sunnuntai 29. elokuuta 2010

Tunnustus

Satu ja Tuija ovat antaneet minulle Beautiful Blogger -tunnustuksen! Kiitos siitä teille molemmille!

Tunnustuksen saajan pitää kertoa itsestään seitsemän asiaa, joten tässä niitä paljastuksia nyt sitten tulee.

1. Olen teenjuoja ja siinä asiassa joskus niin nirppanokka, että vieraassa kahvilassa epäilyttää tilata teetä, kun ei tiedä, mitä eteensä saa. Paperilta maistuvaa pussi-Earl Greytä, josta en todellakaan pidä, vai liian kauan seisonutta ja kitkeräksi haudutettua myrkkyä vaiko ehkä jotakin oikeasti juomakelpoista.

2. Rentoudun esimerkiksi kuljeskelemalla vaatekaupoissa ja poikkeamalla välillä kirjakauppaan. Ostosten tekeminen on ihan kivaa, mutta ei välttämätöntä. Usein hypistely riittää. Asiaan kuuluu, että olen liikkeellä mieluiten yksin, jotta saan kulkea omaan tahtiini. Suosikkishoppailupaikkani on edelleen Helsinki.

3. Minuun iskee välillä tarve tehdä jotain käsilläni ja nähdä konkreettiset työn tulokset. Yleensä kyseessä on jonkinlainen käsityö. Kaikkein mieluiten sellainen, joka vaatii paneutumista ja tarkkuutta, lankojen tai silmukoiden laskemista. Kesäaikaan myös pihatyöt ajavat saman asian.

4. Minä ja mieheni tapasimme tavallaan sokkotreffeillä. Tilaisuutta ei varsinaisesti ollut tarkoitettu sokkotreffeiksi, vaan treffien järjestäjä halusi varmistaa, että kaikilla on pöytäseuralainen ja mukava ilta. Meillä oli :)

5. Minua ärsyttävät suunnattomasti keittiöön kertyvät leivänmurut. Erityisesti, jos ne ovat lattialla ja tarttuvat jalkapohjiin. Aivan erityisesti, jos ne ovat jonkun muun kuin minun itseni aikaansaamia.

6. Minulla on yleensä suuria vaikeuksia päästä ulos rautakaupasta, jos sellaiseen satun eksymään, ostamatta mitään. Siellä on niin paljon kivoja vempaimia, jotka kaiken lisäksi ovat ihan käyttökelpoisiakin.

7. Taidan olla ikuinen opiskelija. Kun saan yhden projektin loppuun, vannon ja vakuutan, etten enää ryhdy sitomaan itseäni mihinkään hullutuksiin. Sitten jonkin ajan kuluttua löydän taas itseni istumasta luennolla tai etsimästä tenttikirjoja kirjastosta.

Tämä tunnustus pitäisi antaa edelleen seitsemälle blogille. Satu ja Tuija menivät mokomat jo palkitsemaan minun suosikkiblogini, joten en nyt sitten enää lähettele tuplatunnustuksia.

lauantai 28. elokuuta 2010

Työmatkan varrelta

Auto ja kuljettaja olivat perjantaina muualla, joten töihin mennessä ja sieltä tullessa piti turvautua julkiseen liikenteeseen. Bussimatkailun johdosta aamulla piti lähteä vähän tavallista aikaisemmin liikkeelle. Klo 07.10 laakson pohjalla oli tällainen sumu.

Bussipysäkille kävellessä kannattaa hyödyntää oikopolkuja. Matka lyhenee huomattavasti. Joku on rakentanut oikein portaat rinteeseen. Tämä oikopolku kulkee hieman hassusti aivan yhden talon oven edestä, ja siinä on usein talonväki paistattelemassa päivää ja ihmettelemässä ohikulkijoita.

Tänä perjantaina oli taas kierrätyspäivä. Oransseihin säkkeihin pakataan paperi ja pahvi, läpinäkyviin muovi, ja säkit jätetään kadun varteen odottamaan noutajaa.

Bussipysäkille tultuani sumua ei enää näkynytkään missään. Kuvan bussi on tulossa jonkinlaiselta varikolta ja on siirtymässä reitilleen. Sitä omaa bussia piti odotella hetki.

