maanantai 15. syyskuuta 2014

Sinusta on tullut norjalaisempi kuin norjalaiset itse, kun...

Varoitus: Seuraava postaus sisältää stereotypioita, jotka saattavat aiheuttaa ärsytystä herkimmissä lukijoissa!

...muistat aina sopivan tilaisuuden tullen lausahtaa, että "ei ole huonoa säätä, on vain huonoja vaatteita". Kuin tämän vakuutena vaatekaappisi on pullollaan laadukkaita ulkoiluvaatteita, joita käytät muutenkin kuin ulkona reippaillessasi.

...muistat myös muistuttaa, että "norjalaiset syntyvät sukset jalassa". Sinun tapauksessasi se tarkoittaa laskettelusuksia.

...Facebook-päivityksesi vyöryttävät ystäviesi ihailtavaksi vain positiivisia asioita: valokuvia sinusta ja perheestäsi pitämässä hauskaa, kertomuksia siitä, kuinka loistavasti leipomuksesi onnistuivat ja kuinka täydellisiä lapsesi ja puolisosi ovat. Profiilikuviksesi valitset vain kuvia, joissa oikeasti esiinnyt eduksesi.

...lähdet töistä kotiin viimeistään neljältä, eikä mieleesikään juolahda ajatella työasioita ennen kuin seuraava työpäivä alkaa.

...kiirehdit sanomaan "se ei ole minun syyni", kun jossain lähiympäristössäsi havaitaan jonkun tehneen virheen. Sanot näin myös siinä tapauksessa, vaikka kyseinen asia olisi ollut sinun vastuullasi. Tämän jälkeen osallistut innolla syyllisen etsintään.

...kauhistelet välillä korkeita hintoja, mutta kaivat sitten pankkikorttisi esiin ja maksat kiltisti ja enempiä mutisematta sen, mitä pyydetään ja vaikka vähän enemmänkin, jos tarjolla on lisää ostettavaa.

...kerrot mielelläsi ystävillesi ja tuttavillesi sekä satunnaisille vastaantulijoille, paljonko talosi, autosi, kesämökkisi ja veneesi maksoivat.

...ostat talosi, autosi, kesämökkisi ja veneesi lainarahalla, etkä emmi ottaa suurtakaan lainaa, koska uskot vakaasti kykyysi hoitaa lainaasi seuraavat 30 vuotta. Taloudellinen tilanteesi ei käsityksesi mukaan voi mitenkään huonontua, koska sellainen ikävä asia kuin työttömyys ei tule ikinä koskettamaan sinua mitenkään.

...käyt autolla viiden minuutin kävelymatkan päässä olevassa ruokakaupassa, koska siten säästät aikaa etkä turhaan rasitu kävelemisestä. Näin säästyneen ajan käytät lenkkeilyyn tai muuhun liikuntaan.

...syksyn tullen kauhistelet sähkön hinnan nousua, mutta et ymmärrä, miksi sinun pitäisi sammuttaa valot huoneesta, jossa valoja ei sillä hetkellä tarvita, tai mikset voisi jättää kaikkia valoja päälle lähtiessäsi muutamaksi tunniksi pois kotoa. Onhan sinulla varaa maksaa sähkölasku, ja naapurit voivat vaikka luulla toisin, jos valot eivät pala.

...koet tärkeäksi ilmentää yksilöllisyyttäsi, mutta haluat kuulua porukkaan ja olla samanlainen kuin kaikki muutkin.

...ajattelet, että kaikenlaiset säännöt ovat viranomaisten holhousta, joka on aivan turhaa. Koska säännöt on tehty rikottaviksi, kävelet päin punaisia ja pysäköit autosi liikenneympyrään, jos se sillä hetkellä vaikuttaa sinusta sopivalta paikalta. Pidät kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että autoa ajaessasi pysähdyt aina suojatien eteen ja päästät jalankulkijan ylittämään tien. Paheksut syvästi niitä autoilijoita, jotka eivät tee näin.

