Käännösten tekeminen norjasta suomeen on tällä viikolla työllistänyt enemmän kuin muut työtehtävät. Kun käännösten aiheet liikkuvat tyytyväisten asiakkaiden kertomuksista tieteellis-kansantajuisiin, tuotteita mainostaviin artikkeleihin, suomen kieltä ja sen kiemuroita saa miettiä oikein kunnolla.
Suomi ja norja ovat rakenteellisesti niin erilaisia kieliä, että jos kääntää lauseen niin sanotusti suoraan, sana kerrallaan, lopputulos ei sitten enää toisella lukemalla kuulostakaan suomelta. Ja jos norjalainen kirjoittaja on käyttänyt hieman kevyempää tyyliä, muutamalla sattuvalla, kulttuurisidonnaisella sutkauksella höystettynä, aloitteleva amatöörikielenkääntäjä on ihmeissään.
Hankalaksi homma voi mennä myös siinä vaiheessa, kun puolivalmiista painotuotteesta pitäisi poistaa kirjoitusvirheet ja yhteistyökumppanina on suomenkielentaidoton graafikko. - Merkitse virheet selkeästi ja kirjaa oikea kirjoitusasu vielä selkeämmin. Varmista suullisesti, että graafikko ymmärtää, mitä pitää korjata. Toivo, että painokonetta ei käynnistetä ilman viimeistä tarkastusta. - Tähänastisen kokemukseni mukaan norjalaisen silmissä esimerkiksi m ja n näyttävät jotakuinkin samalta, kun ne on sijoitettu samaan jonoon muutaman muun kirjaimen kanssa.
Runsas kuukausi norjan- ja ruotsinkielisessä ympäristössä on aikaansaanut jonkinasteisen akklimatisoitumisen. Esimerkiksi kuuntelen jo sujuvasti ja ymmärränkin 90-prosenttisesti samassa huoneessa istuvan Marin nopeaa riikinruotsia, joka alussa oli hieman hankalaa. Norjalaiset puheenparsineen ovat sitten oma lukunsa. Ymmärryksen aste vaihtelee lähes täydellisestä muutaman sanan poimimiseen sieltä täältä puhujan aksentista riippuen.
Suomea olen kuvitellut osaavani jotakuinkin täydellisesti, kunnes tänään aloin epäillä asiaa. Suomalainen, suomenkielinen asiakas ilmaisi itseään niin epäselvästi, että meni hetki ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse. Ainakin luulen ymmärtäneeni. Tosin sitten asiakkaallekin piti selkokielellä selittää asioiden oikea laita, ennen kuin viesti meni perille.
Toi on niin totta, ettei norjankieltä voi kääntää suoraan suomenkielelle.
VastaaPoistaNyt kun aktiivisesti joutuu ajattelemaan norjaksi (kun miettii mitä seuraavaksi sanoo) niin huomaa, että välillä puhuukin vähän ihmeellistä suomea.. :)
Tunnelman ja fiiliksen ja myös faktan kääntämnen on ihan eri asia kuin sanojen kääntäminen.
VastaaPoistaMullakin on oillut joka päivä noita ka¨¨annöstilanteita ja tutulta tuntuu.
Olet niin oikessa norja on täysin erilainen. Paljon erilaisempi kuin ruotsi. Ruotsi on olemuksessaan enemmän suomea vastaava ja jotenkin samalla tavalla looginen.
Norjalainen kielimentaliteetti on liian kevyt aäidinkieleltään suomalaisille. Kevyt ei tarkoita että välttämättä helppo.
Tuo oli hyvä pointti tuo akklimatisoitumnen(meniköhän oikein)
Oon paljon pohtinut kieliasioita ja huomannut, että ihan passiivinen kuuntelu auttaa virittäytymään kielelle. Tulee vastaanottavaiseksi. Vaikka näyttäis ettei mitään tapahdu.
Ja han oikeasti kyllä esim muutama lasillinen viiniä (tai vastaava) saa sitä passiivisestikin opittua kielitaitoa esiin.
Kaipa vapautunut olo poistaa kielisulkuja.Luulisin.
Töissä ollessahan on sitten löydettävä toiset menetelmät.
Itsekseen puhuminen ja ääneen lukeminen monine toistoineen ovat olleet minulle tosi hyviä keinoja.
Ei nyt Norjan suhteen enää, mutta muitten kielien alkuvaiheen opiskelussa. Fraaseja ja sanontoja mahd oikein ääntäen. Sinä saa varmuutta ja rutinoituu.
Menestystä kielentuntemiseen :)
Kalamuija, en ole itse huomannut muiden kielien puhumisen vaikutusta suomen kieleen, kun päivittäin puhun suomea vain kissoille ;)
VastaaPoistaAvletto, tuo norjan kielen keveämpi mentaliteetti on ihan totta. Olen käännöksiä tehdessäni törmännyt sellaisiin kevyehköihin ilmauksiin, jotka varmaankin toimivat norjaksi ihan hyvin ja sopivat kontekstiin, mutta jos sen yrittää kääntää suomeksi, kuulostaa ihan liian kevyeltä ja tekstin uskottavuus menee. Ollaankos me suomalaiset jotenkin vakavamielisempiä kuin norjalaiset? Vai eikö muuten vaan leikkiä lasketa? Sanotaan asiat niin kuin ne on, eikä venkoilla ;)
VastaaPoistaIlman muuta olemme vakavamielisempiä , mutta ei se oo mikään hävettävä seikka. Koska siihen se, että me olemme tavallaan syvällisempiä, kielemme kestää ulkoa tulevat yksinkertaistamisen ja pelkistämisen paineet yhtä hyvin kuin monta kertaa aiemminkin ylistämäni islanti.
VastaaPoistaVakavamielisempää ja melankolisempaa kansaahan tässä ollaan. Esim tango on Suomessa lähes osa identiteettiä. Täällä tango on yhtä eksoottista kuin afrikkalaiset etno tanssit.
Balladitkaan ei Norjassa oo niin lähellä sydäntä, toisin kuin Islannissa. Dekkarit taas ovat huippusuosittuja.
Ehkä norjalaiset ovat lähempänä eurooppalaista standardia, kun meidän kyläbelgialainenkii aina kysyy multa koiria ulkoiluttaessaan , että onkos kaikki hyvin. Olettaa että pitäis näyttää iloiselta raskaankin kalastusreissun ja valassafarin paineiden keskellä.
Sitten se aina sanoo I know that it's a hard life, but keep on smiling anyway.Kun näkee, etten edes hänen vuokseen hymyile. Sen , ihan kivan ihmisen mielestä sitä kai pitäis koko ajan olla happy :), eikä ollenkaan sais omissa oloissaan jurottaa.
Niistä maanmiehistäni, jotka ei oo sitäkään vertaa sosiaalisia
se kantaa huolta että onkos kaikki hyvin, kun ne näyttävät niin murheellisislta.
Norjalaisten eläväinen jutustelu, joskus tuntuu ihan vaan paskan puhumiselta, puolestaan on kovasti hänen mieleen.
Siinä minun kielivuodatusta :)