sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tunneli

Tunnelityömaa Sandvikassa
Työmatkan varrella, Sandvikassa, alettiin viime kesänä puuhata jotakin yhden kallionnyppylän kyljessä. Siinä pyöri kaivureita ja kuorma-autoja, ja rinteeseen näytti syntyvän pengerretty tienpätkä, joka johti muutaman metrin korkeuteen rakentuvalle tasanteelle. Ihmettelin, että talonko rakennusalustaa sinne pengerretään vai mitä? Täällä on nimittäin nähty taloja oudommissakin paikoissa.

Kallion kylkeä jyystettiin koko syksy.

Tammikuussa yhtenä aamuna huomasin, että kallion kylkeen oli ilmestynyt reikä. Silloin selvisi, että kyseessä olikin tunnelityömaa. Enpä tosiaan ollut niiden aiempien työvaiheiden perusteella osannut arvata, mitä tuleman piti. Jos olisi jossakin vaiheessa syksyä ollut asiaa kyseisen kallionnyppylän toiselle puolelle, samankaltainen työmaa siellä olisi varmaan auttanut oivaltamaan, mistä on kyse.

Rautatietunneli Bergenin radalla, Hardangerin ylängöllä
Norja on yhtä reikäjuustoa koko maa. Tunneleita on joka puolella, sekä autoille että junille. Siinä, missä Suomessa olisi tehty sievä, pieni kallioleikkaus, täällä tehdään tunneli. Monessa paikassa muu ei olisi mahdollistakaan, jos vaikkapa kallion päällä on taloja. Joskus olen itse asiassa ihmetellyt, miten se kallio pysyykin kasassa, kun sisälle on louhittu muutama tunneli ja päälle rakennettu kerrostalokompleksi.

Vanhemmat tiet ovat mutkaisia, kun ne kiertävät kallion ympäri. Uudet tiet sen sijaan rakennetaan suoraan ja kirjaimellisesti läpi harmaan kiven. Onhan suoria teitä tietenkin mukavampi ja turvallisempi ajaa ja matkakin saattaa lyhentyä.

Oslossa on meneillään jo aika pitkälle edistynyt projekti, jossa keskustan ja rannan välissä kulkeva valtatie siirretään maan pinnalta tunneliin. Sillä saadaan ranta-alue oopperatalon ympärillä kauniimmaksi ja rauhallisemmaksi. Maan alla onkin sitten melkoinen tunneliverkosto, jossa ajaessa saa olla tarkkana, että bongaa oikean ulosajorampin. Erityisesti nyt, kun aivan koko tunnelijärjestelmä ei ole vielä valmis, väärän reittivalinnan takia saattaa joutua ajamaan muutaman kilometrin ylimääräistä, ennen kuin kääntyminen ja oikealle reitille palaaminen on mahdollista.

Tunnelipalo. Kuva Aftenpostenista
Tasamaalta kotoisin olevalle varsinkin pitkät tunnelit voivat olla epäilyttävän oloisia. Monet niistä alittavat vesialueita, ja silloin tulee joskus mieleen, mitä tapahtuisi, jos tunneli alkaisi yhtäkkiä vuotaa. Tai jos tunnelissa sattuisi onnettomuus tai tulipalo ja sieltä pitäisi päästä nopeasti pois muuten kuin autolla ajaen. 

Jostakin syystä autoilla näyttää nimittäin oleva ilmiömäinen taipumus syttyä tuleen nimenomaan tunnelissa. Ja ihan ilman mitään sen kummempia kolareita tai muita ulkoisia syitä. Esimerkiksi viime vuonna Oslovuonon alittavassa 7,3 km pitkässä tunnelissa syttyi palamaan rekka. Murphyn lain mukaisesti tämä tapahtui jotakuinkin keskellä tunnelia. Tunneli oli suljettu pitkän aikaa palon jälkeen, mikä haittasi aika monen päivittäistä liikkumista, koska liikenne joutui kiertämään  monta lisäkilometriä vuonon ympäri.

Suorien teiden rakentaminen tunneleineen ja siltoineen on kallista touhua tässä vuorien, laaksojen ja vuonojen maassa. Niinpä sitten uudet, hienot, monen tunnelin läpi kulkevat tiet ovatkin usein maksullisia.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Hyvän mielen haaste :)


Sekä Soile että Avletto haastoivat minut kirjaamaan kymmenen hyvää mieltä tuottavaa asiaa satunnaisessa järjestyksessä ja sitten lähettämään haasteen eteenpäin viidelle bloggaajalle.

