perjantai 18. kesäkuuta 2010

Svorsk


Vuosi sitten puhutun norjan ymmärtäminen oli vaikeaa. Itse puhumisesta ei siinä vaiheessa ollut puhettakaan. En mielelläni edes yrittänyt asioida kaupassa ruotsiksi, koska todennäköisesti en olisi ymmärtänyt vastapuolen puhetta. Bussikuskeiltakin piti joskus kysyä selvennystä lipun hintaan englanniksi, kun norja pakistanilaisella aksentilla ei vaan mennyt läpi.

Muutaman viikon kuluttua huomasin ymmärtäväni jotakin siitä, mitä radiossa tai TV:ssä sanottiin. Mutta silloinkin - ja itse asiassa edelleen - lähinnä asiaohjelmista.

Kevättalvella käyty kielikurssi aktivoi kielitaidon kehitystä. Myös puheen, vaikka kurssilla ei paljon päässytkään sitä harjoittelemaan. Muutama päivä töissä tuntuu tekevän samaa. Tässä työssä ei todellakaan tarvitse puhua jatkuvasti. Muutaman kerran työvuoron aikana. Mutta näköjään pienikin altistuminen norjalle ja ruotsille auttaa.


Tällä viikolla olen keskustellut norjaksi eri ihmisten kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Joskus se onnistuu varsin hyvin, joskus on todella vaikeaa saada sanotuksi mitään. Sanavaraston rajallisuudella on oma merkityksensä, mutta se ei ole ainoa tekijä.

Olen huomannut, että keskustelukumppanin puhetavalla on huomattavan suuri vaikutus omaan kykyyni puhua norjaa. Jos vastapuoli puhuu selvästi ja ymmärrän helposti, mitä hän sanoo, minäkin osaan puhua. Jos taas vastapuoli puhuu liian nopeasti, murteellisesti tai mutisee, kaikki energiani menee siihen, että yritän ymmärtää. Oma suullinen ilmaisukyky kärsii.


Norja ja ruotsi ovat kielinä niin lähellä toisiaan, että sujuvalla ruotsilla täällä pärjäisi mainiosti. Mutta jos kouluruotsi / virkamiesruotsi on päässyt passivoitumaan käytön puutteessa, se lähinnä näyttää hyvältä CV:ssä mutta käytännön hyöty voisi olla suurempi. Mietin äskettäin, paljonko oikeastaan olen ruotsia käyttänyt vuosien varrella. Olin lähes kymmenen vuotta valtion virassa, jossa ruotsin kielen taito oli yhtenä pätevyysvaatimuksena. Tänä aikana muistan käyttäneeni ruotsia kerran, vastatessani ruotsinkieliseen sähköpostiin.

Puheeni ei ole puhdasta norjaa, vaikka miten yrittäisin, koska minun on pakko lainata puuttuvia sanoja ruotsista. Ruotsia puhuessa taas lopputulos on, että mukaan tulee väkisin norjalaisia sanoja tai ainakin taivutuksia. Puhumaani kieltä voi tällä hetkellä lähinnä kutsua nimellä svorsk, ruotsi-norja. Sen puhujia Oslossa kuulemma on paljon.

Kuvituksena on etupihalla kukkivaa kasvustoa. Nimistä ei ole tietoa.

8 kommenttia:

  1. Mulle on taas tassa vuosien mittaan kaynyt niin, etten osaa puhua enaa ruotsia ruotsalaisten ystavieni kanssa. Ruotsalaiset sanat ovat kadonneet jonnekin taivaan tuuliin. Ja se svorskin on kai jo hiipunut.

    MUTTA 8v (Norjassa syntynyt) tyttareni nauraa valilla maha kippurassa sille kuinka lausun valilla norjaa... Vaikka omasta mielestani lausun ihan hyvin ;). Mutta osaatko sina lausua esim y-kirjaimen sanoissa norjaksi oikein???!!!

    Ja valilla vasyneena minusta tuntuu, etta norjan sanojen valiin laitan yksittaisia SUOMALAISIA sanoja... Huomaan sen itsekin ja yritan terastaytya. Samoin ruotsalainen sanojen taivutus on jossain takaraivossa.

    Mutta tyossani lasten ja perheiden kanssa joudun kayttamaan koko ajan norjaa (niin suullisesti kuin kirjallisestikin). Kukaan vanhemmista ei ole koskaan maininnut mahdollisesta puutteellisesta kielitaidostani. Yhta nuorta kolleegaa lukuunottamatta, joka tosin möläyttelee kaikille muillekin aivan epäolennaisista asioista ilmeisesti oman itsetunnon korostamisen vuoksi.

