sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kevättöräys

Eilen Oslon yliopiston kirjastossa käydessäni törmäsin metroasemalla opiskelijaporukkaan, joka viritteli keväisiä sointuja metroa odotellessaan. Sama meno jatkui myös metrossa muiden matkustajien iloksi.

Oslossa on yliopiston lisäksi myös useampi korkeakoulu, ja siten oletettavasti tuhansia opiskelijoita, mutta en muista aiemmin törmänneeni minkäänlaiseen opiskelijakulttuuriin. Suomalaisissa yliopistokaupungeissa opiskelijat tuntuvat olevan paljon enemmän näkyvillä.

Kevään etenemisen huomaa muuten myös siitä, että abit eli norjalaisitten russet ovat alkaneet kuljeskella ympäriinsä punaisissa haalareissaan. Russetid jatkuu kansallispäivään 17.5. asti.

Tämän kevättöräyksen myötä toivotan hyvää kevättä kaikille lukijoille, kun kevät nyt vihdoinkin on alkanut edetä vauhdilla.


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kun pitäisi päättää asioista yhdessä

Viikolla oli taloyhtiön kokous, jonka pääasia oli jo vuosi sitten vireille laitettu koko rivitaloaluetta koskeva mahdollinen värikoodin muutos. Nyt taloja on neljää eri väriä - punainen, keltainen, vihreä ja harmaa - mutta osa asukkaista on jo jonkin aikaa ajanut värityksen yhtenäistämistä ja vaalentamista.

Norjassa taloyhtiöitä on kahta lajia, borettslag, joka suurinpiirtein vastaa suomalaista taloyhtiötä, ja sameie, joka on löyhempi. Meidän kohdallamme kyseessä on sameie, ja sen erityispiirteistä sekä niiden mahdollistamista ilmiöistä olen kirjoittanut jo aiemmin, joten en niitä enää kertaa tässä.

Vuosi sitten asetettu värinvaihtotoimikunta oli tehnyt ehdotuksensa tulevista väreistä, ja mahdolliset värimallit olivat olleet muutaman viikon näytillä ulkona. Kaikilla kokoukseen osallistujilla oli siis ennakkokäsitys siitä, mistä puhutaan ja päätetään. Tai niin siis olisi voinut kuvitella.

Värikeskustelu alkoi sen pohtimisella, mitä vuosi sitten oikeastaan päätettiin. Näkemykset vaihtelivat niin, että toisten mielestä nyt oli vuorossa varsinainen päätös mahdollisesta värinvaihdoksesta ja toisten mielestä tarve oli vain valita uudet värit - jotta maalaaminen voi alkaa. Keskustelun kiihtyessä joku sentään keksi tarkistaa, mitä edellisen kokouksen pöytäkirjaan oli kirjattu, ja lopputulos oli, että mitään ei varsinaisesti ollut vielä vuosi sitten  päätetty. Sitten alettiin keskustella siitä, kummasta kannattaa äänestää ensin, vaihdetaanko värejä ylipäätään vai mitkä uudet värit voisivat olla. Loppujen lopuksi värikoodiin liittyviä äänestyksiä taisi olla yhteensä neljä tai viisi, ja vaikutelmaksi jäi, että kaikki eivät aivan pysyneet perässä, mistä milloinkin äänestettiin, kun keskustelu velloi edes takaisin. Vähältä piti, ettei lopullista päätöstä taas lykätty vuodella.

Lopullinen päätös oli värien vaihto, ja yhdeksi mahdolliseksi väriksi päätettiin vaalean harmaa. Toistakin värivaihtoehtoa vaadittiin, mutta se jäi päättämättä, mikä se voisi olla. Valkoinen ei kelvannut. Asiasta sopiminen tuntui jotenkin ylimaallisen vaikealta, kun norjalaiseen tapaan vaihtoehtoja pitää olla, jottei kukaan tunne itseänsä pakotetuksi mihinkään vastenmieliseen. Toisaalta sekin todettiin, että kun jotakin taloa aletaan maalata, jollakin konstilla pitää saada kaikki asukkaat maalaamaan oma osuutensa samanaikaisesti. Miten se voisi tapahtua, ei kyllä selvinnyt minulle, sillä ennestäänkin tämäntyyppisten asioiden kanssa näyttää olevan vaikeuksia. Itsepäinen asukas on saattanut esimerkiksi jättää parvekkeen rakentamatta, vaikka talon muut asukkaat ovat omansa rakentaneet.