1. Suklaa. En muuten syö paljon karkkia enkä nykyään suklaatakaan ylenmääräisesti, mutta pari palasta silloin tällöin päästää endorfiinit valloilleen.
2. Valmistumassa oleva päivällinen, kun mies on tullut kotiin minua ennen. Olen normaalisti ja ihan omasta halustani meidän talouden kokki, mutta valmiiseen pöytään on mukava istahtaa.
3. Aleksi, siskonpoikani, jolla on ikää kaksi ja puoli kuukautta. Juttelin jokunen päivä sitten skypessä siskoni kanssa ja katselin ja kuuntelin eloisaa vauvaa, joka vaikutti varsin tyytyväiseltä elämäänsä.
4. Aurinko. Tänä talvena ei ole kovin paljon ollut sellaisia aurinkoisia päiviä, jolloin olisin päässyt ulkoilemaan päivänvalon aikaan. Aurinkoinen viikonloppu on kullan arvoinen.
5. Kävelyretki kameran kanssa ja sen tuloksena muutama hyvin onnistunut kuva, jotka voi vaikka julkaista blogissa.
6. Kirjoittaminen. Tekstin laatiminen blogiin tuottaa yllättävän paljon mielihyvää.
7. Löytöjen tekeminen sienimetsässä. Tätä en ole harrastanut Norjaan muuton jälkeen, mutta jospa tulevana sienestyskautena yrittäisin aktivoitua.
8. Hyvä kirja, jota on vaikea laskea käsistään.
9. Hyvä elokuva. Mielellään brittiläinen romanttinen komedia.
10. Vapaapäivä ilman ennalta määrättyä ohjelmaa tai hoidettavia velvollisuuksia.

Haaste lähtee eteenpäin seuraaville:
Satu, Destination Unknown
THK, Turskatynnyri
Laylah, Blue Abaya
Nollavaimo, Nollavaimon paluu
Ekaterina, Ekaterinan ajatukset

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Sitten kun me saamme lottovoiton...

Lähialueella on omakotitaloja joka lähtöön. Täällä ei ilmeisesti kaava määrittele talojen tyyliä ja väriä, vaan kaikki on sallittua. Otin muutaman kuvan kävelylenkillä vastaan tulleista taloista, ja erittäin suurella varmuudella voin sanoa, että näiden talojen ostaminen edellyttäisi ainakin meiltä isohkon lottovoiton saamista.

Vollen, josta kuvat ovat, on kallista aluetta. Talot on rakennettu notkelmiin ja mäennyppylöiden päälle, ja aika monella taitaa olla näkymä vuonolle. Maastosta ja todennäköisesti myös tonttimaan kalleudesta johtuen pihat ovat pieniä ja talot ovat aivan vieri vieressä. Ainakin tälle seudulle on tyypillistä, että lähes joka talossa on terassi tai iso parveke, jossa voi paistatella päivää. Pihat eivät yleensä ole mitenkään erityisen hienosti laitettuja.

Valitettavasti aurinko katosi pilven taakse jotakuinkin sillä hetkellä, kun astuin ovesta ulos, mikä vähän haalistaa värejä. Ja vielä uteliaille tiedoksi, että me emme asu Vollenissa vaan vähän vähemmän kalliilla alueella, kävelymatkan päässä.

Tämä on aika tavallisen näköinen talo. Isohko mutta  perustylsä. Musta tai hyvin tumman ruskea väri on yleinen. Huomionarvoista tässä talossa on piha, joka on täkäläisittäin melko suuri.

Pari vähän modernimman näköistä taloa, jotka nämäkin ovat aika isoja. Alempi, valkoinen talo on ihan kivan näköinen, ja kun tuija-aita vähän kasvaa, se ei ole niin paljaan näköinen.

Ylempänä rinteessä oleva ei ole vielä hieman keskeneräinen, joten saapa nähdä, millaiselta se sitten valmiina näyttää. Pihaa talon ympärillä ei ole oikeastaan lainkaan, vaan talolle on ensin rakennettu tasainen alusta louhimalla kalliota yhdestä kohtaa ja täyttämällä tonttia toisesta reunasta.