Taustalla näkyvä talo paloi viime joulukuussa. Sen jälkeen siellä ei ole näyttänyt tapahtuneen juuri mitään. Ei remonttia, ei purkamista. Ehkäpä se jää tuollaisenaan maisemaa koristamaan.

Aika vähän oli matkustajia. Suuri osa ihmisistä taitaa kulkea omilla autoillaan.

Jos aamulla menen töihin bussilla, joudun vaihtamaan kaksi kertaa. Itse asiassa tämä oli ensimmäinen kerta, kun testasin bussikyytiä aamulla. Vähän jännitti etukäteen, että mihinköhän aikaan lopulta olen töissä. Ruuhkaa on monena aamuna niin paljon, että bussit tuskin kulkevat aikataulussa. Nyt oli kuitenkin keskimääräistä vähemmän liikennettä ja oli töissä minuuttia vaille kahdeksan.

Työpaikka on asuinalueen keskellä. Omakotitaloja ja muutama liiketila ja sitten se meidän toimisto-varasto-mikälie kompleksi.

Neljän jälkeen ruuhkaa olikin sitten hiukan enemmän. Tähän aikaan bussiaikataulut ovat lähinnä viitteellisiä. Niiden perusteella ei voi sanoa ollenkaan, mihin aikaan bussi tulee. Sen sijaan vuoroväliä voi arvioida jonkinlaisella tarkkuudella.

Kotimatka on silti yksinkertaisempi kuin töihin tulo aamulla. Reitti on eri ja bussinvaihtoja on vain yksi.

Iltapäivän bussinvaihtopaikkaan tulee Oslosta myös metrorata. Joka tosin ei ole käytössä, koska sitä rakennetaan uudelleen. Kasvustosta päätellen rata on ollut käyttämättä jo jonkin aikaa. Radan uudistuskin valmistuu sitten joskus.

Täkäläisissä metroradoissa on muuten sellainen kiinnostava piirre, että niissä on paikoitellen tasoristeyksiä autoteiden kanssa. Tällaisilla osuuksilla sitten junat ajelevat aika rauhallisesti.

maanantai 23. elokuuta 2010

Kiertelyä ja kaartelua

Keskustelunpätkä töissä:

Heli (ruotsiksi, enimmäkseen): Mari, tarvitsen yhden sanan... Miksi kutsutaan sellaista lomaketta joka tekee itsestään kopion? Mikä se on ruotsiksi tai norjaksi?

Mari (ruotsalainen): Tarkoitatko sellaista sinistä paperia, joka laitetaan kahden paperin väliin?

Heli: Ei, vaan lomake, jossa on monta paperia päällekkäin. Kirjoitetaan päällimmäiseen ja sitten se teksti tulee niihin muihinkin. Se niinkuin kopioi itse itsensä.

Mari: Ai sellainen. Ruotsiksi? Hmm... En kyllä osaa sanoa. Mihin sinä sitä tarvitset?

Heli: Minun pitäisi antaa suomalaiselta asiakkaalta tullut palaute eteenpäin, mutta kun en tiedä tätä sanaa. Asiakas haluaisi, että käyttäisimme sellaisia lomakkeita.

Mari: Katsotaan nettisanakirjasta. Tiedätkö, miksi sitä kutsutaan suomeksi?

Heli: Joo, luulisin. Mutta suomeksi siinä on kaksi sanaa.

Mari: No ei tähän ruutuun voi kirjoittaa kuin yhden sanan.

Siv kävelee huoneeseen.

Mari: Kysytään Siviltä!

Heli: Miksi kutsutaan sellaista lomaketta, joka kopioi itse itsensä? (+vähän lisää selitystä yhteisvoimin Marin kanssa...)

Siv (norjalainen): Se on karbonkopi.

Mari: Se on sitten varmaan ruotsiksikin karbonkopi.

***
Ruotsia, norjaa ja etenkin svorskia on tullut puhuttua viime päivinä aika paljon. Välillä pitää selittää oikein kunnolla ja etsiä kiertoilmauksia, kun ei tiedä juuri sitä asian kannalta olennaista sanaa. Niin kuin nyt vaikkapa itsejäljentävää lomaketta. Jolla sanalla ei kyllä jatkossa taida olla paljon käyttöä, kun niitä ei kerran firmassa käytetä.

