maanantai 27. huhtikuuta 2015

Kalliolle, kukkulalle


Minulla on tapana käydä kävelyretkillä naapurustossa ja katsella taloja ja pihoja. Asuinalueet näillä nurkilla ovat aika tiheään rakennettuja. Tonttimaa lienee kallista, mutta mieleen tulee myös, että omakotitalo itsessään taitaa riittää monelle, pihasta viis, kunhan siihen mahtuu parkkiin auto tai pari.

Vaikka lähialue on minun silmissäni jo täyteen rakennettu, uusia rakennustyömaita kuitenkin putkahtelee sinne tänne. Siinä, missä minä näen vain hiukan normaalia leveämmän tienpientareen tai jyrkän kalliorinteen, norjalainen näkee talonpaikan. Eihän siitä tarvitse kuin hiukan räjäyttää kalliota pois tieltä tai tuoda muutama kuorma täytemaata, niin ihan hyvin siihen sopii talo tai parikin.
  

Näyttää myös olevan tavallista, että jos tonttimaata on oman talon ympärillä hiukan enemmän, se lyödään lihoiksi. Mitäpä sitä puutarhalla. Joskus vaatimattomampikin maapläntti saattaa kelvata jollekin. Taannoin tavailin huuli pyöreänä tien pielen mainoskylttiä, jossa kyseltiin, että haluaisitko rakentaa kotisi tähän. Tarjolla oleva tontti oli arviolta 15 metrin korkuinen, erittäin jyrkkä rinne aivan kadun varressa, ja rinteen päällä, paremmalla paikalla, oli tietenkin jo talo, oletettavasti tontin myyjän. 

Ylläolevan taloprojektin onnellisella omistajalla on suorastaan ruhtinaallisesti tilaa käytössään - kyseessä ei siis ole edellä mainitsemani tonttimaa. Kuvassa näkyvään tyhjään tilaan mahtuisi hyvin vielä muutama talo lisää. 



Joskus pitää silti ihmetellä, millaisiin paikkoihin ihmiset kotinsa pystyttävät. Ylläoleva talo lienee kuitenkin rakennettu ennen kuin se alapuolelle ilmestyi valtatie ja kallion reuna siirtyi nykyiselle paikalleen. Jyrkänteen reunalle ja/tai aivan vilkasliikenteisen tien viereen näkyy kyllä rakennetun aivan tarkoituksellakin. Näitä asuntoja sitten todennäköisesti myydään vaikkapa vuononäkymällä muttei varmaankaan lapsiystävällisellä pihalla. 

Mäen päältä katsellen maisemassa näkyy myös peltoa, sillä jotakuinkin kaikki talot on rakennettu kallioille ja rinteisiin. En ole perehtynyt täkäläiseen kaavoituspolitiikkaan, mutta erilaisissa kallionkoloissa olevia rakennustyömaita katsellessa tulee mieleen, että eikö tosiaan ole mahdollista löytää helpompia paikkoja. Vaikka siitä vieressä olevan pellon laidasta. Luulisi, että peltotilkkujakin jo moni katselee sillä silmällä, kun tälle alueelle kuitenkin koko ajan rakennetaan uutta, sekä asuntoja että toimistotiloja. 



sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Byrokraatin vuodatusta

Eräänä päivänä mennäviikolla töissä oli päivän kestänyt hallintoseminaari. Tämäntyyppisiä tilaisuuksia tuntuu olevan melko säännöllisesti, ja yhteinen nimittäjä niille on hallinnon organisoinnista ja prosesseista sekä niiden kehittämisestä puhuminen. Sen tarkempiin tuntomerkkeihin menemättä kerrottakoon, että olen töissä kolmannen asteen oppilaitoksessa. 

Esimies pyysi etukäteen, että käyttäisin seminaarissa viiden minuutin puheenvuoron siitä, millaisia vaikutelmia olen saanut aloitettuani työt viime elokuussa. Olen tottakai keskustellut esimieheni kanssa erinäisistä asioista ennenkin, joten kun mainitsin muun muassa erittäin hyvän työilmapiirin ja raskassoutuisen byrokratian, ne eivät tulleet hänelle yllätyksenä. 

Olen nimittäin pannut menneinä kuukausina merkille, että erilaisia sääntöjä ja määräyksiä on aivan julmetusti, mutta monen kiveen hakatulta tuntuvan säännön tarkoitusperä on jäänyt minulle hieman hämäräksi. Lisäksi sääntöjen noudattamisen valvominen tuntuu vievän suunnattomasti aikaa. Ei niitä sääntöjä varmaankaan - toivottavasti ainakaan - ole laadittu pelkästään sääntöjen itsensä vuoksi, mutta lopputulos näyttää ainakin ulkopuolelta tulleen silmään byrokratialta, joka kukkii ja rehottaa joka puolella. 

Pyrin toki ilmaisemaan näkemykseni mahdollisimman diplomaattisesti, enkä verrannut asiaintilaa Suomeen ja entiseen työpaikkaani, joka myös oli kolmannen asteen oppilaitos. Ja vaikka sanoin paljon muutakin, nimenomaan byrokratia oli se, joka sanomastani tuntui jääneen kaikkien mieleen. Ilmeisesti kenelläkään ei kuitenkaan mennyt hernettä nenään siitä, että ulkomaalainen arvosteli norjalaisten toimintaa. Muutama kollega sen sijaan totesi, että olipa hyvä, että joku sanoi asian ääneen. Norjalaiset ovat nimittäin kyllä tietoisia byrokratiastaan, mutta keskusteluissa sille harvemmin löydetään tai edes uskotaan olevan olemassa vaihtoehtoja.