Tämä talo erottuu joukosta sinisillä ikkunaluukuillaan, eikä rakennustyyli muutenkaan taida olla kovin norjalainen. Lähinnä tästä tulevat mieleen tanskalaiset talot. Talo on ilmeisesti valmistunut aika äskettäin, kun pihan ympärillä ei ole vielä edes aitaa.

Tämä talo taitaa sijainnista ja pihaistutusten koosta päätellen olla vähän vanhempi kuin alueen talot yleensä, ja siipi lienee jälkeenpäin rakennettu. Vihertävä väri ja rappaus eivät nekään ole kovin tyypillisiä norjalaisille taloille. Jostakin syystä tämä talo näyttää minusta lämpimältä. Sitä eivät nimittäin läheskään kaikki norjalaiset talot ole.

Linnoitus mäen päällä on niin isokokoinen, että onkohan siinä useampi asunto. En tarkoita, että se olisi paritalo tai vastaava, mutta talosta voisi löytyä vaikkapa oma asunto isovanhemmille. Sijainti mäen päällä tekee kyllä paikasta aika tuulisen.


Ultramoderneimmat ja arkkitehtonisesti mielenkiintoisimman näköiset talot ovat usein omassa rauhassaan mäen päällä, pusikon takana. Siellä eivät pääse uteliaat liian helposti tirkistelemään ikkunoista, jotka voivat olla norjalaisittain huomattavan suuret.

Lähempää rantaa löytyy vanhoja taloja, jotka ovat usein hyvin koristeellisia ja tällä alueella myös huolellisesti kunnostettuja. Tummassa talossa on hauskana yksityiskohtana katonharjalla olevat koristeet. Samanlaisia koristeita on mm. sauvakirkoissa, mutta tässä talossa koristeet ovat yksinkertaisempia.

Piparkakkutalo on piilossa pensasaidan ja puiden takana, mutta parvekkeen hienot koristelut ovat näkyvissä. Keltainen väri ole ole kovin tavallinen tällä alueella ja tuon ikäisissä taloissa.

Mitä piditte? Kannattaisiko lottovoitto sijoittaa johonkin näistä, mikäli sellainen sattuisi osumaan kohdalle?

***
Näkymiä toiselta alueelta, Lommedalenista, olen esitellyt postauksessa Rinneratkaisu.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kääntäjän kommervenkit

Työnkuvaani kuuluu erilaisten tekstien kääntäminen norjasta suomeen. Minulla ei ole minkäänlaista aiempaa ammatillista kokemusta tai koulutustaustaa kielenkääntämisestä, ja aloittaessani tämän työn norjankielentaitoni oli paljon huonompi kuin nykyään. En edelleenkään puhu sujuvaa norjaa, mutta kääntämisessä onkin tärkeää hallita kohdekieli, suomi, suvereenisti. Lähtökieltä pitää ainakin minun mielestäni ymmärtää sen verran, että perussanasto ja lauseoppi eivät tuota ongelmia ja tunnistaa tyylin - kevyehkö, painavaa asiaa, innostava, myyvä tms. - jolla teksti on laadittu.

Suomen ja norjan kielissähän ei ole mitään yhteistä, kuten on esimerkiksi ruotsissa ja norjassa, puhutaanpa sitten sanastosta tai kieliopista. Kielten rakenteellisia eroja voi kuvailla lyhyesti seuraavalla tavalla.

Suomen kieli on voimakkaasti agglutinoiva kieli, eli suomen sanoja taivutetaan liittämällä vartaloon päätteitä, tilanteesta riippuen jopa useampia kerrallaan. Nominit taipuvat 15 sijamuodossa, verbit taipuvat aikamuodoissa (tempus) ja tapaluokissa (modus) ja tietenkin persoonamuodoissa. Suomen kielessä ei esim. henkilöistä puhuttaessa käytetä naista tai miestä tarkoittavia persoonapronomineja eikä substantiiveilla ole sukuja. 

Norjan kielessä sijamuodot ilmaistaan prepositioiden avulla samalla tavalla kuin esimerkiksi ruotsissa tai englannissa. Substantiivit jakautuvat sukuihin, joiden tuntomerkkinä on artikkeli (en/et/ei) ja niillä on epämääräinen ja määräinen muoto. Verbit taipuvat aikamuodoissa mutteivät persoonissa. Miehet ja naiset pidetään tarkasti erillään "hänestä" (han/hun) puhuttaessa.

