tiistai 28. syyskuuta 2010

Kauniit ja rohkeat

Ryhdyin taannoin käymään kuntokeskuksessa, silloin tällöin ohjatuilla tunneilla ja tähän mennessä vähän ahkerammin siellä punttisalin puolella. Kävin jossain vaiheessa samanlaisessa paikassa myös Helsingissä ja jotenkin ovat silmään pistäneet tietyt erot.

Paikat ovat ulkoisesti aika samanlaiset. Itse asiassa sekä se helsinkiläinen että nykyinen paikka kuuluvat samaan ketjuun, joten tarjonta on molemmissa paikoissa saman konseptin mukainen. Eron huomaakin, kun katselee ihmisiä.

Täällä on kuntoilijoilla huomattavasti suurempi ikäjakauma kuin Helsingissä. Kuntosalin puolella näkee huomattavan paljon yli 50-vuotiaita ja vanhimmat ovat varmasti ylittäneet 70 vuoden virstanpylvään. Joukkoon kuuluu sekä miehiä että naisia. Jostakin syystä tämä ryhmä tuntui puuttuvan Helsingissä lähes kokonaan.

Ja kaiken lisäksi ihmiset, erityisesti ne myöhäiskeski-ikäiset, tuntuvat olevat varsin hyvässä kunnossa. Vähiten timmissä kunnossa olevat ovat nuorehkoja naisia, joilla mahdollisesti tarkoituksena on pudottaa painoa. Ja valtaosalla naisista ovat myös varusteet viimeisen päälle trendien mukaiset - kunnosta riippumatta.

Ehkä tässä taas Bærumin näkökulma vääristää yleiskuvaa, mutta vaikutelma on kuin olisi eksynyt kauniiden ja rohkeiden valtakuntaan. Tai ainakin menestyksekkäiden, sillä kaipa hoikkuus, lihaksikkuus ja trendivermeet ovat yksi menestyksen mitta. Ainakin ulkoinen sellainen.

Täällä vaikutelma on muutenkin usein sellainen, että julkisivun on oltava kunnossa. Kalliita autoja, hienoja taloja, muotivaatteita. Se mitä on julkisivun takana, pidetään piilossa. Kuulemma ei ole korrektia mainita ääneen, jos elämässä on epätäydellisyyksiä. Ne pidetään poissa näkyviltä varsinkin jos niitä ei voi korjata.

***
Tähän olisi sopinut kuvitukseksi vaikkapa mummoikäinen rouvashenkilö vetämässä leukaa kuntosalilla, mutta kuvan ottaminen olisi ehkä herättänyt yleistä pahennusta. Kuvauskohde olisi kyllä löytynyt - jos ei ihan mainitunlaista niin jotakin samaan tyyliin.

maanantai 20. syyskuuta 2010

Ensivaikutelma Oslosta

Monen Osloon tulevan ensivaikutelma kaupungista syntyy varmaankin näissä maisemissa. Rautatieasemalle tulee myös lentokenttäjuna.

Nykyinen päärautatieasema, Oslo S, oli alunperin nimeltään Østbanestasjon, ja sieltä kulkivat itäänpäin menevät junat. Oslosta löytyy myös Vestbanestasjon, joka tosin ei ole enää asemakäytössä, vaan kaupungintalon lähellä olevassa rakennuksessa toimii Nobelin rauhankeskus.

Huono ensivaikutelma Oslosta syntyy vaikkapa tästä. Aseman edustalla tuntuu jatkuvasti seisoskelevan hieman epämääräisen näköistä porukkaa, enimmäkseen miehiä. Nähtävästi huumeidenkäyttäjiä ja muita samaan aihepiiriin liittyviä henkilöitä.

Ohi kulkiessa tulee mieleen, ettei olisi kiva jäädä tälle pysäkille odottamaan bussia tai raitiovaunua.

Aivan aseman kupeessa on joukko lasitaloja - ostoskeskuksia ja hotelleja. Samaan kompleksiin kuuluu myös bussiasema, joten liikennettä riittää joka suuntaan ja kaikilla välineillä.

Tämä alue tuntui minusta aluksi todella sekavalta, ja autoa ajaessani mieluiten kiersin paikan kaukaa. Suuntavaisto tuntui katoavan täysin korkeiden rakennusten välisessä kuilussa. Katutaso on rakennettu autojen ehdoilla ja jalankulkijat pääsevät ostarista toiseen siltoja myöten.

Sisällä ostoskeskuksessa onkin sitten viihtyisämpää kuin kadun varrella. Aseman lähistön ostarit tuntuvat olevan aina täynnä ihmisiä verrattuna muihin.

