotaan. Joskus yhden ja saman lauseen joutuu lukemaan moneen kertaan, ennen kuin sen ymmärtää. Vasta sitten voi alkaa muotoilla asiaa suomeksi. Tässä tilanteessa käännös saattaa olla parempilaatuinen kuin alkuperäinen teksti.

Toinen usein toistuva ongelma ovat norjalaisuudet, joita ei vain voi yksinkertaisesti kääntää suomeksi ja jättää asiaa silleen. Jos tekstissä mainitaan Sondre Norheim, jonka ilmeisesti kaikki norjalaiset tuntevat, suomenkieliseen käännökseen pitää ujuttaa mukaan, että kyseessä on 1800-luvulla elänyt kuuluisa norjalainen hiihtäjä ja hiihdon kehittäjä.

Kääntäminen on parhaimmillaan mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaa työtä. Siinä on paitsi mahdollisuus oppia norjaa myös tilaisuus analysoida omaa äidinkieltään ja sen monipuolisuutta ja päästä leikittelemään kielellä ja eri tyyleillä. Sillä suomen kieli on todellakin erittäin vivahteikas ja joustava kieli. Nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että suomi on ilmaisultaan paljon monipuolisempaa kuin norja.

Pahimmillaan taas kääntäminen on kuin tervanjuontia, jos käännettävä teksti on kieliopillisesti huonoa ja epäloogisesti etenevää.

***
Olen aikaisemmin kirjoittanut myös simultaanitulkkauksesta.

Mikael Agricolan päivänä

Tällai Mikael Agricola ja suame kiäle päivä kunniaks mää ajatteli kirjottaa vähä kiälist ja niitte puhumisest. Ninko mää e tätä enne olis niist kirjottanu... Mut täl kertaa mää kirjota murteel, ja se o sit näitte norjalaiste kunniaks, ko ne tykkää puhhuu murteit.

Kyl ihmiset Suamessaki puhhuu murteit, mut meil ei kyl ol mittää vaikeuksii ymmärtää toisiimme, vaik oltas kotosi iha eri pualilt Suamee. Norjas asiat o vähä eri lail. Mun miäs sattu pari viikkoo takasi sammaa hissii kahre ouro ihmise kans. Ne ihmiset siin sit vaihto pari sannaa keskenänsä ja mun miäs ajatteli, et ne o islantilaisii. Sit se rupes kuuntelemmaa tarkemmi, et mitä ne oikei puhhuu ja huamas, et se taitaaki ol norjaa. Ja mun miäs o siis itte norjalaine. Ei kyl Suames pääsis käymää tällai suamalaiste keske.

Mää ole huomannu suamalaiste ja norjalaiste keske semmose ero, et norjalaiset ei siit omast murteestas kovi helposti luavu. Suamalaisilt pakkaa murre unohtummaa esimerkiks koulutukse myät. Mää muista ko mää lähri opiskelemaa yliopistoo ja sit joku viikoloppu ko mää oli käymäs koton, ni mun sisko sano, et "mitä sää oikei hianostelet ko sää puhut tollai?" Se meinas, ette mää puhunu ennää nii paljo murret ko enne. Nykyää mää puhu semmost yleiskiält, ettei mun puhheest ossaa sannoo, mist päi mää ole kotosi. Mut kyl mää silti viäl murrettaki ossaa puhhuu. Helpoint sen puhumine o, jos vastapuali puhhuu samal lail. Mut se täytyy sannoo, et murtee kirjottamine on vaikeet, ko meinaa valla väkisi tul liikaa kirjaimii sanoihi.

Mut sit näist norjalaisist. Ihmiset tosiaanki voi puhhuu ommii murteitas vaik ne olis kui koulutettui. Voi ol, et jottai siit murteest jää pois, mut ainakin aksentti o jäljel. Ja murteit kuulee vaik iha telkkariuutisis, mitä Suames ei tapahru.

Mut siin onki sit se iso ero suame ja norja kiälte välil. Suames o kirjakiäli, mitä kaikki oppii kirjottammaa ja puhumaa koulus. Ko puhutaa kirjakiält, ni sanat lausutaa ain samal taval. Norjas o kaks kirjakiält, bokmål ja nynorsk, jokka (kuulemma) o aika erilaisii. Kyl määki jo tekstist erota, kumpi o kyssees. Mut se, mikä norja kiälest tuntuu puuttuva, o se "ääntämisstandardi". Ja toisaalt jollaki sanoil o mont erilaist kirjotusassuu, jokka o kaikki iha yht oikeit.

On se varmaa joskus iha kätevää, ko ossaa sannoo, mist joku o kotosi, heti ko se avvaa suunsa. Mut tämmäse ulkomaalase näkökulmast se voi ol aika vaikeet, ko yrittää ymmärtää näit murteit. Minu tähäastise kokemukse mukkaa nua Länsi-Norja murteet o aika vaikeit ymmärtää. Mut mää ole kans huamannu, et murret voi puhhuu eri tavoil. Ko mää ole kuunnellu vaik bergeniläiste puhet, ni jottai mää ole ymmärtäny melkei täyrellisesti ja jottai toist sit taas mää e oikeastaa ol ymmärtäny yhtää.