Lisäksi kielten sanajärjestyksessä voi olla suuri ero, kun kyseessä on vähänkin monimutkaisempi lause. Usein pitkän norjankielisen lauseen kääntäminen suomeksi pitää aloittaa loppupäästä.

En tiedä, miten ammattimaiset ja koulutetut kääntäjät työskentelevät, mutta tällainen runsaasti käännöksiä tekevä harrastelija on huomannut netin kullanarvoiseksi apuvälineeksi. Google Translate on erittäin näppärä ja nopeakäyttöinen, mutta kaikkia sanoja sekään ei osaa kääntää oikein. Silloin tällöin avuksi pitää ottaa perinteinen, iso suomi-norja-suomi -sanakirja. Toinen aivan ehdoton apu on Wikipedia erityisesti, kun on kyse erikoistermeistä.

Joskus sanan kääntäminen menee arvailuksi. Näin voi tapahtua vaikkapa kääntäessä tuoteselosteita, joissa on pitkä lista kemiallisia aineita. Näitä sanakirjat eivät yleensä tunne. Silloin pitää tosiaan arvata, miten sana kirjoitetaan suomeksi, ja sitten tarkistaa arvauksen oikeellisuus googlaamalla kyseinen oletettavasti suomenkielinen termi. Jos google löytää muutaman tuhatta osumaa suomenkielisistä teksteistä, arvaus on onnistunut.

Parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen puhun luonnollisesti edelleen suomea yhtä hyvin kuin ennenkin eivätkä sanat ole päässeet unohtumaan. Sen sijaan erilaiset uudissanat ja uusien asioiden ja ilmiöiden nimitykset tuottavat joskus päänvaivaa. Näitäkään sanoja ei yleensä löydy sanakirjasta eikä Google Translatekaan osaa auttaa. Silloin olen yleensä turvautunut Facebookiin. Linkki asiaa esittävään kuvaan tai sanallinen kuvailu ja kysymys "mikä tämä on suomeksi?". Tämä on yllättävän toimiva keino.

Joskus harvoin sattuu, että jollekin asialle ei löydy suomenkielistä nimeä. Jokin aika sitten käänsin liikunta-aiheista artikkelia, jossa esiteltiin lajia nimeltä slyngetrening. Seikkailu pitkin poikin nettiä ei tuottanut tulosta, joten laitoin kysymyksen Facebookiin. Kukaan ei tunnistanut lajia, mutta sain vinkin liikunta-aiheisesta blogista, josta sitten löytyikin postaus aiheesta - mutta ilman lajin nimeä! Lähetin sähköpostia blogin pitäjälle, joka vastasi, että tämä on niin uusi juttu Suomessa, ettei sillä ole vielä vakiintunutta suomalaista nimeä. Sitten ei auttanut muu kuin kehitellä itse jonkinlainen käännös ja huomauttaa tekstin lopussa nimiongelmasta.

Olennaista kääntämisessä on, että lopputulos on ymmärrettävää suomea ja asiasisältö pysyy samana. Käytännössä se tarkoittaa, että pelkän sanojen kääntämisen sijaan lause pitää ajatella suomeksi ja usein vielä ottaa huomioon asiayhteys eli mitä edellä ja seuraavaksi sanotaan, jotta teksti etenee loogisesti.

Otetaanpa esimerkiksi seuraava lause:
At maten i dag er langt mer næringsfattig enn i tidligere tider gjør ikke saken bedre.

Google Translate kääntää sen näin:
Ruoka on nykyään paljon enemmän ravinteita kuin aikaisemmin ei paranna asiaa.  

- Tämä käännös ei kelpaa, koska kielioppi ei ole kohdallaan ja käännöksessä on myös asiavirhe. Pitäisi olla vähemmän ravinteita eikä enemmän.

Jos lause käännetään "suoraan", lähes sanasta sanaan, siitä tulee tällainen:
Että ruoka tänään on paljon ravinneköyhempää kuin entisinä aikoina, ei tee asiaa paremmaksi.

- Tämä on jo ymmärrettävä käännös, mutta kieli kuulostaa vähän kömpelöltä.