...tiedät, että kala on terveellistä, ja sitä pitäisi syödä 2-3 kertaa viikossa. Tiedät myös, että vihannekset ja hedelmät ovat terveellisia, ja niitä pitäisi syödä viisi annosta päivässä. Valitset kuitenkin mieluiten liharuuan ja jätät salaatit syömättä.

...ilahdut aidosti, kun jossain on tarjolla makkaraa. Et voisi myöskään kuvitella syntymäpäiväjuhlia ilman makkaraa. Makkara on muutenkin mielestäsi kelpo ateria milloin tahansa.

...syöt päivittäin lounaaksi leipää erilaisilla päällysteillä, ja pidät salaattilounasta syövää työkaveriasi terveysintoilijana. Lämmin lounas taas kuulostaa jo ajatuksena niin erikoiselta, ettet oikein osaa edes kuvitella syöväsi sellaista. - Päivällinen kaksi kertaa päivässä??

...rakastat makeaa, eikä mieleesikään juolahda, etteikö aivan pienillekin lapsille voisi säännöllisesti syöttää karkkia ja muita sokeriherkkuja.

...puhut ylpeänä omaa murrettasi. Mitä erikoisempi murre, sen parempi. Keskustelet myös mielelläsi ihmisten kanssa heidän murteistaan ja vertailet niitä keskenään.

...omistat kansallispuvun, ja käytät sitä ainakin kansallispäivänä. Myöskään häät ja rippijuhlat eivät aiheuta pukeutumisongelmaa, sillä pukeudut tietenkin kansallispukuun.

...sinulla on pitkät hiukset, jos olet nainen, tai sinulla on parta, jos olet mies. Et ymmärrä, miksi sinun pitäisi käyttää silmälaseja, kun piilolinssitkin on keksitty. Ja näönkorjausleikkaus.

...Norja on mielestäsi maailman paras maa, ja ulkomailla voi törmätä kaikenlaiseen epäilyttävään ja jopa vaaralliseen. Tämä ei kuitenkaan estä sinua lomailemasta Kreikassa tai Kanarian saarilla.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Lippu salkoon vai ei?


Mies huomasi lipun yhden naapurin parvekkeella ja riemastui. Onko tänään liputuspäivä? Missä se meidän lippumme onkaan? Pikainen googlaus kuitenkin paljasti, että kyseessä ei ole kansallinen liputuspäivä, vaan kyseisessä naapurissa todennäköisesti juhlitaan syntymäpäivää. Eikä lippuja sen puoleen näkynyt missään muualla kuin tällä yhdellä parvekkeella. 

Yllätyin miehen äkillisestä liputusinnosta ja ihmettelin, että mitä se nyt noin vaahtoaa, kunnes muistin, että meillä tosiaan on nykyään itselläkin lippu. Naapurustossa joku kaupitteli kesällä ylimääräistä lippua tankoineen sekä seinätelinettä sille, ja mies tarttui tarjoukseen haukkana. Meillä on joskus ennenkin ollut puhetta siitä, että voitaisiin hankkia lippu, mutta asiassa ei ole aikaisemmin päästy ajatusta pidemmälle. Olemme nimittäin olleet lähinaapuruston lähestulkoon ainoita, joilla ei ole parvekelippua, ja siten hieman kummajaisia.

Ei niin, että norjalaiset jatkuvasti olisivat vetämässä lippua salkoon. Suosituin liputuspäivä on ehdottomasti kansallispäivä, 17. toukokuuta, jolloin sinivalkopunaiset liput liuhuvat kaikkialla ja ihmiset kulkevat ympäriinsä lippu kädessä tai vähintään lipunvärinen ruusuke rinnassa. Myös syntymäpäivää ja muita henkilökohtaisia merkkipäiviä on tapana juhlistaa liputtamalla.

