perjantai 17. joulukuuta 2010

Julebord

Työpaikan julebord eli pikkujoulut vietettiin torstai-iltana. Torstai tuntui vähän oudolta päivävalinnalta bilettämiselle, mutta kaipa sille oli syynsä. Perjantaina sai ihan luvan kanssa nukkua pidempään, kun työpäivä oli määritelty alkavaksi vasta kymmeneltä.

Aikaisemmin olen näissä joulunalustilaisuuksissa ollut vain miehen siivellä - ja ne ovat olleet suomalaisiin vastaaviin verrattuna ei niin rentoja. Miehillä puku päällä ja kravatti kireällä ja ohjelmassa mm. puheiden kuuntelemista. Ihan ensimmäistä omaa julebordiani odotinkin sitten mielenkiinnolla.

Juhla alkoi kravatinkiristysosiolla heti työpäivän päätyttyä. Koko poppoo - oma väki ja kutsuvieraat eli muutama huippuasiakas - koottiin aluksi kuuntelemaan toimitusjohtajan esitelmää firman tilanteesta ja tulevaisuudenvisioista. Pomo lupasi puhua puolitoista tuntia mutta onnistui kuitenkin venyttämään esityksensä kahteen tuntiin. Siinä ajassa ehti jo tulla nälkä yhdelle jos toisellekin.

Mutta sitten päästiin ruokapöytään. Tapaspöytä oli koottu norjalaisia perinteitä kunnioittaen, eli espanjanherkkujen lisäksi tarjolla oli perinorjalaisia medisterkakeja ("joulumaustettuja" jauhelihapihvintapaisia), joulumakkaraa ja ribbeä (siankylkeä, jossa on reilu läskikerros ja nahka) ja muutenkin valikoima oli varsin lihapitoinen. Ja vaikka ollaan runsaiden kalavesien äärellä, kalaa ei ollut pöytään eksynyt.

Siinä syödessäni tulin ajatelleeksi, että onneksi en ole kasvissyöjä. Jos en söisi lihaa, lautaselle olisi tästä valikoimasta voinut kelpuuttaa lähinnä oliiveja ja latva-artisokkaa. En kyllä muista koskaan kohdanneeni norjalaista kasvissyöjää - tai edes kuulleeni sellaisesta. Ehkei sellaisia ole. Kasvissyöjäksi ryhtyminen saattaisi täällä edellyttää aika vahvaa vakaumusta, kun ruoka yleisesti ottaen on yhtä kuin liha.

Ruokapöydästä lähdettiin Osloon, katsomaan Julelatter stand up -showta. Meikäläisen kielitaidolla, lähinnä tämänhetkisellä kyvyllä ymmärtää puhuttua kieltä erilaisine, hmmm... vivahteineen, nopeatempoinen vitsinkerronta on kyllä pitkälti rahantuhlausta. Onneksi ei tarvinnut maksaa itse. En sano, ettenkö olisi ymmärtänyt mitään, mutta stand up on niin nopeatempoista ja se sisältää niin paljon kulttuurisia viittauksia ja muita sisäpiirin juttuja, että totesin parhaaksi yrittää nauraa silloin kuin muutkin, jotten vaikuttaisi täysin huumorintajuttomalta. Ne jutut, jotka oikeasti ymmärsin niin, että alkoi spontaanisti naurattaa, olivat nähtävästi niin yksinkertaisia, ettei yleisö noteerannut niitä ollenkaan.

Show loppui aikanaan ja sitten päästiin vihdoinkin löysäämään kravattia karaokebaarissa. Ketään ei tainnut vakavasti laulattaa, mutta muuten varsinainen seuranpito pääsi vauhtiin tässä vaiheessa. Ja kiitos torstai-illan, se ei päässyt venymään turhan myöhäiseksi.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Bærums Verkin joulumarkkinat

Bærums Verkin vuosittaiset joulumarkkinat avattiin jo viime viikonloppuna, mutta ehdin tutustumaan niihin vasta tänään. Bærums Verk on tänä vuonna 400-vuotisjuhliaan viettävä vanha teollisuusmiljöö, joka alkoi 1600-luvulla rakentua rautamalmin jalostuksen ympärille.

Työläisten asunnoissa toimii nykyään käsityöläisten pajoja ja puoteja, ja entisessä tehdasrakennuksessa on pieni kauppakeskus.

Maalaismarkkinoilla oli myynnissä kaikenlaista syötävää. Norjalaiseen tapaan liha ja lihajalosteet olivat hyvin edustettuina, mutta myös esimerkiksi kutunmaitotuotteita oli tarjolla useammassa kojussa.

Tätä kojua piti vilkaista oikein kahdesti, kun maatuskat eivät täkäläiseen kulttuuriin kuulu. Tarkemmin katsoen maatuskoita ja muuta venäläisennäköistä tavaraa myytiin kiovalaisen lastenkodin hyväksi. Muuten tällä ei-syötävän ostettavan puolella oli edustettuna lähinnä paikallisia tuotteita, monenlaisia käsitöitä.

Muutakin huvia oli tarjolla lapsille. Poroajelun lisäksi saattoi päästä myös hevoskärryjen kyytiin tai napakelkkaan. Poroja oli tuotu paikalle oikein useampia. Täällähän niitä on paljon etelämpänä kuin Suomessa ja joitakin alueilta löytyy myös villiporoja, joita Suomessa ei taida olla. En tiedä, paljonko saamelaisia Norjassa on, mutta he ovat täällä mielestäni paljon näkyvämpiä kuin Suomessa, ja moni virallinen nettisivusto on käännetty myös saameksi.

Käsityöläisten pajat ja myymälät olivat myös auki ja niissäkin riitti väkeä. Bærums Verk on tutustumisen arvoinen paikka myös muuten kuin joulumarkkinoiden aikaan, mikäli erilaiset käsityötuotteet kiinnostavat. Ja löytyyhän täältä muutakin kuin käsitöitä. Tarjolla on tarvikkeita myös omaan askarteluun, pohjoismaista käyttödesignia - Marimekko ja Iittalakin hyvin edustettuina - ja pari ravintolaa.

Joulun kunniaksi paikkoja oli koristeltu näinkin hienosti kuin tämä suklaakaupan ikkuna.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...