torstai 24. kesäkuuta 2010

Rinneratkaisu

Vuoria, vähän pienempiä mäkiä ja laaksoja niiden välissä. Näitä Norjassa riittää. Rinnetalosta on hyvät näköalat, sitä paremmat mitä ylempänä ollaan. Meidän naapurustossa - ja varmaan muissakin vastaavissa paikoissa - talot on rakennettu lähelle toisiaan ja sen myötä tontit ovat yleensä pieniä. Toki myös rinteen jyrkkyys vaikuttaa siiten, että isommankin pihan käyttöarvo voi jäädä pieneksi.
Terassit ja isot parvekkeet ovat suosittuja. Niillä voi paistatella päivää ilman että istuin alkaa valua alamäkeen. Toisaalta tällaiselle oleskellessa oma rauha ei välttämättä ole kovin hyvä, jos ylärinteestä on esteetön näköala aurinkotuolin paikkaan.

Serpentiinin varrella olevat talot harvemmin ovat samassa tasossa kadun kanssa, joten portaita tarvitaan. Kauniiden kiviportaiden askelmäärä on vielä hyvin maltillinen, eikä aiheuttane huomattavaa rasitusta edes ylöspäin mennessä.

Joskus tarvitaan oikein pitkät portaat. Tässä talossa ei kadun toisen puolen naapureista ole häiriöksi, kun korkeusero pihasta pihaan on monta metriä. Ja sillä vastapuolen naapurilla on vastaavasti portaat kadulta alaspäin - ei tosin ihan näin pitkät.

Mahtaa tällaisessa talossa asuminen joskus rasittaa. Ajatelkaa vaikkapa muuttoa, jossa kaikki tavarat - myös se 300 kg painava perintöpiano - pitää kuljettaa näitä portaita. Muuta reittiä ei ole. Ja ihan päivittäinenkin ostoskassien kantaminen autolta kotiin voi olla projekti, jos tuli ostettua enemmän syötävää ja juotavaa kuin mitä kerralla pystyy kantamaan.

Jotkut haluavat rakentaa pesänsä mahdollisimman korkealle. Tämä linnoitus taitaa olla jotakuinkin naapuruston korkeimmalla paikalla. Pihan kupeessa on tietä varten tehty kallioleikkaus ja pudotusta alaspäin on kymmeniä metrejä.

Joskus rinteessä asuminen voi hiukan rasittaa, kuten meillä, kun viimeiset puolitoista, pari kilometriä serpentiinitietä kotiin on aina ylämäkeä. Hyvät oikopolut lyhentävät matkaa paljon, mutta samalla kulkuväylä jyrkkenee. Tästä menisi lyhin oikopolku kotiin, mutta se on jäänyt testaamatta nimenomaan jyrkkyyden takia.

Pengerryksiä tarvitaan, että piha saadaan edes jonkinlaiseen vaakatasoon. Parhaimmillaan nämä kivipenkereet ovat ihan kauniita, kun asukas on nähnyt hiukan vaivaa ja kivenkoloissa kasvaa koristekasveja.

Pääsääntöisesti tässä naapurustossa pihat ovat hyvinhoidettuja ja nurmikko leikataan myös aidan ja kadun välikaistaleelta. Viime kesänä monessa pihassa oli remontti tekeillä. Laitettiin siirtonurmea ja istutettiin pensaita. Tämän kesän vastaava toiminta taitaa pihoille tuoduista tarvikkeista päätellen alkaa pian, lomakauden alkaessa

Yhden oikopolun varrella on tämä rappiolle päässyt piha, jossa on vanhan näköisiä kivipengerryksiä. Omenapuut ovat edelleen hengissä, mutta muut puutarhakasvit ovat taitaneet jäädä luonnon jalkoihin. Mietin, mahtaisiko tämä olla lähellä olevan, vanhemman näköisen talon puutarhaa. Näyttää siltä, että talon aikoinaan isosta pihasta on lohkottu pieniä tontteja uudemmille omakotitaloille ja tämä pegerretty alue on jäänyt saarroksiin.

Taloja on monen tyylisiä. Täällä eivät taida viranomaiset määritellä, minkä värisiä ja mallisia taloa alueelle saa rakentaa. On modernia, ilmiselvästi arkkitehdin suunnittelemaa, tylsääkin tylsemmän näköistä standarditaloa ja erinäköisiä perinnetaloja. Tässä talossa minua erityisesti viehättää ympärillä oleva aita köynnöksineen.

Perinteitä voi viljellä myös autotallin tyylissä, jos ei koko taloa halua vaikkapa turvekattoiseksi. Joulun aikaan tämän autotallin ylisillä, avatun luukun takana oli jouluseimi.

Turvekattoisia taloja lähistöllä on muutama. Tämä talo on muutenkin aika perinteisen näköinen, vaikka sen kuitenkin tunnistaa uudeksi. Tummaksi, mustaksi tai tumman ruskeaksi, maalattuja taloja on paljon. Muutenkin talojen väriskaala on vähän erilainen kuin Suomessa.Lisää perinteitä ja hauskoja yksityiskohtia. Vaikea sanoa, onko tämä talo uusvanha vai oikeasti vanha. Ehkä siinä on vanhan rakennuksen ympärille rakennettu uusia vanhanmallisen umpipihan tyyliin. Jos tämä talo tulisi myyntiin, arvaan että hinta olisi jopa tässä suht kalliissa naapurustossa aika korkea.

Joidenkin pihanhoitoinnostus ulottuu jopa pihan ulkopuolelle, kadun varrelle. Nämä istutukset eivät ole selkeästi kenenkään pihan kupeessa.

Jos on kuitenkin onnistunut hankkimaan talon isolla tontilla, joka ei ole liian kalteva, voi perinnerakentamista toteuttaa myös pienimuotoisemmin. Askarrella vaikkapa tällaisen koirakopin.

3 kommenttia:

  1. Norjalainen rinneasuminen on kyllä nähtävyys jo sinänsä! Ei tosin ehkä käytännöllisin mahdollinen asumistapa, mutta kyllä nuo kuvaamasi serpentiinikadut iloisenkirjavine taloineen ovat viehättävä näky!

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle tästä kuvapläjäyksestä, oli aivan ihanaa katsella ja lukea tämmöisestä asumistyylistä. Minustakin se on jo sinällään nähtävyys meidän suomalaisten näkökulmasta katsottuna, norjalaisille jokapäiväinen asia.

    Tuo turvekattotalo oli minusta ihana.

    Mielenkiinnolla lueskelen aina postuksiasi.

    VastaaPoista
  3. Virvatuli: Luulisi että lapsiperheelle nämä portaat ja jyrkät pudotukset pihan kupeessa ovat kaikkea muuta kuin käytännöllisiä.

    Liisa: Ihmettelin turvekattotaloja erityisesti kevättalvella, kun märkä lumi varmasti aiheutti melkoisen rasituksen kattorakenteille. Mutta hyvin ne näyttivän kestävän.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...