Jos on jollekin asiaa, eikä asialla ole ihan hengenhätä, helpointa on lähettää sähköpostia. Siinä kirjoittaessa voi miettiä rauhassa, mitä olikaan tarkoitus sanoa, ja etsiä sopivia ilmauksia sanakirjasta, jos ne eivät muuten tule mieleen.

Norjan ja ruotsin erottaminen toisistaan puhuessa tai kirjoittaessa on selkeintä, kun jotakin asiaa tarkoittava sana on molemmissa kielissä aivan sama tai sitten ihan reilusti erilainen. Esimerkiksi vaikea on ruotsiksi svårt ja norjaksi vanskelig. Erilaiset sanat on helppo muistaa, kun ei tarvitse erikseen ryhtyä miettimään, miten se taivutus nyt menikään missäkin kielessä.

Jossain määrin ärsyttäviä ovat sanat ja ilmaukset, jotka ovat melkein samanlaisia. Kun esimerkiksi ruotsiksi sanotaa ett jobb, niin norjaksi se onkin en jobb. Ja esimerkiksi on yhdellä kielellä till exempel ja toisella for eksempel.

Onko sitten mikään ihme, että puhuessa lopputulos on svorskia?

tiistai 17. elokuuta 2010

Elävää Osloa - Majorstuasta linnanpuiston nurkalle

Kävelymatka kohti Oslon keskustaa alkaa Majorstuasta - tai Majorstuenista. Kaupunginosan nimellä on nimittäin kaksi kilpailevaa muotoa, joista ilmeisesti Majorstuen on virallisempi. Tosin molempia muotoja käytetään yleisesti ja molempia näkee myös kirjoitettuna opasteisiin ja erilaisiin painotuotteisiin. Jos katsot Oslon karttaa Googlesta, sinne on varmuuden vuoksi kirjattu nimi molemmissa muodoissa. Makuasia ilmeisesti.

Muuten Majorstuasta löytyy ravintoloita ja muita vastaavia ajanviettopaikkoja. Pysäköinti on halvempaa kuin lähempänä keskustaa ja jos jättää auton tänne, eteenpäin pääsee vaikkapa T-banella eli paikallisella metrolla, jos ei jaksa kävellä.

Pelastusarmeija viritteli soittimiaan vilkkaassa kadunkulmassa. Pelastusarmeijan kirpputoreja, Fretex, tuntuu olevan täällä paljon tiuhemmassa kuin Suomessa. Tai sitten ne ovat onnistuneet sijoittumaan näkyvämpiin paikkoihin. Pienenä kuriositeettina voi mainita, että Islanti yhdessä Färsaarten kanssa kuuluu Pelastusarmeijan aluejaossa Norjan valtapiiriin.

Jos Bogstadveieniä jatkaa poispäin keskustasta eli länteen, päätyy Holmenkollenille, joka kuvassa häämöttää taustalla.

Tätä katua pitkin menee suorin mahdollinen reitti keskustasta kotiin. Kerran onnistuin kotiin päin ajaessa unohtamaan yhden käännöksen Majorstuan kohdalla - tai oikeastaan olin saanut ohjeen, että aja suoraan - ja löysin sitten itseni jostakin Holmenkollenin rinteestä, siis aivan väärältä suunnalta. Siinä vaiheessa otin avuksi navigaattorin, mikä varmaan olisi kaikista saamistani ajo-ohjeista huolimatta ollut viisainta tehdä heti kättelyssä. Se oli niitä aikoja, kun en tätä reittiä vielä tuntenut niin hyvin. Nyt tunnen.

Yksi kadunvarren ajanviettopaikoista pienine terasseineen. Kadun varrella on muutama isompikin terassi näin kesäaikaan. Liikennettä on kyllä niin paljon, ettei luulisi tämän terassin olevan kovin viihtyisä.

Jos lähdet ostoksille, unohda vaihteeksi Karl Johan ja suuntaa Bogstadveienille ja Hedgehaugsveienille. Pitkän kadun varrelle mahtuu paljon kauppoja, erityisesti vaatekauppoja mutta muitakin.

Elokuun puolivälissä alennusmyynneissä on menossa loppurutistus ja useimmissa paikoissa alennus näytti olevan 70%.