Opintohallinnon työskentelyä ohjaavat monenlaiset lait, asetukset ja muut normit sekä Suomessa että Norjassa. Peruslainsäädäntö, joka säätelee hallinnollista toimintaa, on kummassakin maassa melko samanlaista, joten sen puolesta maan vaihto ei ole ongelmallista. Edes lakitekstin lukeminen norjaksi ei ole mitenkään ylivoimaista, kun asiasisältö on jo ennestään tuttua. Sen sijaan jokapäiväinen työskentely erilaisine prosesseineen on se, joka pitää opetella uudelleen maan vaihtuessa. Tosin pitää muistaa, että maan sisälläkin työpaikan vaihtaminen aiheuttaisi todennäköisesti jossain määrin samanlaista uuden opettelua.

On paljon asioita, joita haluaisin muuttaa. Tarkemmin sanottuna kehittää. Enkä tarkoita, että haluaisin ottaa norjalaisen mallin tilalle suomalaisen mallin, sillä se tuskin toimisi. Joissain asioissa perusajattelutapa on liian erilainen. Ja työnjakomalli on liian erilainen. Kehitysasioista norjalaisten kanssa keskusteltaessa pitää miettiä tarkkaan, miten sanansa asettaa. Sen tiedostan, ettei edes ole minun tehtäväni yrittää muuttaa kaikkea, mutta oman työn kehittäminen on mahdollista. Kunhan etenee rauhallisesti ja perustelee näkökantansa.

Nyt muutaman kuukauden kokemuksella "samanlaisesta" työstä Norjassa kuin mitä tein Suomessa voin todeta, että työ ei todellakaan ole samanlaista, vaikka työn tavoite olisikin sama. Maan vaihtuessa muuttuu moni muukin asia.

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Käyttäytymisohjeita henkilökohtaiseen kontaktiin norjalaisten kanssa

1. Norjalaisella on vahva kansallistunne. Lisäksi norjalainen tuntee olevansa läheistä sukua muiden pohjoismaalaisten kanssa. - Siispä vältä kaikkea sellaista, joka voi loukata kansallista kunniaa.

2. Norjalainen rakastaa vapauttaan. Hän kaihtaa kaikenlaista pakkoa ja alistamista. Hän ei tunne sotilaallista kuria ja auktoriteettia. - Siispä anna mahdollisimman vähän käskyjä, äläkä huuda hänelle. Tällainen käytös aiheuttaa ainoastaan uhmaa eikä sillä ole toivottua vaikutusta. Eniten on mahdollista saavuttaa käyttämällä leikillistä sävyä. Tarpeeton terävyys ja opettavainen sävy loukkaa norjalaisen omanarvontuntoa.

3. Norjalainen on olemukseltaan sulkeutunut ja pidättyväinen, hidas ajattelultaan ja toiminnaltaan mutta myös epäileväinen kaikkea vierasta kohtaan. - Siispä älä kiirehdi. Käytä aikaa.

4. Norjalaiselle koti on muinaisgermaanisen käsityksen tapaan pyhä. Hän osoittaa mielellään vieraanvaraisuutta. Omistusoikeus on loukkaamaton. Talon ovea ei lukita. Varastelu on lähes tuntematonta, ja sitä pidetään häpeällisenä. - Siispä vältä kaikenlaista perusteetonta omaisuuden haltuunottoa, vaikka tavarat lojuisivat ympäriinsä. "Hankintojen tekeminen", "järjestely" ja vastaava on sama kuin varkaus, ja se on kaikissa olosuhteissa kielletty.

5. Norjalainen ei ymmärrä sotaa. Tämä meriä kulkeva ja kauppaa käyvä kansa on kallellaan Englantiin päin. Se pelkää Venäjää. Vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta se ei ymmärrä kansallissosialismin tavoitteita. - Siispä vältä poliittisia vastakkainasetteluja.

6. Norjalainen pitää kodikkaasta, mukavasta oleilusta. Hänet voittaa puolelleen ystävällisyydellä, pienellä huomaavaisuudella ja hyväksymällä hänet sellaisena kuin hän on. - Siispä ei minkäänlaista päällekäyvyyttä, ei varsinkaan naisten kohdalla.

7. Saksan kieltä ymmärretään lähes kaikkialla, jos sitä vain puhutaan hitaasti ja selkeästi.

Kun Saksa 75 vuotta sitten miehitti Norjan, sotilaat saivat käyttäytymisohjeet, joilla piti välttää turhat kahnaukset. Tyypillisen norjalaisen luonnehdinta ei mennyt täysin metsään, sillä se on monelta osin edelleen tunnistettavissa.

Jostakin syystä norjalaiset eivät sitten kuitenkaan aivan vastanneet saksalaisten odotuksia ja vastaanotto oli kaikkea muuta kuin oli toivottu. Heti kättelyssä norjalaiset ampuivat upoksiin ison sotalaivan, kuningas kieltäytyi yhteistyöstä ja joillakin alueilla sotilaallinen vastarinta oli sisukasta, myöhemmästä vastarintatoiminnasta puhumattakaan. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...