Talojen remonteista keskusteltiin muutenkin, ja siinä yhteydessä selvisi muun muassa, että taloyhtiön vastuulle kuuluu katto, mutta ulkoseinän paneloinnin uusiminen on asukkaan vastuulla. Seinien maalaaminen on asukkaan tehtävä, mutta taloyhtiö maksaa maalit. Sameiessa asukas omistaa suoraan asuntonsa - eikä asunto-osakeyhtiön osakkeita, jotka oikeuttavat tietyn asunnon hallintaan - sekä neljä metriä maata talon ympäriltä. Pihat ulottuvat kauemmas kuin neljä metriä seinästä, mutta siitä eteenpäin maan omistaa sameie ja asukkaalla on käyttöoikeus pihan siihen osaan. Maapohjan omistuksesta johtuen (jos oikein ymmärsin) asukas on vastuussa talon ympärillä mahdollisesti olevasta salaojituksesta.

Aika sekavan oloinen systeemi, mutta ilmeisesti ainakin osa edellä mainituista vastuista on sellaisia, jotka määritellään taloyhtiön säännöissä, ja ne voisivat siis olla toisinkin. Toisaalta tämä selittää, miksi yhdessä ja samassa talossa voi olla joka asunnossa erilainen ulko-ovi ja parveke- ja terassirakennelmatkin ovat joka talossa vähän erilaiset.

Niin, se maalausasia, jota ei saatu päätettyä aivan valmiiksi asti. Noin kuukauden kuluttua pitäisi olla uusi kokous, jossa päätetään toinen värivaihtoehto. Sitten asukkaat voivat alkaa maalata, mutta aikataulu on "sitä mukaa kuin maalauksen tarve ilmenee". Meidän talomme maalattiin juuri viime kesänä, joten värinmuutos saa odottaa muutaman vuoden.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Näköaloja


Lauantaina oli tekemisen puute, joten lähdimme ajelemaan ja katselemaan maisemia. Kevät edistyy hitaasti mutta varmasti, ja maisemat eivät enää näytä aivan niin talvisilta kuin vielä ennen pääsiäistä. Silti taidetaan olla kuukauden verran perässä viime vuodesta.

Ajoimme hetken matkaa sisämaan suuntaan, Sundvolleniin Tyrifjord-järven rannalle. Sieltä löytyi näköalapaikka, josta olikin hyvät näkymät kauempana siintäville lumisille vuorille.


Tien varrelta löytyi myös paikka, josta riippuliitäjät lähtevät lentoon. Juoksevat muutaman askeleen kohti jyrkännettä ja antautuvat siipien varaan. Luulisi sen olevan vielä tähän aikaan vuodesta melko kylmää touhua.


Sundvollenissa on ollut kestikievari ainakin 1600-luvun puolivälistä lähtien, todennäköisesti pidempäänkin, sillä paikassa on ollut asutusta kauan, ja sieltä löytyy pronssikautisia kalliomaalauksia. Sundvollenista lähtee myös vanha tie kohti Osloa, ja tämän tien varrella löytämämme näköalapaikkakin on.

Ennen aikaan kun alhaalta laaksosta on saavuttu jyrkän kallion päälle, on ollut levon aika, ja vieraat on ottanut vastaan Kleivstua, kestikievari ja hevostenvaihtopaikka. Nykyään paikka on jonkinlainen hotelli, josta  on hyvä lähteä vaikkapa hiihtoretkille. Aika hiljaiselta paikka näytti, ja jäin ihmettelemään, kuka tuollaista hotellia nykyään oikein käyttää, kun Sundvollen ympäristöineen ei varsinaisesti vaikuta miltään lomanviettopaikalta.

