maanantai 24. syyskuuta 2012

Passikuva

- Päivää! Tarvitsisin passikuvan. Onnistuuko täällä? (Liikkeessä ei näy kuvauspaikkaa.)
- Tottakai! Mennäänpä tuonne ulkopuolelle, valkoisen seinän luo.

Räpsis, räpsis.

- Minkä maan passista on kyse?
- Suomen. Minulla on tässä mitat, joiden mukainen kuvan pitäisi olla.
- Schengen-standardi, jees, jees. Kuva on valmis kymmenen minuutin kuluttua.

Määräajan kuluttua noudan kuvat ja lähden kotiin. Kotona iskee epäluulo ja kaivan mittatikun esiin. Juu ei, takaisin valokuvausliikkeeseen.

- Päivää! Tässä teidän ottamassa passikuvassa on väärät mitat. Pään korkeus on puolitoista milliä liian vähän. Tarvitsen uuden kuvan.
- No hupsista! Otetaanpa uusi kuva.

Räpsis, räpsis.

- Teemme kuvat mahdollisimman nopeasti. Ihan muutama minuutti vain menee.

Kymmenisen minuuttia aherrusta takahuoneessa.

- Viisi minuuttia menee vielä.

5+ minuuttia aherrusta takahuoneessa kahden ihmisen voimin.

- Tämä on tooosi outo kokostandardi.
- Saattaapi olla joku eurostandardi...
- Kuva näyttää ruudulla oikeankokoiselta, mutta sitten ulos tulostuu jotain muuta. Hetki menee vielä.

Edelleen jokunen minuutti aherrusta takahuoneessa.

- Onpas erikoisen kokoinen passikuva. Ei meidän laite tunne tällaista kokoa.
- Kyllä minun nyt kuitenkin pitäisi saada se ohjeiden mukainen passikuva.
- Hetki menee vielä. Täytyy aloittaa alusta koko juttu.

Vielä muutama minuuttia aherrusta takahuoneessa. Kokonaisaherrusaika noin puoli tuntia.

- Tässä olisivat nyt nämä kuvat.
- Satuitko mittaamaan, ovatko mitat nyt oikeat?
- Eh, enpä tainnut... Mutta kyllä sen pitäisi olla.
- Minullapa on oma mittatikku mukana. Hetki vain. No niin, nyt tämä kelpaa. Kiitoksia!

***
Jos lähetystössä ei hyväksytä tätä kuvaa jonkin muun ohjeistuksesta poikkeaman vuoksi, niin minä revin pelihousuni.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Syksy

Pihaprojekti ei ole menneenä kesänä edistynyt aivan niin paljon kuin keväällä suunnittelin. Koko kesä on ollut niin sateinen, että takapihalla on tuntunut olevan lähinnä mutaa, jonka kaivelu ei oikein ole inspiroinut.

Tänään olin varmaankin viimeisiä kertoja tänä vuonna tekemässä pihalla mitään. Päivän saldona ovat ensi kevättä varten istutetut tulppaaninsipulit, marja-aroniapensaiden leikkaus, lannoitteen levittely erinäisten kasvustojen juurille ja melkein valmis kiviensiirtourakka.

Pengerryksistä yli jääneet kivet piti siirtää pois siitä, mihin on tarkoitus tulla nurmikkoa. Eri kokoisia murikoita oli niin paljon, että niiden siirtelemiseen taisi mennä lähes puolitoista tuntia. Samalla piti tosin myös perata niiden sijoituspaikasta kaikenlainen kasvusto pois. Lopputulos on ihan tyydyttävä ja kivien kantamisen jälkeen ei tarvitse enää lähteä erikseen liikkumaan.

Tulevan nurmikon paikka pitää vielä perata kokonaan, ja siinä yhteydessä muualle sijoitettavia kiviä varmasti löytyy vielä lisää. Työ jatkuu pitkin syksyä sen mukaan kuin säät sallivat ja inspiraatiota riittää.

***
Tämä postaus on tehty kännykällä. Aivan kaikkia tarpeellisia toimintoja tästä Blogger-sovelluksesta ei näytä löytyvän, mm. kuvien sijoittuminen on täysi mysteeri tässä vaiheessa, kun postausta ei ole vielä julkaistu.



torstai 6. syyskuuta 2012

Mission impossible?

Olen tänä kesänä seurannut verkossa eri foorumeilla käytyä keskustelua ulkomaalaisten vaikeuksista työllistyä Norjassa. Kyse ei tällä kertaa ole kehitysmaista tulevista maahanmuuttajista, vaan länsimaalaisista, jotka ovat usein hyvinkoulutettuja ja muualla jo uraa tehneitä. Ulkomaalaisten työnhakijoiden ongelmista kirjoitin jo viime talvena, mutta tämä liippaa minua niin läheltä, että jatketaan tästä vielä.

Mielenkiintoisin keskustelu löytyi LinkedInistä, ja mielenkiintoiseksi sen teki se, että keskusteluun osallistui sekä norjalaisia että aiheesta omakohtaisia kokemuksiaan kertoneita ulkomaalaisia. LinkedInin tapaan keskustelua käytiin kukin omalla nimellään, mikä varmasti piti kommentit siistimpinä kuin jossain anonyymien keskustelupalstalla.