Miehen tarve googlata liputuspäivät pohjautunee siihen, että muuten kuin edellä mainittuina päivinä liputtaminen ei näytä olevan erityisen suosittua. Liputuspäivät eivät siis ilmeisesti ole ihmisillä takaraivossa samalla tavalla kuin Suomessa, jossa lipun näkeminen helmikuussa saa aikaan välittömän mielleyhtymän Runebergiin. 

Norjassa on tänä vuonna 15 virallista liputuspäivää, joista viisi on kuningasperheen merkittävimpien jäsenten syntymäpäiviä. Kuningasparin (Harald ja Sonja) lisäksi liputuksella juhlistetaan suorassa kruununperimysjärjestyksessä seuraavana olevia (Haakon, Ingrid Aleksandra) sekä näiden mahdollisia puolisoita (Mette-Marit). 

Muut liputuspäivät ovat uudenvuodenpäivä, saamelaisten päivä (6.2.), ensimmäinen pääsiäispäivä, kansainvälinen työläisten päivä eli vappu, miehityksestä vapautumisen päivä 1945 (8.5.), perustuslain päivä eli kansallispäivä (17.5.), unionin purkamisen päivä 1905 eli itsenäisyyspäivä (7.6.), ensimmäinen helluntaipäivä, Olsok eli Pyhän Olavin kuolinpäivä (29.7.) ja ensimmäinen joulupäivä. Myös Stortingetin eli kansanedustuslaitoksen vaalipäivä on liputuspäivä. Virallisten päivien lisäksi tapana on liputtaa myös YK:n päivänä (24.10.) ja mahdollisina muina päivinä, joista hallitus päättää tapauskohtaisesti. 

Suomessahan on virallisten liputuspäivien lisäksi myös ns. vakiintuneita liputuspäiviä, jolloin muistellaan esimerkiksi suomalaisen kulttuurin kannalta merkittäviä henkilöitä. Norjasta tällaiset "kulttuuriset" liputuspäivät puuttuvat. Toisaalta noin monen kuningasperheen edelleen hengissä olevan jäsenen syntymäpäivänä liputtaminen taas tuntuu jotenkin erikoiselta. Minun mielestäni ainakin.

Kansallispäivä on ainoa päivä, jolloin olen havainnut norjalaisten liputtavan suurin joukoin. Muut liputuspäivät ovat poikkeuksetta menneet ohi niin, etten ole havainnut mitään merkkipäivää olevankaan. En tiedä, miksi norjalaiset liputtavat niin nihkeästi. Ehkä liputuspäiviä ei pidetä niin merkittävinä, että kansalaisten pitäisi ne huomioida. Lippujen puutteesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä kansallispäivä osoittaa, että kaikilla kynnelle kykenevillä on lippu. Jos pihassa ei ole lipputankoa, lippu viritetään parvekkeelle. Samoin syntymäpäivän juhliminen ilman liputusta taitaisi olla epänorjalaista.

Itse lippuun suhtautuminen tuntuu olevan jossain määrin rennompaa kuin Suomessa. Norjan lipun kuva vaatteissa on aika tavallista. Esimerkiksi lippukuvioisiin bikineihin sonnustautuminen tuntuisi minusta aina oudolta ainakin, jos kyseessä olisi Suomen lippu, mutta norjalaisille lippu takapuolen peitteenä taitaa olla vain tapa julistaa omaa norjalaisuuttaan. 

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kissan häntää nostamassa

Olen töissä kiinnittänyt huomiota siihen, miten ihmiset kehuvat toisiaan. Myös silloin, kun kehumisen kohde ei ole kuulemassa. Työkavereita mainitaan päteviksi ja osaaviksi, esimiestä tehtäväänsä erityisen sopivaksi.

Kehuja voidaan antaa myös asianomaisen läsnäollessa tai jopa suoraan tälle, ja kehujen kohde ei todellakaan ala vähättelemään itseään vaan ottaa kehut hymyillen vastaan. Saattaapa jopa myöntää, että kyllä, olen todellakin hyvä tässä mainitussa asiassa. Kehuminen kuitenkin tapahtuu luontevasti, lähes ohimennen, tekemättä asiasta mitään numeroa.