    Jotenkin tuntuu, etta kielitaito on jämähtänyt nyt sitten tahan. Vanhoja virheita en saa enaa korjattua. Mutta lukemalla kirjallisuutta, niin tyohon liittyvaa kuin muutakin, yritan pitaa ylla tata kielitaitoa mika minulla nyt on.

    VastaaPoista
  2. Tuula: Y:n ääntäminen oikein on tosi vaikeaa. Minusta tuntuu, etten edes kuule sitä äännettä oikein, kun en osaa matkiakaan. Todennäköisesti minultakin ruotsi unohtuu jossain vaiheessa. On vaikeaa ylläpitää ja pitää erillään kahta vierasta kieltä, jotka ovat tosi lähellä toisiaan.

    Puhutko muuten tyttäresi kanssa norjaa vai suomea?

    VastaaPoista
  3. Mulla on sama kun Tuulalla, ruotsi on "kadonnut" tilalle tullut norja- tai mun norja ;) ei siis mikään puhdas norja. mutta kyllä pitää pinnistellä, että löytää sanat ruotsiksi, jos aikoo ruotsia puhua.

    Hienoa, että oot käyny kielikurssilla. Mä en sitä ole käynyt, ja sen huomaa. ei hajuakaan kieliopista. mutta opiskelen siis yliopistossa norjaksi, ei ongelmia.

    ja todellakin.. toi y.. huh! ;)

    Parhaiten opin norjaa kirjoista, luin kasoittain kirjoja. mutta kuten sanoit, nuo erilaiset murteet hämmentää. ajan kanssa niitäkin oppii ymmärtämään.

    Kannattaa palata tähän postaukseen vuoden päästä, olet varmasti oppinut paljon enemmän ja ymmärrät hyvin norjaa :) eihän lapsetkaan äidinkieltään opi muutamassa päivässä! :) eli ole armollinen itsellesi, norja ei ole äidinkielesi.. eikä edes toinen tai kolmas vieraskielesi :) ja joka päivä varmasti opit jotain uutta :)

    VastaaPoista
  4. Puhun Maikin kanssa yleensa suomea kun olemme kahdestaan, mutta han vastailee usein norjaksi. Pojat, jotka ovat syntyneet Suomessa, puhuvat kanssani vain suomea.

    VastaaPoista
  5. Mä joudun tekemisiin kaikien murteitten kanssa työssäni. Kalastajat ovat kotoisin vähän joka puolelta rannikkoa ja me vaeltelemme milloin missäkin.
    Ja meillä on paljon joutoaikaa. Silloin ollaan sosiaalisia. Tulen hyvin toimeen kirjakielelläni, näitten murteitten sekamelskan kanssa.
    Opin norjani kurssilla ja asuessani kauan aikaa sitten Oslossa.
    Ruotsi ei enää haittaa täällä, mutta voin kyllä muuttaa kieleni ruotsiksi ollessani suomenruotsalaisten ystävieni kanssa. Muutama päivä siinä ympäristössä riittää.
    Norja on sen verran yksinkertainen ja ilkeästi sanottuna köyhä kieli esim suomeen ja islantiin verrattuna, että se vaikeus on siinä, kun ei aina löydy sanoja ilmaisemaan asioita tarpeeks tarkasti. Kauniissa suomenkielessämme löytyy.

    VastaaPoista
  6. Mervi: Vuoden päästä tilanne varmasti on ihan erilainen kuin nyt. Sillä kielikurssilla, jolla olin, ei kovin paljon käyty läpi kielioppia, joten se puoli, esim. prepositiot menee minullakin yleensä ihan arpomalla.

    Avletto: Minä olen norjan kielessä ihmetellyt englantilaisten lainasanojen määrää. Monet ihmiset tuntuvat ihan viljelevän niitä erityisesti puhekielessä. Yhdenlaista köyhyyttä sekin...

    VastaaPoista
  7. Se on suurta köyhyyttä. kaikkein pisimmälle on mennyt urheilussa. Ei näillä oo paitsiota , puolustajia eikä maalivahteja omalla kielellä.Maalitkin tehdään englanniksi. Ja miksi vauvat on babyja.Keeper, offsaid, score, time out, icing ja silleen.Kyllä silkloin tulee mieleen meidän ja varsinkin islantilaisten hyväosaisuus oman kielen suhteen :)

    VastaaPoista
  8. Avletto: Tuo BABY [beibi] ihan erityisesti särähtää korvaan. Omituista...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...