keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Kielipolitiikkaa

Siinä paha missä mainitaan.

Juuri kun pääsin ihmettelemästä puhutun nynorskin vaikeatajuisuutta, norjalainen kielipolitiikka päätti iskeä. Onneksi ei minua henkilökohtaisesti, ei ainakaan suoraan, mutta työnantaja sai kurinpalautusta.

Norjan kielilain mukaan viranomaisten pitää vastata kansalaisille samalla kielimuodolla - bokmålilla tai nynorskilla - jolla nämä lähestyvät viranomaista. Myös julkisen sektorin laitosten nettisivuilla pitää viljellä molempia kirjakieliä. Tarkkaan ottaen 25% nettisivuista pitää olla kirjoitettu vähemmistön käyttämällä nynorskilla. (Jos et tiedä, mitä bokmål ja nynorsk ovat, löydät tiiviin tietopaketin täältä.)

Työnantajani, kolmannen asteen oppilaitos eli valtion virasto, sai huomautuksen kielimuotojen ylläpitämistä vaalivalta kielineuvostolta. Nynorskin käyttö ei ole lähelläkään lain määrittämää tasoa. Huomautuksesta seurasi, että nynorskin käyttöä on nyt tehostettava, ja asiaa aletaan valvoa.

Minähän en osaa nynorskia. Pystyn kyllä lukemaan tekstiä, mutta jos pitäisi itse kirjoittaa, nostan kädet ylös. Tilanteen yllättämänä esitin kysymyksen, mitä minun oletetaan tekevän, mikäli joku nynorskia kirjoittava opiskelija lähestyy minua sähköpostitse. Oletusarvoisestihan opiskelijalle pitäisi vastata nynorskiksi. Vastaus oli, että "kyllä joku meistä auttaa sinua". Ei kuulosta kovin käytännölliseltä, jos auttaminen tarkoittaa, että joku sanelee (lue: tavaa sanat) minulle, mitä minun pitää kirjoittaa. Kätevämpää olisi siirtää tällaiset yhteydenotot suoraan jollekin norjalaisen koulujärjestelmän läpikäyneelle, joka oletusarvoisesti osaa nynorskia. Olen kuitenkin aistivinani, että norjalaisetkaan - bokmålin käyttäjät, joita on suuri enemmistö työkavereistani - eivät oikein ole innostuneet ajatuksesta, että heidän pitää alkaa kirjoittaa nynorskia.

Eräs työkaveri oli päivitellyt tilannetta norjanopettaja-vaimolleen, jolla olikin ollut tarjota ratkaisu tilanteeseen. Norjanopettaja oli työssään havainnut, että koululaiset huijaavat nynorskin opiskelussa käyttämällä käännösohjelmaa. Automaattikäännökset ovat niin hyviä, että hänen mielestään me virkamiehetkin voisimme ihan hyvin käyttää samaa ohjelmaa.

Minä henkilökohtaisesti suhtaudun edelleen hyvin skeptisesti ajatukseen nynorskista, edes käännösohjelman avulla kirjoitetusta. Se toimii, jos kielen ei tarvitse olla täydellistä, eli epämuodolliseen sähköpostiin vastaaminen onnistunee. Nettisivut ovatkin sitten toinen juttu, sillä niiden pitäisi olla hyvää kieltä. Arvatkaapa muuten, kenellä on vastuullaan aika monta nettisivua. Aivan oikein, minullapa tietenkin. Niistä pitäisi nyt ilmeisesti arpoa noin joka neljäs, jotka käännetään nynorskiksi. Käännöstyön ajattelin delegoida jollekin muulle, sillä minä en siihen aio missään tapauksessa ryhtyä. En edes käännösohjelman avulla.

Tiukennettujen kielenkäyttöohjeiden jälkeen nynorskin käytöstä on keskusteltu siellä täällä. Huomiota kiinnittää se, että aika moni aloittaa sanomalla "kannatan ehdottomasti nynorskin käyttöä / en millään tavalla vastusta nynorskia, mutta..." Ja sitten seuraa poliittisesti korrektisti muotoiltua pohdintaa siitä, mitä käytännön hankaluuksia ohjeiden noudattamisesta aiheutuu.

Minä varmaankin rikoin jotain norjalaista tabua ilmoittamalla ääneen, etten aio opetella nynorskia. 

tiistai 15. marraskuuta 2016

Kommunikointivaikeuksia

Seisoin kopiokoneen luona paperipinkan kanssa työn touhussa, kun työkaveri käveli huoneeseen ja kysyi jotain. Tämä kyseinen työkaveri puhuu karseinta ja vaikeatajuisinta norjan murretta, jota muistan koskaan kuulleeni. Oletin - kun en ollut aivan varma - että kysymys koski sitä, kauanko minulla vielä menee paperieni kanssa, ja vastasin sen mukaisesti, että kyllä tässä vielä hetki jos toinenkin kuluu. Ei siis ihan välttämättä kannata jäädä odottelemaan.

Vilkaisin taakseni ja totesin, että työkaveri katsoi minua hiukan sen näköisenä, etten ilmeisesti ollut vastannut oikeaan kysymykseen. Työkaveri sanoi taas jotakin. Tällä kertaa en hyvällä tahdollakaan kyennyt edes arvaamaan, mistä oli kyse, joten murahdin puolestani vastauksen, jonka saattoi tulkita myönnöksi tai kielloksi, ihan miten halusi.

Etkö sinä ymmärrä nynorskia, kysyi työkaveri. Tällä kertaa oikein selkeästi artikuloiden.

Teki mieli kysyä, että nytkö sinä sen huomasit, kahden vuoden jälkeen!

Kyseinen ihminen kirjoittaa nynorskia, ja tekstistä saan ihan hyvin selvää, mutta puhe on jotain ihan muuta. Olen tekemisissä muidenkin nynorskin käyttäjien kanssa, ja yleensä ymmärrän heidän puhettaan aivan riittävän hyvin. Tämä yksi tapaus on sitten hankala. Minun mielestäni hän ei puhu nynorskia - joka ihan tarkkaan ottaen on kirjakieli - vaan jonkin Atlantin rannikon pikkukylän murretta. Sitä kuunnellessa olen usein miettinyt, onko hänellä lisäksi jokin puhevika, sillä jopa norjalaisilla on ajoittain vaikeuksia ymmärtää häntä.

Sattuneesta syystä en hakeudu huvin vuoksi tämän työkaverin juttusille.

Yleisesti ottaen ymmärrän nykyään puhuttua norjaa oikein hyvin. Ymmärrän myös muita kuin lähialueen murteita. Norjalaisissa ja norjan kielessä on kuitenkin se erikoisuus, että yleiskielen puhuminen ei ihmisiltä yleensä onnistu. Tai oikeastaan yleiskieltä samassa mielessä kuin suomessa ei edes ole olemassa. Jotkut sanovat puhuvansa bokmålia tai nynorskia eli jompaa kumpaa kirjakielistä mutta minun mielestäni usein sellaisella aksentilla, että enpä olisi arvannut kirjakielestä olevan kyse. Aivan kuulostaa murteelta minun korvissani.

Ja sitten ihmetellään, että miksi maahanmuuttaja ei ymmärrä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...