Oslossa on nimittäin eri tasoisia ostoskeskuksia. Aseman lähistön paikat ovat kaiken kansan paikkoja, kun sitten löytyy myös hienompia ja kalliimpia, joissa ei vaikkapa maahanmuuttajia juurikaan näy ostoksilla. Kauppoja kuvankin ostarissa on runsaasti - ja samoja ketjuja, joita löytyy muualtakin. Se, että paikka ei ole niin hieno ei tarkoita, että täällä olisi vain jotakin B-luokan halpiskauppoja. Ja valikoima on suuri verrattuna meidän isoon lähiostariin Sandvikassa.

Oslon pääkatu, Karl Johan, alkaa aseman edestä, ja lauantaina väkeä oli liikkeellä paljon. Kadun tässä päässä kaupat ovat levittäytyneet kadulle. Turistikrääsää on myynnissä runsaasti. Katua eteenpäin kulkiessa vaikutelma ainakin kauppojen suhteen muuttuu vähän hienommaksi ja kalliimmaksi.

Jos Osloon saapuu ilta-aikaan, huono vaikutelma voi vahvistua Karl Johanilla päivystäviä prostituoituja ja muita epämääräisiä kulkijoita väistellessä.

Karl Johanilta voi myös bongata kaikenlaisia huomion ja rahan kalastelijoita. Tässä valikoima tämänkertaisista, joilla taitaa kyllä olla ihan vakiopaikat kaikilla.

Kirjakaupan vallanneet Imperiumin sotilaat eivät tuntuneet olevan pennosten tarpeessa, vaan heidän parveilunsa mitä ilmeisimmin liittyi johonkin kirjakaupan tempaukseen.

Sitten päästään taas sinne Oslon paraatipuolelle. Stortingetin eli Norjan kansalliskokouksen rakennus on valmistunut 1866 ja sen rakennustyyli on useiden tyylisuuntien yhdistelmä.

Rakennuksen pystyttämiseen liittyi aikanaan pitkällistä kädenvääntöä. Ensimmäinen jo valittu arkkitehdin suunnitelma hylättiin, koska se muistutti liian paljon kirkkoa. Toteutettu suunnitelma taas sai kritiikkiä arkkitehdin kokemattomuuden vuoksi. Tätä ennen rakennuksen paikasta oli keskusteltu vuosikausia. Valmistunut rakennus osoittautui aivan liian suureksi kansalliskokoukselle, joten rakennukseen sijoitettiin myös muutama muu valtion virasto.

Stortingetin edessä on usein meneillään jonkinlainen mielenilmaus. Jostakin syystä - siis ainakin silloin kun minä kuljen ohitse - mielenosoittajat ovat useimmiten maahanmuuttajia.

perjantai 17. syyskuuta 2010

Iltapäivän ihmettelyä

Töissä on tänään vaihteeksi hiljaista, kun puhelinlinjoissa on jotain vikaa. Ei pääse sisään eikä ulos. Eilisen hässäkän jälkeen onkin hyvä vähän hengähtää, vaikka nyt tuleekin mieleen, olisiko eilen voinut sittenkin jättää jotain töitä seuraavaan päivään.

Puolentoista kuukauden kokemuksella tästä firmasta olen alkanut miettiä muutamia huomioitani. Esimerkiksi firman julkisen kuvan ja tämän jokapäiväisen todellisuuden välinen ero. Virallisesti firma on menestyvä ja jatkuvasti laajeneva - en siis nyt tarkoita, etteikö näin olisi todellisuudessakin - myytävät tuotteet ovat kuulemma laadukkaita ja nettisivutkin luovat mielikuvaa tyytyväisistä asiakkaista ja paisteisista päivistä.

Näin työntekijän näkökulmasta tieto tuntuu kulkevan organisaatiossa ylhäältä alas joskus niin hitaasti, että äskettäin kuulin tehdyistä uudistuksista asiakkailta ennen kuin asiasta oli tiedotettu talon sisällä, ainakaan meille asiakaspalvelussa työskenteleville. Ilmeisesti pitäisi jatkuvasti kulkea korvat höröllä ja vaikka jäädä hengailemaan johtohenkilöiden oven pieleen siltä varalta, että sattuisi puolivahingossa kuulemaan jotakin omien tehtäviensä kannalta oleellista. Jota siis nämä johtohenkilöt itse eivät hoksaa itse tiedottaa.

Asiakaspalvelussa törmää näköjään mielenkiintoisiin tilanteisiin - sanon näköjään, koska minulla ei ole aiempaa kokemusta näistä töistä. Mitä sanotte esimerkiksi asiakkaasta, joka kiven kovaan väittää, ettei ole saanut tilaustaan, vielä senkin jälkeen, kun olen esittänyt hänelle postilta saamani tositteen, jossa on asiakkaan ihan omakätinen vastaanottakuittaus?

