tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen lähes ilman norjalaisperinteitä

Aker Brygge
Pääsiäisestä on taas selvitty hengissä ja nähtävästi myös ilman merkittäviä huonon omantunnon oireita, vaikka vietimme pyhiä tavalla, joka norjalaisen stereotyyppisen käsityksen mukaan on väärä. Emme lähteneet mökille, koska meillä ei ole mökkiä. Emme myöskään veneilleet vaikka siihenkin olisi ollut täydellinen keli, koska meillä ei ole venettä. Emmekä matkustaneet paikkaan, jossa olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus hiihtää, minkä johdosta emme päätyneet syömään appelsiineja ja Kvikklunsjia (keksisuklaata) evääksi hohtavien hankien keskellä. Påskekrim eli dekkarit, mieluiten brittisellaiset, jäivät myös väliin. 

Sen sijaan meillä oli bypåske (kaupunkipääsiäinen) eli asfaltpåske (asfalttipääsiäinen), toisin sanoen oleskelimme kotimaisemissa ja kävimme ihmettelemässä aurinkoa muun muassa Oslon keskustassa.

Mies arveli pitkänäperjantaina, että jos nyt lähdetään käymään keskustassa jäätelöllä, sieltä on helppo löytää parkkipaikka, koska kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet pois kaupungista. Luulo osoittautui vääräksi, sillä keskusta ja varsinkin Aker Bryggen alue, joka on muutenkin suosittu kävelypaikka kauniilla ilmalla, oli suorastaan mustanaan ihmisiä. Jäätelökioskeillekin oli jonoa.

Stereotypia kumottu: Kaikki norjalaiset eivät vietä pääsiäistä mökillä vaikka se suosittua onkin.

Ainakin Oslossa oli runsaasti ihmisiä, jotka viettivät kaupunkipääsiäistä. Eihän kaikilla edes ole mökkiä tai mahdollisuutta lähteä muuten pois kaupungista pääsiäisen viettoon. Kaikkia ei mökkeily kiinnosta, ja vaikka norjalaiset äkkiä katsoen saattavat vaikuttaa äveriäiltä, myös täällä on ihmisiä, joilla ei ole varaa mökkiin, ei edes vuokrasellaiseen eikä varsinkaan pääsiäisen sesonkihinnoilla. Ja mitä Osloon tulee, kaupungissa on paljon maahanmuuttajia, joille pääsiäinen on vain muutama ylimääräinen vapaapäivä vailla mitään sen kummempia perinteitä. 

Idylli Semsvannet-järven rannalla
Lankalauantaina, kun kaupat olivat auki - tosin lyhyemmän ajan kuin tavallisena lauantaina - kävimme ihmettelemässä puolityhjää ostoskeskusta ennen kuin suuntasimme paikallisille ulkoilureiteille. Aivan sataprosenttista asfalttipääsiäistä mekään emme siis viettäneet.

Ostoskeskuksessa ei siis ollut lähellekään normaalin vilkas lauantai eikä ulkoilupoluillakaan kovin montaa ihmistä näkynyt. Normaalina aurinkoisena viikonloppuja samoilla reiteillä saa lähestulkoon kävellä jonossa ihmispaljouden takia. Oslon keskustassa olisi todennäköisesti ollut yhtä vilkasta kuin perjantaina, mutta mepä vietimme lauantaita Oslon länsipuolella Askerissa ja Bærumissa, "Norjan Kauniaisissa". Täällä ihmisillä on tapana omistaa mökki tai vene tai molemmat. Eivät tietenkään tälläkään alueella kaikki ole rikkaita, mutta hyvissä varoissa olevia lienee enemmän kuin Norjassa keskimäärin. Ja tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun ihmiset lähtevät joukoittain viettämään sitä perinteistä ja oikeaa norjalaista pääsiäistä. 

