Mission impossible?

Olen tänä kesänä seurannut verkossa eri foorumeilla käytyä keskustelua ulkomaalaisten vaikeuksista työllistyä Norjassa. Kyse ei tällä kertaa ole kehitysmaista tulevista maahanmuuttajista, vaan länsimaalaisista, jotka ovat usein hyvinkoulutettuja ja muualla jo uraa tehneitä. Ulkomaalaisten työnhakijoiden ongelmista kirjoitin jo viime talvena, mutta tämä liippaa minua niin läheltä, että jatketaan tästä vielä.

Mielenkiintoisin keskustelu löytyi LinkedInistä, ja mielenkiintoiseksi sen teki se, että keskusteluun osallistui sekä norjalaisia että aiheesta omakohtaisia kokemuksiaan kertoneita ulkomaalaisia. LinkedInin tapaan keskustelua käytiin kukin omalla nimellään, mikä varmasti piti kommentit siistimpinä kuin jossain anonyymien keskustelupalstalla.

Keskustelun pani alkuun nuori belgialainen, jolla oli kaksi maisterin tutkintoa ja jonkin verran työkokemusta. Hän kertoi olleensa sekä vaihto-oppilaana että opiskelijavaihdossa Norjassa yhteensä kaksi vuotta ja oppineensa sinä aikana puhumaan melko hyvin norjaa. Nyt hän olisi kiinnostunut lähtemään töihin Norjaan ja kyseli mahdollisuuksistaan. Aloitus oli kirjoitettu englanniksi.

Norjalaisilta tuli erilaisia kommentteja, mutta ainakin minun silmääni - ja nähtävästi myös muiden ulkomaalaisten - pisti se, miten negatiivisesti tai vähättelevästi monet norjalaiset lähestyivät asiaa.

"Et löydä töitä, jos et puhu norjaa. Opettele ensin kieli!" oli yksi ensimmäisistä kommenteista pääsisällöltään. Näinhän se asia varmasti on, mutta kommentoijalta oli tainnut jäädä jotain ymmärtämättä. Samasta asiasta kyllä kirjoittivat monet muutkin norjalaiset kommentoijat.

"Voisit tehdä vapaaehtoistöitä", neuvoi toinen, joka ei myöskään näköjään arvellut oikeita töitä löytyvän. Ei vaikka belgialainen oli jo antanut näytteen norjankielentaidostaan. "Hienoa, että puhut norjaa, mutta..."

Ulkomaalaisten kommenteista löytyikin sitten suorastaan inhorealismia. Kerrottiin työn löytymisen vaikeuksista, vaikka norjan kieli olisi sujuvaa. Jopa työtehtäviin, joissa norjaa ei tarvittu, kerrottiin käytännössä sitä vaadittavan. Keskustelussa vilahtelivat myös sellaiset sanat kuin nepotismi ja ksenofobia. Yleinen ongelma ulkomaalaisilla nimittäin näyttää olevan, että avoimia työpaikkoja täytetään tutuilla ja tutun tutuilla. Jos ulkomaalaisella työnhakijalla ei ole riittävästi norjalaisia sisältävää sosiaalista ja ammatillista verkostoa, ei löydy myöskään niitä, jotka voisivat puhua hänen puolestaan. Arveltiin myös, että työhakemukset, joissa on ulkomaalainen nimi, yksinkertaisesti jätetään huomiotta vaikka hakija olisi pätevä.

Monien antama neuvo oli, että kannattaa pysyä Belgiassa. Tai ainakin tulla Norjaan vasta sitten, kun työpaikka on jo löytynyt.

Negatiivisista kokemuksista kerrottiin myös muilla foorumeilla. Yleistä näyttää olevan, että kun ulkomaalainen soittaa ja kysyy työpaikasta, vastaanotto saattaa olla jopa innostunut, mutta hakemuksen lähettämisen jälkeen työnantajasta ei kuulu enää mitään. Ja lopulta, kyselyjen jälkeen, selviää, että työn on saanut joku norjalainen.

Se kyllä myös todettiin, että on tiettyjä aloja, joilla ulkomaalaiset otetaan avosylin vastaan, koska ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa. Tällaisia aloja ovat erityisesti terveydenhuolto ja öljyteollisuus. Mutta jos alalla on riittävästi norjalaista työvoimaa tarjolla, ulkomaalaisen mahdollisuudet ovat huonot.

Ulkomaalaisten työhakijoiden huono tilanne ei käytännössä aivan kohtaa virallista politiikkaa ja juhlapuheita, joissa ulkomailta tuleva osaaminen arvostetaan korkealle. Käytännössä korkeakoulutetut maahanmuuttajat saattavat olla työttömiä työnhakijoita vuosikausia tai päätyä siivoojiksi ja bussinkuljettajiksi ilman, että siinä nähdään mitään erityistä ongelmaa yhteiskunnan kannalta. Sehän on vain hienoa, että ulkomaalaisillakin on töitä! Eräällä foorumilla hehkutettiin ohjelmaa, jonka avulla korkeakoulutetut ulkomaalaiset pääsevät mentoroinnin ja työharjoittelun kautta koulutustasoaan vastaaviin töihin. Tulokset olivat erinomaisia - mutta käytännössä ohjelmaan mahtuu mukaan vain kourallinen ihmisiä.

Tämä on asia, josta sekä norjalaisilla että maahanmuuttajilla itsellään on varmasti monenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Valitettavasti monet norjalaiset kuitenkin tuntuvat elävän näennäisesti tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan pilvilinnassa, jonka rauha rikkoontuu vasta, kun tuttavapiiriin ilmestyy työsaannin kanssa kamppaileva koulutettu, länsimainen maahanmuuttaja.

Olisi mielenkiintoista tietää millainen tilanne on muissa läntisen Euroopan maissa tai Pohjois-Amerikassa, ja millaista keskustelua näistä asioista käydään.

***
Tämä Norjaan työllistymistä käsittelevä blogikirjoitus on vuodelta 2005, mutta siinä on varsin ytimekkäästi kuvailtu aivan samoja asioita, joita tämän hetken keskusteluissa ruoditaan.