Ja sitten tulee tuotteisiin liittyviä kysymyksiä, joihin firman oma ohjeistus ei anna vastauksia. Asiakas haluaa vaikkapa tietää, miksi johonkin tuotteeseen on lisätty tällaista ainesosaa, kun sitä ei sitten voi käyttää samaan aikaan tuollaisen tuotteen (ei meidän myymän) kanssa. Tuotetiedot eivät kerro mitään ja talon sisältäkään ei kannata kysyä ainakaan, jos tarvitsee vastauksen nopeasti. Mutta wikipedia tietää! Tai ainakin antaa niin hyviä vinkkejä, että hetken loogisen prosessoinnin jälkeen asiakkaalle pystyy antamaan hänet ainakin hetkeksi tyydyttävän vastauksen.

Tällaisia pikkuasioita muun muassa olen mietiskellyt tässä työni ääressä.

Vessan oven edessä on tänään kolmatta päivää remonttireiska tikkailla tekemässä jotain katon rajassa. Vessaan mennessä pitää varoa, ettei vahingossa keikauta reiskan tikkaita kumoon ovea avatessaan. Elän toivossa, että remontti - mistä ikinä siinä onkaan kyse - ei ole käynnissä enää ensi viikolla. Todennäköisesti erityisesti firman miehet toivovat sitä myös, koska miestenvessan ovi on vielä tehokkaammin blokattu kuin naistenvessan.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Saapaskansaa

Saappaat edestä

En tiedä, mikä Suomessa tällä hetkellä on tilanne, mutta ainakin täällä kumisaappaat näyttävät olevan kuuminta hottia. Jo vuosi sitten näkyi näitä citysaappaita joka toisella naisella ja nyt niitä taitaa olla vieläkin enemmän. Oikein passelit jalkineet syyssateisiin.

Saappaita on tosin näkynyt katukuvassa pitkin kesää. Onhan kesä ollut aika sateinen, mutta kun se säätila ei vaikuta olevan ainoa syy kumisaappaiden käyttämiseen. Niitä on nimittäin kävellyt vastaan myös sellaisina päivinä, kun sadepilviä ei ole ollut edes näkyvissä. Ovat ilmeisesti muuten sopineet täydentämään päivän asua.

Selvä trendiasuste siis.

Saappaat takaa

Minäkin sitten kävin saapasostoksilla, kun ajattelin, että ehkä ne komeron perältä löytyvät nokialaiset eivät ole esittelykelpoiset. Ja ihan järkevästikin ajatellen märät kengät jalassa kuljeskelu syksyn räntäsateissa ei ole kovin mieltäylentävää.

Jätin suosiolla kauppaan ne kalleimmat merkit, Hunterit ja muut, mutta täytyy sanoa, että siitä huolimatta nämä ovat kalleimmat kumisaappaat, jotka olen koskaan omistanut. Muotoilu muistuttaa enemmän ratsastussaapasta kuin marjastussaapasta, ja saappaanvarressa roikkunut lappunippu on kuin goretex-jalkineissa. Norjalaista hi-techia! Ja mukana tuli kiillotussieni, niin että nyt on sitten jotain iltapuhdettakin, kun näitä puunaa.

Ja näyttää siltä, ettäsaappaat tulevat tarpeeseen. Ulkona nimittäin sataa ja sadetta on luvassa huomiseksikin.

Saappaat makaa

torstai 9. syyskuuta 2010

Kielipuoli

Käännösten tekeminen norjasta suomeen on tällä viikolla työllistänyt enemmän kuin muut työtehtävät. Kun käännösten aiheet liikkuvat tyytyväisten asiakkaiden kertomuksista tieteellis-kansantajuisiin, tuotteita mainostaviin artikkeleihin, suomen kieltä ja sen kiemuroita saa miettiä oikein kunnolla.

Suomi ja norja ovat rakenteellisesti niin erilaisia kieliä, että jos kääntää lauseen niin sanotusti suoraan, sana kerrallaan, lopputulos ei sitten enää toisella lukemalla kuulostakaan suomelta. Ja jos norjalainen kirjoittaja on käyttänyt hieman kevyempää tyyliä, muutamalla sattuvalla, kulttuurisidonnaisella sutkauksella höystettynä, aloitteleva amatöörikielenkääntäjä on ihmeissään.