Suomeksi ajateltu käännös, jossa on huomioitu myös asiayhteys, voisi olla vaikkapa tällainen:
Se, että nykypäivänä ruoka on paljon ravinneköyhempää kuin aiemmin, hankaloittaa tilannetta entisestään. 

Kääntämistä sujuvaksi suomeksi vaikeuttaa usein alkuperäisen tekstin kielellisesti huono laatu. Olemme ruotsin kääntäjän kanssa usein pohdiskelleen yhdessä, mitä työn alla olevassa tekstissä oikeastaan sanotaan. Joskus yhden ja saman lauseen joutuu lukemaan moneen kertaan, ennen kuin sen ymmärtää. Vasta sitten voi alkaa muotoilla asiaa suomeksi. Tässä tilanteessa käännös saattaa olla parempilaatuinen kuin alkuperäinen teksti.

Toinen usein toistuva ongelma ovat norjalaisuudet, joita ei vain voi yksinkertaisesti kääntää suomeksi ja jättää asiaa silleen. Jos tekstissä mainitaan Sondre Norheim, jonka ilmeisesti kaikki norjalaiset tuntevat, suomenkieliseen käännökseen pitää ujuttaa mukaan, että kyseessä on 1800-luvulla elänyt kuuluisa norjalainen hiihtäjä ja hiihdon kehittäjä.

Kääntäminen on parhaimmillaan mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaa työtä. Siinä on paitsi mahdollisuus oppia norjaa myös tilaisuus analysoida omaa äidinkieltään ja sen monipuolisuutta ja päästä leikittelemään kielellä ja eri tyyleillä. Sillä suomen kieli on todellakin erittäin vivahteikas ja joustava kieli. Nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että suomi on ilmaisultaan paljon monipuolisempaa kuin norja.

Pahimmillaan taas kääntäminen on kuin tervanjuontia, jos käännettävä teksti on kieliopillisesti huonoa ja epäloogisesti etenevää.

***
Olen aikaisemmin kirjoittanut myös simultaanitulkkauksesta.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Hiihtämässä

Norjalainen syntyy sukset jalassa. Näin täällä kuulee sanottavan. Ihan en taida tätä stereotypiaa purematta nielaista, koska olen tavannut myös sellaisia norjalaisia, joiden kohdalla tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.

Hiihto on kuitenkin suosittu harrastus, ja tänään, kauniin aurinkoisena sunnuntaina, ladulla oli vilskettä. Parkkipaikka hiihtoretken alkupisteessä oli tupaten täynnä, mutta hyvällä tuurilla sieltä löytyi juuri ja juuri autonmentävä tyhjä tila. Ovetkin saatiin auki, eikä tarvinnut kömpiä ulos takaluukun kautta.

Ulkoilureitit on hyvin merkitty ja netistä löytyy latutietokanta karttoineen ja ajantasaisine kunnossapitotietoineen. Maasto on, kuten arvata saattaa, aika mäkistä, joten ilman kelinmukaista pitovoidetta ladulle ei pidä lähteä.

Sää oli tänään todella hieno, pikkupakkanen ja aurinkoa. Hiihtoretken päätarkoitus tällä kertaa oli ulkoiluttaa viikonloppulasta, joten kilometrejä ei kertynyt kovin paljon, mutta raikasta ulkoilmaa sitäkin enemmän. Toivottavasti ensi viikonloppuna sää suosii niin, että päästään aikuisten kesken vähän pidemmälle lenkille.

Moni hiihtäjä oli lähtenyt ulkoilemaan koiran kanssa, joita näkyikin monipuolinen valikoima ajokoirasta puudeliin. Minkäänlaisia koirakieltomerkkejä ladun varrella ei luonnollisestikaan näkynyt.

Muutama hiihtäjä veti perässään pientä kuomullista rekeä, jossa istui perheen nuorimmainen. Hiihtoretkeily näyttää muutenkin olevan nimenomaan perheen yhteistä toimintaa, ja aika pieniäkin hiihtäjiä viiletti ladulla melkoista vauhtia.