Keskustelun pani alkuun nuori belgialainen, jolla oli kaksi maisterin tutkintoa ja jonkin verran työkokemusta. Hän kertoi olleensa sekä vaihto-oppilaana että opiskelijavaihdossa Norjassa yhteensä kaksi vuotta ja oppineensa sinä aikana puhumaan melko hyvin norjaa. Nyt hän olisi kiinnostunut lähtemään töihin Norjaan ja kyseli mahdollisuuksistaan. Aloitus oli kirjoitettu englanniksi.

Norjalaisilta tuli erilaisia kommentteja, mutta ainakin minun silmääni - ja nähtävästi myös muiden ulkomaalaisten - pisti se, miten negatiivisesti tai vähättelevästi monet norjalaiset lähestyivät asiaa.

"Et löydä töitä, jos et puhu norjaa. Opettele ensin kieli!" oli yksi ensimmäisistä kommenteista pääsisällöltään. Näinhän se asia varmasti on, mutta kommentoijalta oli tainnut jäädä jotain ymmärtämättä. Samasta asiasta kyllä kirjoittivat monet muutkin norjalaiset kommentoijat.

"Voisit tehdä vapaaehtoistöitä", neuvoi toinen, joka ei myöskään näköjään arvellut oikeita töitä löytyvän. Ei vaikka belgialainen oli jo antanut näytteen norjankielentaidostaan. "Hienoa, että puhut norjaa, mutta..."

Ulkomaalaisten kommenteista löytyikin sitten suorastaan inhorealismia. Kerrottiin työn löytymisen vaikeuksista, vaikka norjan kieli olisi sujuvaa. Jopa työtehtäviin, joissa norjaa ei tarvittu, kerrottiin käytännössä sitä vaadittavan. Keskustelussa vilahtelivat myös sellaiset sanat kuin nepotismi ja ksenofobia. Yleinen ongelma ulkomaalaisilla nimittäin näyttää olevan, että avoimia työpaikkoja täytetään tutuilla ja tutun tutuilla. Jos ulkomaalaisella työnhakijalla ei ole riittävästi norjalaisia sisältävää sosiaalista ja ammatillista verkostoa, ei löydy myöskään niitä, jotka voisivat puhua hänen puolestaan. Arveltiin myös, että työhakemukset, joissa on ulkomaalainen nimi, yksinkertaisesti jätetään huomiotta vaikka hakija olisi pätevä.

Monien antama neuvo oli, että kannattaa pysyä Belgiassa. Tai ainakin tulla Norjaan vasta sitten, kun työpaikka on jo löytynyt.

Negatiivisista kokemuksista kerrottiin myös muilla foorumeilla. Yleistä näyttää olevan, että kun ulkomaalainen soittaa ja kysyy työpaikasta, vastaanotto saattaa olla jopa innostunut, mutta hakemuksen lähettämisen jälkeen työnantajasta ei kuulu enää mitään. Ja lopulta, kyselyjen jälkeen, selviää, että työn on saanut joku norjalainen.

Se kyllä myös todettiin, että on tiettyjä aloja, joilla ulkomaalaiset otetaan avosylin vastaan, koska ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa. Tällaisia aloja ovat erityisesti terveydenhuolto ja öljyteollisuus. Mutta jos alalla on riittävästi norjalaista työvoimaa tarjolla, ulkomaalaisen mahdollisuudet ovat huonot.

Ulkomaalaisten työhakijoiden huono tilanne ei käytännössä aivan kohtaa virallista politiikkaa ja juhlapuheita, joissa ulkomailta tuleva osaaminen arvostetaan korkealle. Käytännössä korkeakoulutetut maahanmuuttajat saattavat olla työttömiä työnhakijoita vuosikausia tai päätyä siivoojiksi ja bussinkuljettajiksi ilman, että siinä nähdään mitään erityistä ongelmaa yhteiskunnan kannalta. Sehän on vain hienoa, että ulkomaalaisillakin on töitä! Eräällä foorumilla hehkutettiin ohjelmaa, jonka avulla korkeakoulutetut ulkomaalaiset pääsevät mentoroinnin ja työharjoittelun kautta koulutustasoaan vastaaviin töihin. Tulokset olivat erinomaisia - mutta käytännössä ohjelmaan mahtuu mukaan vain kourallinen ihmisiä.

Tämä on asia, josta sekä norjalaisilla että maahanmuuttajilla itsellään on varmasti monenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Valitettavasti monet norjalaiset kuitenkin tuntuvat elävän näennäisesti tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan pilvilinnassa, jonka rauha rikkoontuu vasta, kun tuttavapiiriin ilmestyy työsaannin kanssa kamppaileva koulutettu, länsimainen maahanmuuttaja.

Olisi mielenkiintoista tietää millainen tilanne on muissa läntisen Euroopan maissa tai Pohjois-Amerikassa, ja millaista keskustelua näistä asioista käydään.

***
Tämä Norjaan työllistymistä käsittelevä blogikirjoitus on vuodelta 2005, mutta siinä on varsin ytimekkäästi kuvailtu aivan samoja asioita, joita tämän hetken keskusteluissa ruoditaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...