Norjan kalliista hinnoista ovat varmasti kuulleet kaikki. Kansainvälisten ketjujen hintalappuihin on usein merkitty monen maan hinnat, jolloin pääsee tekemään vertailuja. Tässä kaupassa hinnat oli vedetty aika korkealle ainakin eurohintaan verrattuna. Viime aikoina eurolla on saanut noin kahdeksan kruunua, mutta täällä muuntokerroin oli jotain ihan muuta. Useimmissa muissa ketjuissa muuntokerroin on vähän lähempänä virallista valuuttakurssia.

Koirakin oli päässyt ostoksille. En muista ikinä Suomessa nähneeni koiraa vaate- tai muussakaan kaupassa opaskoiria lukuunottamatta. Tämä yksilö ei ollut palvelustehtävissä, vaikka aluksi sitä epäilinkin, kun koira kuljeskeli vapaana ja vartija seuraili sen menoa. Sitten omistaja pyydysti muita asiakkaita nuuskineen lemmikkinsä.

Raitiovaunu eli trikken on yksi tapa päästä nopeammin perille. Jostakin syystä en ole itse vielä kertaakaan ollut trikkenin kyydissä, vaan luottanut muihin välineisiin.

Katu on suurimman osan matkaa aika kapea, siinä kulkee raide molempiin suuntiin ja myös autoja on paljon. Katua ajaessa saa olla tarkkana, että pysyy omalla kaistalla eikä myöskään törmäile kadun varteen pysäköityihin autoihin. Asfalttia ei ole uusittu ilmeisesti vuosikausiin ja kadun yleisilme on paikoitellen muutenkin hieman nuhjuisen oloinen. Mitä lähemmäs keskustaa mennään, sitä enemmän tulee mieleen pikkukaupungin pääkatu.

Pikkukaupunkitunnelmaa lisää sekin, että sivukadulle katsoessa voi törmätä vaikkapa tällaiseen näkymään. Tässä ei sentään asu kukaan (kai?), vaan kyseessä on kauppa.

Juhlan kunniaksi oli otettu esiin näin hieno menopeli. Tarkemmin katsoen takapenkillä istui kaksi morsianta valkoisissaan. Kaksoishäät vai naispari? Norjassahan myös samaa sukupuolta olevat parit voivat mennä ihan virallisesti naimisiin - ei siis puhuta parisuhteen rekisteröinnistä kuten Suomessa.

Kun lähestytään Hedgehaugsveienin keskustanpuolesta päätä, kaupat muuttuvat hienommiksi ja kalliimmiksi. Ne kaikkein hienoimmat ja kalleimmat kaupat tosin ovat paraatipaikalla Karl Johanin varrella.

Kadun päässä näkyy Litteraturhuset, jonka suojissa on kirjakauppa ja Cafe Oslo - ja varmasti jotain muutakin. Cafe Oslo tuntuu olevan paikallisen intelligentsijan kokoontumispaikka, jossa ilta-aikaan voi löytää mielenkiintoista keskusteluseuraa. Puhutaan siis jostakin muusta kuin jalkapallosta.
Sitten päästäänkin linnanpuiston nurkalle, jossa voi syöttää pullasorsia tai muuten vaan paistatella päivää. Jos on kiire eteenpäin, tämä on suorin reitti Karl Johanille.

Lisää kuvia samoista maisemista.

lauantai 14. elokuuta 2010

Välipalavinkki

Yllättikö pikkunälkä kaupungilla kuljeskellessa? Rannassa Oslon kaupungintalon kohdalla myydään vastapyydettyjä ja -keitettyjä katkarapuja suoraan veneistä. Myynti alkaa aamuseitsemältä ja jatkuu niin kauan kuin myytävää riittää.

Katkarapuja myydään litrakaupalla, ja tänään viiden aikoihin hinta oli 70 kruunua, aiemmin päivällä 90 kruunua. Asiakkaita oli jonoksi asti. Paikka on sopivasti turistien kulkureitillä, mutta taisi siellä olla paikallisiakin ostoksia tekemässä.

On näissä kyllä melkoinen askartelu ennen kuin pääsee syömään!

Yläkuvassa olevalta myyjätytöltä on kysytty lupa kuvan julkaisuun.

Työn raskaan raataja


Takana on kahdentoista (12!) päivän työputki, johon kuului myös muutama päivä- ja iltatyön yhdistelmä. Nyt on sentään viikonloppu vapaata - ja sitten taas toiset kaksitoista työpäivää. Sen jälkeen kahden työn loukku loppuu ja voin ryhtyä viettämään normaalia elämää.