Kaikki eivät kuitenkaan ota sunnuntaihiihtelyä rentoutumisen kannalta, vaan vastaan tuli ja ohitse meni myös trikoisiin sonnustautuneita (lähinnä) miehiä, joita ladun tukkeena olleet sunnuntaihiihtäjät näyttivät ärsyttävän. Näitä veren maku suussa liikkujia näkyy täällä jostakin syystä enemmän kuin Suomessa. Lajina voi hiihdon lisäksi olla vaikkapa läpi talven jatkuva pyöräily, pääsääntöisesti ajoradalla, tai juoksu, esimerkiksi reppu selässä töihin ja kotiin. Näiden himokuntoilijoiden tuntomerkkinä ovat trikoot ja muutenkin viimeisen päälle olevat välineet.

Pientä evästä näytti repuista päätellen olevan monella mukana ja mekin pysähdyimme riittävästi ylämäkihiihtoa harjoitettuamme mehutauolle. Jos reitin valitsee sopivasti, taukopaikaksi löytyy myös pitkin korpea sijoiteltuja majoja, joista voi ostaa välipalaa. Me emme tänään sellaiselle asti päätyneet, mutta ehkäpä sitten sillä aikuisten hiihtoretkellä.

maanantai 6. helmikuuta 2012

Haaste

Henna Jäämeren rannalta heitti minua haasteella, jossa pitää nimetä viisi lukemaansa blogia, joilla on alle 200 rekisteröitynyttä lukijaa.

Aika iso osa lukemistani blogeista on norjansuomalaisten kirjoittamia, mutta koska suuri osa näistä on jo tainnut saada haasteen ja matkailu pois kotikulmilta avartaa, lähdin tähyilemään vähän kauemmas ja päädyin seuraavanlaiselle maailmanympärysmatkalle:

Kaikenlaista nuoren naisen jutustelua Islanti
Lakritsirouskutusta Belgia
Uusi aamu Japani
Today I Hollanti
Sulkasatoa USA

Näille laitetaan siis haaste eteenpäin ja suositellaan blogeja muidenkin tutustuttavaksi!

perjantai 3. helmikuuta 2012

Ulkomaalainen työnhakija

Maassa on ainakin 20 000 avointa työpaikkaa

Tammikuussa sai hetkellistä huomiota vastajulkaistu tutkimus, jonka mukaan työnhakijoita, joilla on ulkomaalainen nimi, syrjitään työpaikkoja täytettäessä. Ongelman oli havaittu ilmenevän sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Tutkijat olivat lähetelleet tekaistuja työhakemuksia ansioluetteloineen, joista työnhakija ilmeni maahanmuuttajaksi mutta Norjassa opiskelleeksi. Kutsuja haastatteluun tuli harvakseltaan.

Asiaa uutisoitiin kuin tämä olisi ollut yllätys norjalaisille. Näin ulkomaalaisen työnhakijan näkökulmasta minä en ole ollenkaan yllättynyt. Tutkimus oli keskittynyt maahanmuuttajiin, jotka tulevat toisesta kulttuuripiiristä, pääsääntöisesti siis Euroopan ulkopuolelta. Pohjoismaalaisena maahanmuuttajana, joka on jo pidemmän aikaa aktiivisesti hakenut töitä, arvelen, että ulkomaalaisuus ylipäätään on hidaste työn löytämisessä. Toki minun kohdallani on muitakin tekijöitä, kuten edelleen puutteellinen norjankielentaito, norjalaisen työkokemuksen vähäisyys, opinnot suoritettu muualla kuin Norjassa sekä omin osaamisalueeni, jolla on kyllä vapaita työpaikkoja mutta ei työvoimapulaa. Toisaalta olen kuullut myös muiden suomalaisten ja eurooppalaisten vastaavista ongelmista, vaikka esimerkiksi kielitaito ei ole enää hidaste.

Eihän maahanmuuttajien huonompi työllistyminen mikään erityisesti norjalainen ilmiö ole. Sama on havaittavissa myös esimerkiksi Suomessa, jossa näillä uutisilla tosin ei liene ollut uutuusarvoa enää pitkään aikaan. Tilastotiedot eri kansallisuuksien työttömyys- tai työllisyysasteesta tulevat Suomessa esille aika usein.

Sen sijaan tutkimusta koskevassa uutisessa kärjistyi minun mielestäni ristiriita, joka tässä asiassa on havaittavissa. Norjalainen yhteiskunta julistaa olevansa tasa-arvoinen ja ottavansa maahanmuuttajat avosylin vastaan. Varsinkin julkisen sektorin työpaikkailmoituksissa vähemmistöihin kuuluvia kehotetaan aivan erityisesti hakemaan, koska kyseisen viraston työntekijöiden toivotaan kuvastavan yhteiskunnan monimuotoisuutta.

