maanantai 23. toukokuuta 2016

Vesillä


Lähellä rantaa kun asutaan, niin eri kokoisia huvivenesatamia tuntuu olevan lähes joka lahdelmassa. Veneitäkin on monen kokoisia ja näköisiä, mutta ennen kaikkea niitä on paljon. 

Onhan norjalaisilla pitkä historia merenkulkijoina jo viikingeistä lähtien, ja kauppalaivastokin on kai edelleen yksi maailman suurimmista. Maailman meriä on kynnetty milloin ryöstäretkillä, milloin kalasaaliin perässä. Sieltäköhän se on peräisin se norjalaisen tuntema tarve omistaa vene? Toisaalta pitkä rannikko vuonoineen tarjoaa hyvät edellytykset vesillä liikkumiseen. 

Miehen kaveri tarjosi viikonloppuna mahdollisuutta pieneen veneretkeen, lähilaiturista Oslon keskustaan, ja mies - viikinkien ja kalastajien jälkeläinen - totta kai tarttui tilaisuuteen kuin kala syöttiin. 


Kyseinen kaveri oli äskettäin ostanut isohkon moottoriveneen, jossa oli parhaillaan menossa sisätilaremontti, vanha vene kun oli kyseessä. Veneen hintaa ei sentään kerrottu mutta todettiin, että melko kallis harrastus veneily on. Mitäpä niitä rahoja tilillä makuuttamaan. 

Laiturista irti päästyämme viikonloppulapselle - jo teinille - tarjottiin ruorimiehen tehtävää. Eihän tämäkään viikinkien ja kalastajien jälkeläinen tietenkään siitä kieltäytynyt. Veneen omistaja toki antoi ruorimiehelle jatkuvasti ohjeita, sillä vaikka reitti Osloon oli merikartalla suora viiva, vuonossa oli sen verran liikennettä, että tarkkana piti olla. 


Matkan varrella rantoja ja saaria katsellessa totesin, että mökkitiheys oli melkoinen. Norjalaisella rantamökillä, varsinkaan jos se on pienellä saarella, ei varsinaisesti olla omassa rauhassa, vaan naapurin mökki on ihan vieressä. Vuonojen maassa on kyllä mahdollista myös asua rannassa, mutta ainakin tällä alueella sellaisten talojen hinnat ovat pilvissä. Tuskin kesämökkiäkään ihan pikkurahalla saa, kun  ollaan aivan pääkaupungin tuntumassa. 


Määränpää oli aivan Oslon keskustassa oleva Aker Bryggen satama, jossa sielläkin oli vene poikineen laiturissa. Nyt taitaa olla vielä niin aikaista, että kaikki kynnelle kykenevät eivät vielä uskaltaudu vesille, ja monella näytti olevan menossa veneen kuntoon laittaminen kesäkautta varten.

Astrup-Fearnleyn nykytaiteen museon vieressä oli laiturissa perusvenettä hienompi näky, oikea purjelaiva. Christian Radich on rakennettu koululaivaksi 1930-luvulla ja on nykyään säätiön omistuksessa.




tiistai 17. toukokuuta 2016

Taas luistettiin kansallispäivän juhlinnasta


Norjassa on tänään vietetty kansallispäivää, joka on suuri juhlapäivä. Me miehen kanssa päätimme tänä vuonna juhlistaa päivää pysymällä kotona, kaukana väentungoksista. Koululaisten paraati Oslossa on nähty pari, kolme kertaa, eikä siinä ole enää mitään uutuudenviehätystä. Onhan pukuloistoa - norjalaisilla on tapana pukeutua kansallispukuihin - hieno katsella, mutta tungos on aivan mahdoton.

Jossain vaiheessa iltapäivää naapurit alkoivat palailla kotiin lastensa koulujen ja päiväkotien juhlista. Kun liikkeelle oli lähdetty aamutuimaan, oli väki hieman väsyneen näköistä. Tässä vaiheessa minä olin pihalla nauttimassa kauniin aurinkoisesta säästä oksasakset kädessä. Nyt on hyvä hetki leikata ruusuista kuolleet oksat, kun lehdet jo paljastavat, mitä leikata ja mitä jättää.

Mies taas alkoi tässä vaiheessa tuntea säännöllisesti tiettyjen juhlapyhien yhteydessä ilmaantuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että me emme vietä päivää sillä perinteisellä ja vakiintuneella tavalla, jolla kaikkien norjalaisten kuuluu sitä viettää. Ihan sivuhuomautuksena voin sanoa, että juhlimattomuuden syy ei siis ole parisuhteemme ulkomaalainen osapuoli, vaan esimerkiksi tällä kertaa aloitteen kotona olemisesta teki mies itse. Mutta jostakin syystä mies alkaa tuntea sosiaalista painetta, kun naapurit näkevät, ettemme juhli kansallispäivää niin kuin kaikki muut. Vaikkei kukaan edes sano mitään.