Oikeisiin töihin siirtyminen ei siis varsinaisesti ole alkanut pehmeällä laskulla vaan kunnon rysäyksellä. Ehkä sitten tämän alun jälkeen normaali viisi päivää viikossa kahdeksasta neljään -rytmi tuntuukin leppoisalta. Toisaalta nyt on töitä vasta opeteltu, ja kuulemma muutenkin rytmi tästä vielä vilkastuu syksyä kohti mennessä.

Entinen osa-aikakotirouva on kyllä huomannut, että joistakin vuoden aikana kehitetyistä rutiineista pitää nyt ehkä joutua luopumaan. Tai ainakin sopeuttamaan niitä nykymenoon. Esimerkiksi blogi on ollut aika vähällä huomiolla, mutta eiköhän sen tilanne korjaannu viimeistään kun päästään syyskuun puolelle, eikä tarvitse enää juosta kieli vyön alla yhdestä työstä toiseen.

Aamuisin olen muistellut kaiholla niitä aikoja, kun Helsingissä kotoa työpaikalle oli seitsemän minuutin kävelymatka ja minkäänlaisista ruuhkista ei tarvinnut välittää. Ei se matka täälläkään mikään kauhean pitkä ole, vain 11 kilometriä, mutta kun niitä samoja teitä käyttävät kaikki muutkin.

Ensimmäisen viikon illuusio aamuliikenteen vähäisyydestä katosi heti toisella viikolla, kun viimeisetkin lomalaiset näyttivät palanneen tien tukkeiksi autoineen. Ja taas pääsin ihmettelemään tyhjiä bussipysäkkejä, kun kaikki ajavat omilla autoillaan, vaikka sitä bussiliikennettäkin olisi tarjolla. Me sentään miehen kanssa kuljemme - omalla autolla mekin - samaa matkaa, kun muuten ihmiset näyttävät lähinnä ajelevan yksikseen.

Sitten vielä työmatkapyöräilijät kilpapyöräilijän varusteissaan muun liikenteen sekaan, niin vauhtia ja vaaratilanteita riittää.

Myös kissojen on pitänyt sopeutua uuteen päivärytmiin. Aamulla ulos ja vasta illalla sisään, kun tähän asti on kuljettu edestakaisin, käyty syömässä ja päiväunilla. Nyt on töistä tullessa kaksi nälkäistä naukujaa ovenpielessä odottamassa.

Mutta kyllä tämä tästä. Töissä käymisessä on muutamia muitakin hyviä puolia kuin säännölliset palkkatulot. Tein hyvän päätöksen, että puhun ensisijaisesti norjaa tai ruotsia, ja englanti otetaan avuksi vasta sitten, jos en todellakaan pysty sanomaan asiaani muulla kielellä. Ja mitä nopeammin opin sujuvaa norjaa (heh!), sitä nopeammin pääsen taas seuraavan askeleen eteenpäin uralla.

torstai 5. elokuuta 2010

Väärä numero

Hankin norjalaisen kännykkäliittymän vuosi sitten, pian tänne muuttoni jälkeen. Sittemmin olen varsin taajaan ihmetellyt ilmiötä, jota en Suomessa muista kohdanneeni kovinkaan usein sitten kännyköiden käyttöönoton.

Puhelin soi ja näytössä näkyvä numero on outo. Vastaan ja soittaja haluaa puhutella jotakin aivan muuta henkilöä kuin minua. Useimmiten tavoiteltu henkilö on nimeltään Anne-Mette, viime kuukausina myös Elin on ollut soittajien suosiossa. Ja sen olen todennut, että Elin ei ole huonosti äännetty Heli.

Aluksi arvelin, että olen saanut numeron, joka on vastikään ollut jonkun muun käytössä, eikä tämä henkilö ole informoinut kaikkia tahoja numeronvaihdoksestaan. Sellaistahan voi tapahtua.

Anne-Metelle tarkoitettuja tekstareita on myös kilahdellut kännykkääni aina silloin tällöin. Jossain vaiheessa totesin, että nämä tekstarit eivät olleet kovin henkilökohtaisia. Asiana saattoi olla luokkakokous tai sitten viestin lähettäjä halusi mainostaa jotakin.

