Byrokraatin vuodatusta

Eräänä päivänä mennäviikolla töissä oli päivän kestänyt hallintoseminaari. Tämäntyyppisiä tilaisuuksia tuntuu olevan melko säännöllisesti, ja yhteinen nimittäjä niille on hallinnon organisoinnista ja prosesseista sekä niiden kehittämisestä puhuminen. Sen tarkempiin tuntomerkkeihin menemättä kerrottakoon, että olen töissä kolmannen asteen oppilaitoksessa. 

Esimies pyysi etukäteen, että käyttäisin seminaarissa viiden minuutin puheenvuoron siitä, millaisia vaikutelmia olen saanut aloitettuani työt viime elokuussa. Olen tottakai keskustellut esimieheni kanssa erinäisistä asioista ennenkin, joten kun mainitsin muun muassa erittäin hyvän työilmapiirin ja raskassoutuisen byrokratian, ne eivät tulleet hänelle yllätyksenä. 

Olen nimittäin pannut menneinä kuukausina merkille, että erilaisia sääntöjä ja määräyksiä on aivan julmetusti, mutta monen kiveen hakatulta tuntuvan säännön tarkoitusperä on jäänyt minulle hieman hämäräksi. Lisäksi sääntöjen noudattamisen valvominen tuntuu vievän suunnattomasti aikaa. Ei niitä sääntöjä varmaankaan - toivottavasti ainakaan - ole laadittu pelkästään sääntöjen itsensä vuoksi, mutta lopputulos näyttää ainakin ulkopuolelta tulleen silmään byrokratialta, joka kukkii ja rehottaa joka puolella. 

Pyrin toki ilmaisemaan näkemykseni mahdollisimman diplomaattisesti, enkä verrannut asiaintilaa Suomeen ja entiseen työpaikkaani, joka myös oli kolmannen asteen oppilaitos. Ja vaikka sanoin paljon muutakin, nimenomaan byrokratia oli se, joka sanomastani tuntui jääneen kaikkien mieleen. Ilmeisesti kenelläkään ei kuitenkaan mennyt hernettä nenään siitä, että ulkomaalainen arvosteli norjalaisten toimintaa. Muutama kollega sen sijaan totesi, että olipa hyvä, että joku sanoi asian ääneen. Norjalaiset ovat nimittäin kyllä tietoisia byrokratiastaan, mutta keskusteluissa sille harvemmin löydetään tai edes uskotaan olevan olemassa vaihtoehtoja.

Opintohallinnon työskentelyä ohjaavat monenlaiset lait, asetukset ja muut normit sekä Suomessa että Norjassa. Peruslainsäädäntö, joka säätelee hallinnollista toimintaa, on kummassakin maassa melko samanlaista, joten sen puolesta maan vaihto ei ole ongelmallista. Edes lakitekstin lukeminen norjaksi ei ole mitenkään ylivoimaista, kun asiasisältö on jo ennestään tuttua. Sen sijaan jokapäiväinen työskentely erilaisine prosesseineen on se, joka pitää opetella uudelleen maan vaihtuessa. Tosin pitää muistaa, että maan sisälläkin työpaikan vaihtaminen aiheuttaisi todennäköisesti jossain määrin samanlaista uuden opettelua.

On paljon asioita, joita haluaisin muuttaa. Tarkemmin sanottuna kehittää. Enkä tarkoita, että haluaisin ottaa norjalaisen mallin tilalle suomalaisen mallin, sillä se tuskin toimisi. Joissain asioissa perusajattelutapa on liian erilainen. Ja työnjakomalli on liian erilainen. Kehitysasioista norjalaisten kanssa keskusteltaessa pitää miettiä tarkkaan, miten sanansa asettaa. Sen tiedostan, ettei edes ole minun tehtäväni yrittää muuttaa kaikkea, mutta oman työn kehittäminen on mahdollista. Kunhan etenee rauhallisesti ja perustelee näkökantansa.

Nyt muutaman kuukauden kokemuksella "samanlaisesta" työstä Norjassa kuin mitä tein Suomessa voin todeta, että työ ei todellakaan ole samanlaista, vaikka työn tavoite olisikin sama. Maan vaihtuessa muuttuu moni muukin asia.