Työpaikkailmoituksia lukiessani olen kiinnittänyt huomiota muutamiin yksityiskohtiin, joihin en muista Suomessa törmänneeni.

Ensinnäkin hakijoiden norjankielentaidon toivotaan olevan erittäin hyvä. Tämä voidaan joko sanoa suoraan tai sitten hieman piilotettuna - suullisen ja kirjallisen ilmaisukyvyn pitää olla sujuva. Tällainen toivomus on tavallinen ainakin Oslon alueen ilmoituksissa.

Toiseksi todella monessa ilmoituksessa todetaan, että hakijan henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tulee olemaan vaikutusta työntekijää valittaessa. Nehän nyt voivat olla vaikka mitä eivätkä välttämättä karsi ulkomaalaisia pois, mutta tällaisella varauksella on ehkä helppo perustella, miksi ammatillisesti pätevin hakija ei tullutkaan valituksi.

Kolmas asia, johon olen törmännyt usein, on jo työpaikkailmoituksessa esitetty toivomus tai vaatimus suosittelijoiden nimeämisestä. Voidaanhan suosittelijoita pyytää Suomessakin, mutta jotenkin minulle on tullut tunne, että täällä sosiaalinen verkosto on työpaikan löytämisessä erityisen tärkeä. Töihin otetaan ihmisiä, jotka ovat tutun tuttuja ja hyviksi ja mukaviksi sitä kautta tiedettyjä. Maahanmuuttajan verkosto, jonka kautta tehdä itseään tykö, on todennäköisesti paljon pienempi kuin syntyperäisen norjalaisen.

Olen näistä asioista, työnhaun problematiikasta, jutellut paljon miehen kanssa, jolla syntyperäisenä norjalaisena on sisäpiirin tietoa norjalaisesta työelämästä. Hänen arvelunsa mukaan ulkomaalaisten huono työllistyminen - muodollisesta pätevyydestä huolimatta - saattaa liittyä siihen, että erilaisesta kulttuurista tulevan ulkomaalaisen läsnäolo työpaikalla koetaan epämukavaksi. Kuka tietää, millaisia omituisia tapoja ulkomaalaisella on, ja entä jos tämä on vaikkapa muslimi, jonka pitää rukoilla kesken työpäivän. Toisaalta norjalaisten vaalima mukavuus edellyttää, että työkaverit ovat rentoja ja sosiaalisia - eivätkä liikaa keskivertonorjalaisesta poikkeavia. Parempi olla ottamatta riskiä palkkaamalla ulkomaalainen.

Maahanmuuttajia kyllä näkyy esimerkiksi televisiossa uutistenlukijoina ja juontajina. Kaikki edellämainittu huomioiden tulee väkisinkin mieleen epäily, että nämä ovat osa tasa-arvoisen yhteiskunnan julkisivua. Henkilövalinnan perusteena onkin ehkä ollut nimenomaan se, että on haluttu maahanmuuttaja kiillottamaan tasa-arvon ihanteen julkisivua. Tämän ajatuksen esittämällä en mitenkään väheksy kyseisten henkilöiden ammattitaitoa ja pätevyyttä.

Erityisen epäreilulta tilanne vaikuttaa toisen polven maahanmuuttajien kohdalla. Nämä ovat syntyneet Norjassa tai muuttaneet tänne pikkulapsina ja käyneet koulunsa ensimmäisestä luokasta alkaen täällä. Norjankielentaito on täydellinen, ja vaikka kotona noudatettaisiin erilaista kulttuuria, he ovat kasvaneet myös norjalaiseen kulttuuriin ja osaavat käyttäytyä sen mukaisesti. Vääränlainen nimi aiheuttaa tästä huolimatta ongelmia.

***
Tutkimusta käsittelevä VG:n uutinen löytyy täältä:
http://www.vg.no/nyheter/innenriks/artikkel.php?artid=10075028

Täältä löytyy Aftenpostenin juttu ugandalaisesta maahanmuuttajasta, jolta kesti 20 vuotta löytää työpaikka:
http://www.aftenposten.no/jobb/Hansen-far-jobben-fremfor-Ahmed-6738352.html#.TyAEG4HQfAw
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...