Hankalaksi homma voi mennä myös siinä vaiheessa, kun puolivalmiista painotuotteesta pitäisi poistaa kirjoitusvirheet ja yhteistyökumppanina on suomenkielentaidoton graafikko. - Merkitse virheet selkeästi ja kirjaa oikea kirjoitusasu vielä selkeämmin. Varmista suullisesti, että graafikko ymmärtää, mitä pitää korjata. Toivo, että painokonetta ei käynnistetä ilman viimeistä tarkastusta. - Tähänastisen kokemukseni mukaan norjalaisen silmissä esimerkiksi m ja n näyttävät jotakuinkin samalta, kun ne on sijoitettu samaan jonoon muutaman muun kirjaimen kanssa.

Runsas kuukausi norjan- ja ruotsinkielisessä ympäristössä on aikaansaanut jonkinasteisen akklimatisoitumisen. Esimerkiksi kuuntelen jo sujuvasti ja ymmärränkin 90-prosenttisesti samassa huoneessa istuvan Marin nopeaa riikinruotsia, joka alussa oli hieman hankalaa. Norjalaiset puheenparsineen ovat sitten oma lukunsa. Ymmärryksen aste vaihtelee lähes täydellisestä muutaman sanan poimimiseen sieltä täältä puhujan aksentista riippuen.

Suomea olen kuvitellut osaavani jotakuinkin täydellisesti, kunnes tänään aloin epäillä asiaa. Suomalainen, suomenkielinen asiakas ilmaisi itseään niin epäselvästi, että meni hetki ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse. Ainakin luulen ymmärtäneeni. Tosin sitten asiakkaallekin piti selkokielellä selittää asioiden oikea laita, ennen kuin viesti meni perille.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Perjantaipullo

Töissä on perjantaisin viiniarpajaiset. Arpoja saa ostaa päivän mittaan ja onnetar ryhtyy töihin kolmen jälkeen, kun asiakaspalvelu on suljettu. Tällä kerralla olin onnettaren suosikki ja vieläpä niin, että sain ensin valita kahdesta pullosta mieluisemman, ja se toinen onnekas sai tyytyä jäljelle jääneeseen.

Päivän päätteeksi seisoskelin hetken pihalla kolmen työkaverin kanssa, kyytiä kotiin odotellen. Siinä sitten joku kysäisi, että pidetäänkö Suomessa työpaikoilla tällaisia arpajaisia. Muistelin, että yhdellä entisellä työpaikalla tällainen tapa oli. Arvottiin perjantaipullo, muttei viiniä vaan jotain väkevämpää. Mitä juomaa? kysyi ruotsalainen työkaveri. Koskenkorvaa, vastasin minä.

Siitä vastauksesta päästiinkin käsittelemään suomalaisuuteen liittyviä stereotypioita, joista erityisesti porukan kaksi ruotsalaista olivat hyvin perillä.

- Suomalaisethan juovat Koskenkorvaa ja istuvat saunassa ja piiskaavat toisiaan oksilla.
- Sen piiskan nimi on muuten vihta.
- Siis mitä? Onko se totta, että te todellakin teette niin?
- Kyllä, se pitää paikkansa.
- Mutta miksi niin tehdään?
- Kai se alkuperäinen tarkoitus oli, että siten tullaan puhtaammaksi. Varsinkin jos entisinä aikoina ei ollut erikseen saippuaa peseytymistä varten.
- Kaverini kertoi, että jos vaikka Helsingissä vuokraa asunnon, niin sitten talossa on sauna, johon voi mennä.
- Sekin pitää paikkansa. Ja uudemmissa taloissa voi jokaisessa asunnossa olla oma sauna.
- Ihanko totta? Kaikki siis oikeasti käyvät saunassa?
- Kyllä. Suomessa ei oikeastaan ole sellaisia asuintaloja, joissa ei ole saunaa.
- *Ihmetystä ja kummastelua...*

Suomalaisuuteen siis liitetään erilaisia stereotypioita, mutta näköjään niiden ei ajatella kuitenkaan olevan kaikilta osin totta. Keskusteluporukan norjalainen ei näyttänyt olevan yhtä hyvin perillä niistä kuin ruotsalaiset. Ehkä maantieteellinen etäisyys vaikuttaa. Tai sitten norjalaisten Suomi-stereotypiat ovat erilaisia kuin ruotsalaisten.

Kyllä minullekin äkkiä ajatellen tulee mieleen paljon enemmän ruotsalaisiin kuin norjalaisiin liittyviä stereotypioita. Niitä nyt tässä kuitenkaan listaamatta. Taannoin etsiskelin netistä norjalaisvitsejä ja niistä 99% liittyi turskan syömiseen. Sitäkö se norjalaisuus sitten suomalaisten mielestä on?

Mutta miksi kuvassa on kaksi pulloa? No, sattui käymään niin, että meidän perheeseen tuli tänään kaksi arpajaisvoittoa. Toinen niistä pääsi heti käyttöön, ruokajuomaksi päivällispöytään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...