Pidä hauskaa, mutta anna meille ensin rahasi

Vauhtihirmu (kuva NRK:n sivulta)

VAROITUS! Tämä postaus sisältää eräiden norjalaisten asioiden kritisointia. Jos Norjaa ei mielestäsi saa kritisoida, saattaa olla parempi jättää tämä lukematta.

Viikonloppuna oli kaunis kesäkeli ja miehen lapsi meillä, joten kävimme huvipuistossa huvittamassa lasta. Lapsen mielestä tosin valtaosa kieputtimista oli turhan vaarallisen näköisiä, joten esimerkiksi kuvassa olevaa ei kokeiltu. Jotain sentään löytyi, joihin lapsikin suostui menemään, ja aikuisetkin pääsivät mukaan.

Huvipuisto, Tusenfryd, on valtatien varrella parinkymmenen kilometrin päässä Oslossa, keskellä ei mitään, ja viimekesäisen käynnin perusteella muistelin sen olevan melkoinen rahastuspaikka. Muistin oikein. Sisäänpääsyn normaalihinta aikuiselta tähän aikaan sesongista on 340 kruunua (runsas 40 €) ja lapsista rahastetaan pituuden mukaan. Lipulla pääsee laitteisiin, mutta kaikenlaisista peleistä pitää luonnollisesti maksaa lisää. Mies sai onneksi työpaikkansa henkilökortilla meille alennusliput, joten kaikkia rahoja ei viety heti kättelyssä.

Suomalaisesta näkökulmasta Norja on kallis maa ja huvipuiston tapaiset paikat ovat luonnollisesti vieläkin kalliimpia. Kun lasten pitää päästä huvittelemaan kerran, pari kesässä niin mikä ettei aikuisia voi rahastaa siitä hyvästä oikein kunnolla. Näin ainakin norjalaiset tuntuvat ajattelevan. Joskus epäilen, että norjalaiset suostuisivat maksamaan ihan mistä vaan, mille joku keksisi laittaa hintalapun päälle. Ehkä hiukan rutistaisiin, mutta sitten kaivettaisiin rahapussi esille.

Nykyään ymmärrän, miksi mies Suomessa ihmetteli kaikenlaisia ilmaisia asioita, joiden minun mielestäni kuuluikin olla ilmaisia.

No, onhan Tusenfrydissä paljon laitteita ja monen ikäisille ja moneen makuun sopivia. Varmasti kaikille jotakin. Sieltä löytyy myös ihan tavallisia leikkikenttäkalusteita, joiden parissa perheen pienimmät voivat hengähtää, jos vauhti alkaa huimata. Nurmialueilla näkyi myös ihmisiä piknikillä omine eväineen. Puistosta löytyy myös vesipuistoalue, johon pääsee lisämaksua vastaan. Oletan näin, koska alue oli aidattu, mutta emme käyneet tarkistamassa.

Norjalaiseen palvelukulttuuriin huonoimmillaan törmäsimme, kun nälkä yllätti. Kallista taas... Mutta varsinaisesti silmään pisti se, että työntekijät näyttivät olevan ehkä kuusitoistakesäisiä, ja liian kokemattomia pyörittämään ravintolaa. Eikä heitä ilmeisesti ollut riittävän montaa hoitamaan töitä sujuvasti. Loppuneita ruokailuvälineitä piti odottaa todella kauan ja kukaan ei näyttänyt olevan vastuussa ravintolasalin siisteydestä. Kassatyttökin juoksi aina välillä jonnekin ja asiakkaat odottivat.

Jos rahastukselta pystyy ummistamaan silmänsä, paikka on mahtava. Jos on liikkeellä säästöbudjetilla, tänne ei kannata mennä ollenkaan. Tai ainakin ottaa omat eväät mukaan.

Pois lähtiessä huomasimme portilla loistotarjouksen. Toisen päivän lipun, jonka voi käyttää koska tahansa tämän sesongin aikana, saa puoli-ilmaiseksi. Lippu tosin pitää ostaa nyt poislähtiessä. Onko huvipuiston kannattavaa myydä halpislippuja, jotka maksavat reilusti alle puolet normaalihinnasta? Varmasti on, koska porttien sisälle houkuteltuja kävijöitä voi sitten taas rahastaa mielin määrin nälän ja janon yllättäessä.