Svorsk

Vuosi sitten puhutun norjan ymmärtäminen oli vaikeaa. Itse puhumisesta ei siinä vaiheessa ollut puhettakaan. En mielelläni edes yrittänyt asioida kaupassa ruotsiksi, koska todennäköisesti en olisi ymmärtänyt vastapuolen puhetta. Bussikuskeiltakin piti joskus kysyä selvennystä lipun hintaan englanniksi, kun norja pakistanilaisella aksentilla ei vaan mennyt läpi.

Muutaman viikon kuluttua huomasin ymmärtäväni jotakin siitä, mitä radiossa tai TV:ssä sanottiin. Mutta silloinkin - ja itse asiassa edelleen - lähinnä asiaohjelmista.

Kevättalvella käyty kielikurssi aktivoi kielitaidon kehitystä. Myös puheen, vaikka kurssilla ei paljon päässytkään sitä harjoittelemaan. Muutama päivä töissä tuntuu tekevän samaa. Tässä työssä ei todellakaan tarvitse puhua jatkuvasti. Muutaman kerran työvuoron aikana. Mutta näköjään pienikin altistuminen norjalle ja ruotsille auttaa.

Tällä viikolla olen keskustellut norjaksi eri ihmisten kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus se onnistuu varsin hyvin, joskus on todella vaikeaa saada sanotuksi mitään. Sanavaraston rajallisuudella on oma merkityksensä, mutta se ei ole ainoa tekijä.

Olen huomannut, että keskustelukumppanin puhetavalla on huomattavan suuri vaikutus omaan kykyyni puhua norjaa. Jos vastapuoli puhuu selvästi ja ymmärrän helposti, mitä hän sanoo, minäkin osaan puhua. Jos taas vastapuoli puhuu liian nopeasti, murteellisesti tai mutisee, kaikki energiani menee siihen, että yritän ymmärtää. Oma suullinen ilmaisukyky kärsii.

Norja ja ruotsi ovat kielinä niin lähellä toisiaan, että sujuvalla ruotsilla täällä pärjäisi mainiosti. Mutta jos kouluruotsi / virkamiesruotsi on päässyt passivoitumaan käytön puutteessa, se lähinnä näyttää hyvältä CV:ssä mutta käytännön hyöty voisi olla suurempi. Mietin äskettäin, paljonko oikeastaan olen ruotsia käyttänyt vuosien varrella. Olin lähes kymmenen vuotta valtion virassa, jossa ruotsin kielen taito oli yhtenä pätevyysvaatimuksena. Tänä aikana muistan käyttäneeni ruotsia kerran, vastatessani ruotsinkieliseen sähköpostiin.

Puheeni ei ole puhdasta norjaa, vaikka miten yrittäisin, koska minun on pakko lainata puuttuvia sanoja ruotsista. Ruotsia puhuessa taas lopputulos on, että mukaan tulee väkisin norjalaisia sanoja tai ainakin taivutuksia. Puhumaani kieltä voi tällä hetkellä lähinnä kutsua nimellä svorsk, ruotsi-norja. Sen puhujia Oslossa kuulemma on paljon.

Kuvituksena on etupihalla kukkivaa kasvustoa. Nimistä ei ole tietoa.