Onko Anne-Metellä huono muisti vaiko ehkä tapana antaa väärä numero epämieluisille tahoille? Onko myös Elin alkanut jakaa väärää numeroa? Onko minun numeroni jonkinlaisella jaettavaksi soveltuvat väärät numerot -listalla?

Kerran tilanne kärjistyi lähes koomiseksi, kun eräs soittaja tiedusteli Anne-Metteä. Kerroin, että Anne-Mette ei ole tavoitettavissa numerostani ja herra on varmaankin soittanut väärään numeroon. Soittaja ei uskonut vaan ryhtyi tiukkaamaan, olenko aivan varma asiasta, koska tämän numeron Anne-Mette oli antanut. Kyllä, olen aivan varma, että tämä on minun numeroni, ei Anne-Meten, vakuutin. Numero on ollut käytössäni jo useita kuukausia. Uskoi sitten lopulta.

Mikä näitä norjalaisia vaivaa? Kun suomalaisia ei havaintojeni mukaan vaivaa sama vika.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Seuraava askel

Helsingin värejä

Huomenna pitäisi mennä töihin jo aamulla. Viimeaikaisen lomailun ja erityisesti vuoden verran kestäneen kotirouvailun jälkeen aikaisin aamulla herääminen saattaa tuottaa tuskaa. Näin arvelen.

Mutta tämä on kuitenkin askel eteenpäin. Työpaikka on nimittäin uuden uutukainen. Ei siis se, jossa olen alkukesästä lähtien silloin tällöin käynyt viettämässä aikaani.

Sain nimittäin kokopäiväisen työpaikan, joka kaiken lisäksi on vakituinen. Ja vieläpä päivätyötä tähänastisten iltojen ja viikonloppujen sijaan.

Ja tällä kertaa valintaprosessi oli huomattavasti nopeampi kuin viimeksi. Puhelinsoitto ja CV:n lähetys sähköpostilla, vain yksi haastattelu, vaikka asialla oli taas rekryfirma. Muutaman päivän kuluttua tulikin sitten ilmoitus, että minut on valittu. Ja työt pitäisi aloittaa saman tien.

Tämä on taas niitä työpaikkoja, joissa pitää puhua suomea. Norjan kielen taidoksi riittää, että ymmärtää sitä. Muuten voi ainakin alkumetreillä kommunikoida vaikka englanniksi, jos muu ei auta. Muut pätevyysvaatimukset? Ei ole.

Tulotaso nousee hurjasti osa-aikatyöstä, mutta pysyy edelleen täkäläisittäin aika matalana. Kuulemma tämä firma maksaa silti suomalaisille enemmän kuin norjalaisille. Jotain kielitaitobonusta nähtävästi. Plussaa entiseen verrattuna on kuitenkin aika paljon. Säännöllinen päivätyö on aina parempi kuin epäsäännöllinen ilta- ja viikonlopputyö, ainakin minun mielestäni. Työskentely-ympäristö on norjankielinen, mikä tekee oikein hyvää kielenoppimiselle.

Työmatka ei periaatteessa ole kovin pitkä, ainakaan kilometreissä mitattuna, mutta paikallisliikenteen reittioppaan mukaan bussia pitää vaihtaa kahdesti! Nyt tulee kotona keskusteltavaksi, kuka menee omalla autolla töihin. Tai miten työmatkat yhdistetään yhdellä autolla kuljettavaksi. Ja siinä tapauksessa, miten mies saadaan päivittäin riittävän aikaisin ylös sängystä, vaikka kuinka olisi hänellä liukuva työaika - minulla kun ei ole.

Ai niin, se aiempi työpaikka ja sen kuukauden irtisanomisaika. Seuraavan kuukauden taidan olla kahden työn loukussa. Toivottavasti en kuitenkaan ihan koko kuukautta, mutta tuskin pääsen eroon työvuoroistani ainakaan pariin ensimmäiseen viikkoon. Niitä kun oli suunniteltu elokuulle aika paljon. Sain luvan lähteä uudesta työstä aikaisemmin niinä päivinä, kun pitää vielä mennä vanhaan työhön. Huonolla tuurilla, jos vuoroille ei löydy ottajaa, elokuusta tulee todella työntäyteinen.

Tässäkään tilanteessa en aio jäädä laakereillani lepäämään, vaan työnhaku jatkuu. Seuraavaa, parempaa askelmaa etsiessä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...