Yhtä norjalaista pääsiäisperinnettä, påskeværiä eli pääsiäissäätä eli aurinkoa, ei mitenkään ollut mahdollista välttää, ja hyvä niin. Reippailimme auringossa jopa kahden kävelyretken verran, ensin viikonloppulapsen kanssa tasamaalla Semsvannet-järven ympäri ja sitten vielä miehen kanssa kahdestaan vaativampaa reittiä Skaugumsåsenin huipulle ja alas. Siellä on käyty kerran ennenkin, mutta miestä oli jäänyt vaivaamaan alastuloreitti, jota ei silloin löydetty. Nyt löydettiin.

Näkymä Skaugumsåsenin huipulta Oslovuonolle

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Maanpetturit


Poikkesin kirjakaupassa ja silmiini osui mielenkiintoisen näköinen opus, uusintapainos toukokuussa 1945 julkaistusta kirjasta, jonka nimi on "Lista nro 1 maanpetoksen vakavammista muodoista epäillyistä". Kirja sisältää noin 16000 nimeä - sekä osoitteita ja maanpetoksen laatuun liittyvää yms. tietoa - ja se oli alunperin tarkoitettu paikallisten viranomaisten avuksi saksalaismiehityksen jälkeisiin puhdistuksiin. 

Norja oli Saksan miehittämä vuosina 1940-1945, ja vaikka vastarintaliike oli vahva, kymmenet tuhannet norjalaiset tekivät myös yhteistyötä miehittäjän kanssa. Viitisen tuhatta norjalaista palveli sodan aikana saksalaisten joukoissa enimmäkseen itärintamalla. Miehittäjän kanssa yhteistyötä tehnyt Norjan natsipuolue ei ollut kannatukseltaan suuren suuri muihin puolueisiin verrattuna, mutta vuonna 1943 sillä oli kuitenkin 44000 jäsentä. Näitä kollaboraattoreita oli sitten tarve tutkia sodan jälkeen. 

Miehitysaikaan tuntuu liittyvän paljon asioita, joista Norjassa ei mielellään puhuta. Vidkun Quislingin, miehityshallinnon alaisuudessa toimineen nukkehallituksen johtajan, nimi lienee kaikille norjalaisille tuttu jo koulun historiankirjoista, mutta tavallisista norjalaisista, jotka kannattivat natsihallintoa, harvemmin puhutaan eikä varsinkaan mainita nimeltä.

Nopea silmäys kollaboraattorien myöhempiin vaiheisiin paljasti, että jonkinlaista rehalibitointia on tehty ilmeisesti vasta 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi norjalaisten naisten saksalaisten sotilaiden kanssa saamat lapset tai lapset, joiden vanhemmat olivat Norjan natsipuolueen jäseniä, joutuivat pitkään peittelemään taustaansa. Suurin osa varmaan peittelee edelleen. 

Muistelen, että pari vuotta sitten protestoitiin jonkin aihepiiriä käsittelevän julkaisun kuvitusta vastaan. Sota-aikaisissa kuvissa oli natsipuolueen nuorisojärjestöön kuuluneita, nyt jo iäkkäitä mutta edelleen anonyymeinä esiintyneitä ihmisiä, jotka pelkäsivät jonkun tunnistavan heidät kuvista. Nyt käsiini sattuneen kirjan julkaisu näyttää myös herättäneen vastustusta. Listatut ihmiset eivät olleet syyllisiksi todettuja, ainoastaan epäiltyjä, ja monet heistä todettiin sittemmin syyttömiksi maanpetokseen. Listan julkaisua vastustavat kuitenkin pelkäävät listalta löytyvän nimen leimaavan henkilön ja mahdollisesti koko perheen maanpettureiksi. 

Sodan jälkeiset maan sisäiset selvittelyt näyttävät olleen aika erilaisia Suomessa ja Norjassa. Totta kai tilanteeseen vaikutti se, että Norja oli miehitetty monta vuotta, kun taas Suomi kykeni sotimaan vihollista vastaan. Myös sodan lopputulos oli erilainen maiden kannalta. Norjassa vihollisen kanssa veljeilleet kuuluivat hävinneen puolen kannattajiin eikä armoa annettu, kun laillinen valtiovalta oli taas voimissaan.