Sen verran kuitenkin minäkin kunnioitin yleistä juhlapäivää, että tein vain kevyitä puutarhatöitä, lähinnä ruusujen leikkuuta, jota nyt ei mielestäni voi edes työksi luokitella. Sen sijaan olen viime päivien aikana askarrellut jotain, joka valmistui sopivasti kansallispäiväksi.

Viime kesän seinäremontin jäljiltä nurkkiin jäi pyörimään kaksi trukkilavaa. Tai oikeammin sanottuna otin te talteen ja säilöin talveksi terassille pitäen tarkasti silmällä, että mies ei tullut heittäneeksi niitä pois. Mies nimittäin näkee tällaisessa tavarassa vain roskaa, josta pitää päästä eroon, mutta minulla oli suunnitelmia niiden varalle. Miksi heittää pois ilmaista puutavaraa, josta voi nikkaroida jotain käyttökelpoista?


Tällaiset kertakäyttölavat eivät ole riittävän tukevia, jotta niistä voisi tehdä terassihuonekaluja tai vastaavaa, mutta istutuslaatikkomateriaaliksi ne olivat oikein passeleita. Hiukan sahaamista ja vasarointia, ja kahdesta lavasta syntyi kaksi tällaista kehikkoa.

Paikan löytäminen sen sijaan tuotti hieman päänvaivaa, koska piha on lievästi sanottuna haasteellinen. Varjoa on paljon ja vaakasuoraa pintaa vähän. Myös etanoiden esiintymistiheys eri puolilla pihaa oli otettava huomioon. Vaakasuorassa olevalla nurmikolle en halua mitään ylimääräistä, joten paikaksi valikoitui ei niin kovin jyrkkä rinne, jossa etanoita ei ole viime kesinä näkynyt. Toivottavasti pysyvät edelleen poissa. Ja toivottavasti puoli päivää aurinkoa riittää jonkinlaiselle kasvimaalle, koska enempää ei oikein missään kohtaa pihaa ole.

Kissa näytti hämmentyneeltä laatikkoja katsellessaan. Ne taisivat tulla sen päivittäiselle kulkureitille.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vapunpäivä Oslossa



Lähdimme Oslon keskustaan jäätelölle, ja vappumarssijat osuivat kohdalle. Suuri osa kulkueesta oli ilmeisesti jo ohittanut tämän paikan, joten en oikein saanut kokonaiskäsitystä marssijoiden määrästä. Punaisia lippuja ja kylttejä kuitenkin näkyi ja torvisoitto raikasi. Yleisöä kadun varrella oli jonkin verran muttei lähellekään niin paljon kuin kansallispäivän kulkuetta katsomassa.

Vappu ei ole Norjassa samanlainen kansanjuhla kuin Suomessa. Työväki marssiin, mutta siinäpä se sitten taitaa olla. Ei näy vappupalloja ja serpentiiniä eivätkä edes pullonkorkit poksahtele. Piknikseurueitakaan ei näy mailla halmeilla, eikä mieskuorolaulua kuulu aamutuimaan.

Kalenterissa lukee toukokuun ensimmäisen päivän kohdalla yksinkertaisesti offentlig høytidsdag eli yleinen juhlapäivä tai yleinen vapaapäivä. Ei mitään sen tarkempaa määritelmää, millaisesta päivästä on kyse.


Kun varsinainen työväki - ammattiyhdistysten marssiporukat - olivat menneet, perässä seurasivat vielä rauhanaktivistit ja ympäristönsuojelijat. Ilmeisesti norjalainen vappu on myös näiden aatteiden juhlapäivä. Varsinkin ympäristön puolesta marssivat näyttivät muuten olevan huomattavasti nuorempia kuin muut marssijat keskimäärin.


Oslon keskustassa on yleensä sunnuntaisin väkeä liikkeellä, jos sää on siedettävä. Tänään ei ollut kovin lämmintä, joten jäätelön syönti oli parasta suorittaa sisätiloissa. Muuten tarkeni kyllä kävellä kuninkaanlinnalle, joka näytti houkuttelevan muitakin sunnuntaikävelijöitä.


Vahdinvaihto kiinnosti turisteja. Pari nuorta naista oli jopa niin kiinnostuneita, että vartiosotilaan piti hätistellä heitä hieman kauemmas.


Kansallisteatterin ja viereisen juna- ja metroaseman välisellä aukiolla on aina ihmisiä kuluttamassa aikaa. On katusoittajia, kaupustelijoita, kerjäläisiä ja muuten vaan seisoskelijoita. Tänään näytti siltä, että joku oli lisännyt suhkulähteeseen jotain vaahtoavaa ainetta.


Unionikuningas Karl Johan eli suomalaisille tutummin Ruotsin kuningas Kaarle XIV Juhana eli Baptiste Bernadotte katselee Osloa kuninkaanlinnan edessä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...