Todella tyypilliseen norjalaiseen tapaan muuten ylös Kleivstualle johtava tie oli maksullinen, ja maksu oikeutti pysäköintiin hotellin parkkipaikalla. Maksun vastine tosin jäi hieman epäselväksi, sillä tie näytti aika huonokuntoiselta ja parkkipaikkakin oli hiekoittamaton jääkenttä. Mutta jos ihmisiä voidaan rahastaa, miksipä sitä ei tehtäsi. Se on periaate monessa paikassa.


maanantai 1. huhtikuuta 2013

Påskevær ja muita perinteitä


Pääsiäisenä kuuluu olla hieno ilma. Se on yksi norjalaisista pääsiäisperinteistä. Kun aurinko paistaa ja hanki hohtaa, norjalaiset sanovat, että on påskevær, pääsiäisilma, vaikkei edes olisi pääsiäinen. Tänä pääsiäisenä on saatu nauttia hienosta keväisestä säästä. Sellaisesta, joka jo sulattaa lunta aivan silmin nähden, vaikka varjon puolella vielä onkin pakkaslunta.

Pääsiäisenä kuuluu myös hiihtää. Norjassa jo kiirastorstai on vapaapäivä ja monet ottavat koko viikon lomaa töistä ja suuntaavat kohti hiihtomaastoja. Meillä ei ole aiemmin päässyt syntymään tällaista hiihtoperinnettä, mutta tänä vuonna mies ja viikonloppulapsi toteuttivat norjalaisen pääsiäisen syvintä olemusta laskettelurinteessä. Minä en laskettele, joten ulkoilin auringossa muuten sillä välin. Muistelen, että viime vuonna mies poti huonoa omaatuntoa hiihtämättömyydestään. Ei siksi, että hän välttämättä olisi halunnut suksien päälle, vaan  koska niin kuuluu tehdä. Olisi kuulemma hieman noloa töissä tunnustaa, ettei ole hiihtänyt pääsiäisenä niin kuin kaikki muut.


Silloin, kun ei hiihdetä, pääsiäisperinteisiin kuuluu påskekrim. Kirjakaupat alkavat jo hyvissä ajoin mainostaa dekkareita pääsiäislukemiseksi, ja pääsiäispyhinä telkkarista tulee brittidekkareita. Kiusasin miestä kyselemällä muun muassa, että miksi ne telkkarin rikossarjat ovat nimenomaan brittiläisiä. Vastaukseksi sain, että brittisarjoja katsoessaan ihmiset tuntevat itsensä sivistyneemmiksi ja fiksummiksi kuin vaikka amerikkalaisia tai norjalaisia vastineita töllöttäessään. Ne siis koetaan vähän paremmaksi katseltavaksi. No, tiedä häntä, kuinka paikkansapitävä selitys on, mutta tämä on siis norjalaisen suusta kuultu.

Murhamysteeriin syventyessä voi samalla mussuttaa karkkia. Jostakin syystä sekä pääsiäiseen että jouluun kuuluu marsipaani, mutta myös muunlainen karkki kelpaa. Lapset saavat isohkon, pahvisen pääsiäismunan, joka on täytetty karkilla. Siitä riittää syötävää moneksi päiväksi. Kun jo pari viikkoa ennen pääsiäistä ostimme pahvimunan valmiiksi, viikonloppulapsi olisi mielihyvin ottanut sellaisen arviolta kolmen litran vetoisen. Aikuisten mielestä hiukan pienempikin oli riittävä yhdelle kymmenvuotiaalle.

Pääsiäistä voi tietenkin viettää monella tavalla, mutta kaikkia perinteitä seuraten siihen saattaa tulla vähän suorittamisen makua.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...