Työkavereiden keskinäistä kehumista kuunnellessa tulee mieleen, että onpas tänne onnistuttu saamaan töihin harvinaisen pätevää väkeä.

Norjalainen tapa tuntuu olevan olla positiivinen. Toki olen joskus kuullut myös norjalaisten haukkuvan toisiaan, mutta useimmiten asiaan kuuluu olla positiivinen. Työpaikalla ilmenevä positiivisuus kyllä saattaa vaihdella paikasta toiseen. Kokemusta on sellaisestakin työyhteisöstä, jossa kehuja säästeltiin, vaikka niihin olisi ollut aihettakin.

Keskinäisen kehumisen kulttuuri ei rajoitu työpaikalle, vaan kehumista tapahtuu kaikkialla. On jotenkin hyvin norjalaista kommentoida, että "du er så flink" - sinä olet niin taitava/hyvä/fiksu, kun joku kertoo saavutuksistaan. Selkään taputtaminen kuuluu asiaan, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Oikeastaan taitaisi olla epäkohteliasta olla kehumatta toista, joka kertoo jotain positiivista itsestään ja tekemisistään.

On myös hyvin norjalaista sanoa ääneen olevansa omasta mielestään hyvä. Norjalaiset kertovat mielellään vaikkapa Facebookissa, miten loistavan päivällisen ovat valmistaneet, miten loistavasti lapset menestyvät koulussa tai jalkapallokentällä, miten kaikki on niin upeaa.

Negatiivisten asioiden julkituominen itsestä ei ole tyypillisesti norjalaista. Päin vastoin joskus tulee mieleen, että julkisivua pidetään yllä ja kiillotetaan aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus.

Taannoin, kun Facebookissa kiersi arkikuvahaaste, suomalaisten ja norjalaisten kuvissa oli eroa. Suomalaiset postasivat arkikuvia, joissa arki saattoi olla myös harmaata ja tavallista. Norjalaisten arkikuvissa taas arki oli yhtä juhlaa jopa siinä määrin, että aivan tavallista arkea kuvissa ei mahdollisesti juurikaan näkynyt. Arkikuvahaasteen erilaiset tulkinnat kertovat myös yleisen mentaliteetin eroista.

Näyttää siltä, että norjalaisilla on varsin positiivinen käsitys itsestään, ja kulttuuriin kuuluu positiivisuuden ilmaiseminen myös ulospäin. Negatiivisuudessa ei ryvetä, eikä itseironialla ole ollenkaan samanlaista asemaa kuin Suomessa. Itse asiassa epäilen, ettei suuri osa norjalaisista edes ymmärrä itseironian muotoon puettua huumoria.

Toisaalta epäluuloisesti kanssaihmisiin suhtautuva suomalainen alkaa epäillä, että tässä on nyt jokin koira haudattuna. Onko tällainen kollektiivinen positiivisuuden ylläpito edes luonnollista? Tarkemmin katsottuna norjalaisetkin osaavat kyllä kritisoida. Ainakin naapurimaita. Ehkä jopa omia naapureitaankin, jos nämä oikein alkavat ärsyttää.

Mutta entäpä sitten itsekehu? Ei kai vaan kyseessä ole kykenemättömyys itsekritiikkiin? Norjalaiset harvemmin tarjoutuvat ottamaan vastuun, kun jokin asia menee pieleen. Viiden vuoden aikana olen kohdannut kerran tilanteen, jossa vastuullinen avoimesti ja kenenkään painostamatta myönsi olevansa vastuussa isohkosta virhearviosta. Yleensä tapana on sanoa "se ei ole minun syytäni", kun jotakin ei-toivottua tapahtuu.

Maassa maan tavalla, sanotaan, mutta joidenkin asioiden opettelu on vaikeaa. Niin kuin nyt vaikka itsensä kehuminen jokaisessa sopivassa käänteessä luontevasti, ohimennen ja silmäänsä räpäyttämättä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...