Norjassa suurimmat maanpetturit tuomittiin kuolemaan, pienempiä eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Vidkun Quislingista tuli epähenkilö, jonka sukunimeä on sittemmin käytetty maanpetturin synonyymina. Liekö tämä syynä siihen, että nyky-Norjassa on nimitilastojen mukaan 0-4 Vidkun-nimistä henkilöä ja 0-4 henkilöä, jonka sukunimi on Quisling.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Norjalaisen veroilmoituksen merkillinen maailmankuva

Taas on jokavuotisen iltapuhteen, veroilmoituksen täytön, aika. Esitäytetty veroilmoitus kolahti postilaatikkoon pari päivää sitten ja alkoi aiheuttaa ihmetystä.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että verovirasto vuodesta toiseen lähettää minulle itsepintaisesti paperisin veroilmoituksen. Norminorjalainen saa tekstiviestin kännykkäänsä, kun veroilmoitus on valmiina tarkastettavaksi verottajan nettipalvelussa. Vuosittain olen miehen avustuksella tarkistanut, että minäkin olen rekisteröinyt kaikki tarvittavat yhteystiedot, jotta saisin tekstiviestin, mutta eipä näytä verottaja uskovan.

Seuraava kulmien kohotuksen aihe oli se, että veroviraston mielestä en ole naimisissa aviomieheni kanssa vaan kyseessä on avopuoliso. Norjassa verovirasto hoitaa myös väestökirjanpidon, ja sinne on pari vuotta sitten rekisteröity tieto naimisiinmenostamme. Edellisvuoden veroilmoituksiimme lisäsimme kumpikin myös tiedon suhteemme laadun muuttumisesta kesken vuotta, mikä otettiin huomioon lopullista saldoa laskettaessa. Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää, mutta se ei kuitenkaan näytä menevän perille. Kummallista.

Toisaalta veroilmoituksessa ei missään kohdassa suoranaisesti kysytä siviilisäätyä, joten asian korjaaminen siirtämällä rasti yhdestä ruudusta toiseen ei onnistu. Kyllä minun käsittääkseni Norjassakin vaikuttaa jossain määrin verotukseen ja omaisuuden jakoon se, ollaanko naimisissa vai ei. Jostakin syystä verottajaa asia ei kuitenkaan näytä kiinnostavan. Merkillistä.

Asunnon kohdalla sentään todetaan, että omistan siitä 50%, mikä pitää paikkansa. Sen sijaan asunto-omistuksen verotusarvon tulkinta epäilyttää. Omaisuuteni loppusummassa nimittäin on mukana puoliksi omistamani asunnon koko verotusarvo. Ja miehen esitäytetyissä tiedoissa asunto-omistus on merkitty samalla tavalla kuin minulla. Tarkoittaako tämä, että norjalaisen logiikan mukaan asunnon verotusarvo tuplaantuu, jos sen omistus on jaettu kahden henkilön kesken? Erikoista.

Yhteisen asunnon lisäksi meillä on myös yhteinen asuntolaina. Verottaja on kuitenkin viisaudessaan päättänyt, että laina kuuluu vain miehelle ja minulla ei ole kruunuakaan velkaa. Verottaja saa lainatiedot suoraan pankista, ja lainapapereissa on myös minun nimeni, joten asian pitäisi olla aivan selvä. Tämänkin asian muistan muuten korjatun viimevuotisiin veroilmoituksiin, mutta taas on verottaja itsepintainen käsityksissään. Mikäs tässä sitten on takana? Onko norjalainen verottaja niin vanhanaikainen, että sen logiikan mukaan mies on perheen pää ja vastaa yksin veloista? Käsittämätöntä.

Että tällaista... Norjalaista byrokratiaa jotkut haukkuvat hitaaksi mutta kankeaksi. Mistäköhän se käsitys johtuu...?

Veroilmoitusta läpikäydessä vastaan tulee muuten muun muassa sellainen kysymys, että onko verovelvollinen omistanut verovuonna voimalaitosta. Tämä kieltämättä herättää ainakin minussa kiinnostuksen, kuinka yleistä voimalaitoksen omistaminen on Norjassa. Ilmeisesti ei ainakaan kovin harvinaista, kun sitä oikein erikseen kysytään.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...