Simultaanitulkki

Puolet viikonlopusta kului poikkeuksellisesti töissä, kun työnantaja järjesti kick off -tapahtuman. Vaikka paikalla oli osallistujia neljästä pohjoismaasta, pääasiallinen kieli oli norja. Tanskalaisille ja ruotsalaisille norjan ymmärtäminen ei tuota ylipääsemättömiä vaikeuksia, mutta suomalaiset ovatkin sitten eri asia. Mutta tähänkin ongelmaan työnantajallani oli ratkaisu - firman virallinen suomalainen värvättiin tulkin tehtäviin.

Sain siis tehtäväkseni tulkata kaikki esitykset suomeksi. Mikrofoni käteen ja suomalaisille kuulokkeet päähän eikä siinä sitten muuta kuin menoksi.

Simultaanitulkkausta en juurikaan ole harrastanut millään kielellä enkä varsinkaan norjasta. Kun on kyse esityksistä, joissa puheen rytmitys on yksi tehokeino, tulkin olemassaoloa ei huomioida. Olisi niin kätevää, jos voisi välillä painaa pause-nappia, kääntää juuri sanotun, ja sitten taas jatkaa kuuntelua. Mutta kun ei. Kuunteleminen ja puhuminen samanaikaisesti on haasteellista, vaikka sainkin ohjeeksi, että joka sanaa ei tarvitse kääntää vaan pääasia riittää.

Helpottavana tekijänä oli, että esitysten aihepiiri ja sen myötä sanasto on työn myötä tullut tutuksi. Ajoittaisena hankaluutena taas olivat puhujien aksentit. Bergeniläisiä oli pari liikaa, mutta he eivät onneksi puhuneet pitkään. Paria tanskalaistakin haastateltiin, mutta siinä vaiheessa totesin, että tämä jää kyllä tulkkaamatta. Puoli vuotta sitten tämä olisi ollut mission impossible, mutta nyt pärjättiin kohtuullisesti.

Kun sitten oli englanninkielisen puhujan vuoro, tulkkaus tuntui aivan älyttömän helpolta. Siinä vaiheessa tosin mietin, että miksi englantia pitää tulkata suomalaisille, kun kaikki muut kansallisuudet saavat selvitä oman kielitaitonsa varassa.

Muutaman tunnin lähes yhtämittainen puhuminen perjantai-iltana ja lauantaina oli aika väsyttävää. Myös se, että joutui keskittymään täysillä koko ajan, oli jossain määrin haastavaa. Päivän päätteeksi teki lähinnä mieli kotiin nukkumaan.

Kun joutuu keskittymään esityksiin paljon tarkemmin kuin muuten vain kuunnellessa tekisi, kiinnittää huomiota kaikenlaisiin asioihin. Puhujilla on esimerkiksi taipumus toistaa samaa asiaa monta kertaa. Onhan sekin tehokeino, kun kuulijoita yritetään vakuuttaa, mutta tulkin näkökulmasta se on varsin ärsyttävää. Toinen ärsyttävä tapa on kesken varsinaisen asian ryhtyä kertomaan asiaan hyvin löyhästi jos ollenkaan liittyvää tarinaa tai vitsiä. Tehokas keino yrittää harhauttaa aloittelevaa simultaanitulkkia.