Kielipuoli

Käännösten tekeminen norjasta suomeen on tällä viikolla työllistänyt enemmän kuin muut työtehtävät. Kun käännösten aiheet liikkuvat tyytyväisten asiakkaiden kertomuksista tieteellis-kansantajuisiin, tuotteita mainostaviin artikkeleihin, suomen kieltä ja sen kiemuroita saa miettiä oikein kunnolla.

Suomi ja norja ovat rakenteellisesti niin erilaisia kieliä, että jos kääntää lauseen niin sanotusti suoraan, sana kerrallaan, lopputulos ei sitten enää toisella lukemalla kuulostakaan suomelta. Ja jos norjalainen kirjoittaja on käyttänyt hieman kevyempää tyyliä, muutamalla sattuvalla, kulttuurisidonnaisella sutkauksella höystettynä, aloitteleva amatöörikielenkääntäjä on ihmeissään.

Hankalaksi homma voi mennä myös siinä vaiheessa, kun puolivalmiista painotuotteesta pitäisi poistaa kirjoitusvirheet ja yhteistyökumppanina on suomenkielentaidoton graafikko. - Merkitse virheet selkeästi ja kirjaa oikea kirjoitusasu vielä selkeämmin. Varmista suullisesti, että graafikko ymmärtää, mitä pitää korjata. Toivo, että painokonetta ei käynnistetä ilman viimeistä tarkastusta. - Tähänastisen kokemukseni mukaan norjalaisen silmissä esimerkiksi m ja n näyttävät jotakuinkin samalta, kun ne on sijoitettu samaan jonoon muutaman muun kirjaimen kanssa.

Runsas kuukausi norjan- ja ruotsinkielisessä ympäristössä on aikaansaanut jonkinasteisen akklimatisoitumisen. Esimerkiksi kuuntelen jo sujuvasti ja ymmärränkin 90-prosenttisesti samassa huoneessa istuvan Marin nopeaa riikinruotsia, joka alussa oli hieman hankalaa. Norjalaiset puheenparsineen ovat sitten oma lukunsa. Ymmärryksen aste vaihtelee lähes täydellisestä muutaman sanan poimimiseen sieltä täältä puhujan aksentista riippuen.

Suomea olen kuvitellut osaavani jotakuinkin täydellisesti, kunnes tänään aloin epäillä asiaa. Suomalainen, suomenkielinen asiakas ilmaisi itseään niin epäselvästi, että meni hetki ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse. Ainakin luulen ymmärtäneeni. Tosin sitten asiakkaallekin piti selkokielellä selittää asioiden oikea laita, ennen kuin viesti meni perille.

Työnhaun problematiikkaa

Minulla on ollut jo useamman kuukauden ajan eräällä työpaikkasivustolla aktivoituna haku, joka lähettää viestin sähköpostiini aina, kun ilmoituksessa esiintyy sana finsk. Tarkoituksena on siis löytää paikat, joihin etsitään suomenkielentaitoista henkilöä.

Selvennykseksi on sanottava - ennen kuin kukaan ehtii kauhistella saamattomuuttani - että olen toki etsinyt sopivia työpaikkoja myös muuten kuin tämän haun avulla. Ja vielä lisäselvennykseksi, että niin sanotuissa oman alani töissä ei pärjää ilman sujuvaa paikallisen kielen taitoa.

Pitkään aikaan viestejä ei tullut juuri yhtään. Tai jos tuli, niin finsk-sanaa käytettiin jossakin muussa yhteydessä kuin kielitaidosta puhuttaessa.

Loppukeväästä ilmoituksia alkoi tulla lähes viikoittain. Suomenkielentaitoisista näytti yhtäkkiä olevan lähes pula.

Paikkoja on ollut auki erilaisilla aloilla ja muut pätevyysvaatimukset ovat olleet vaihtelevia. Aika moneen paikkaan on etsitty taloushallinnon ammattilaista. Ei siis mitään minulle sopivaa, kun sen alan osaamista ei todellakaan ole.

Mutta sitten on näitä erilaisia asiakaspalvelutehtäviä tai muita vastaavia, joissa pitää puhelimessa puhua suomea. Ja joissa muita ehdottomia pätevyysvaatimuksia ei ole.

Tässä vaiheessa työnhaku-uraani kaikenlaisesta pitää olla kiinnostunut.

Työnantajia ei kiinnosta korkea koulutukseni tai loistelias työurani. Heitä kiinnostaa se, mitä kieliä osaan puhua sujuvasti. Yllättäen sujuvasta suomen kielen taidosta näyttää tulleen suurin valttini työnhaussa. Koulutus ja uraputki todetaan, ja sitten siirrytään keskustelemaan niistä olennaisemmista kyvyistä.

Eilen olin taas vaihteeksi keskustelemassa yhdestä työpaikasta. Tällä kerralla rekrytoimiston ihminen kiinnitti tavallista enemmän huomiota ammatilliseen pätevyyteeni. Keskustelimme siitäkin, mitä oikeasti haluaisin tehdä, siis joskus tulevaisuudessa, kun puhun norjaa paljon nykyistä paremmin.

Voi, minulla olisi juuri sinulle sopiva paikka, jos puhuisit sujuvaa norjaa! nainen sanoi.

Mutta kun en puhu, vielä. Sitten joskus tulevaisuudessa, toivottavasti ei kovin pitkän ajan kuluttua.

Sitä odotellessa.