Poikkesin kirjakaupassa ja silmiini osui mielenkiintoisen näköinen opus, uusintapainos toukokuussa 1945 julkaistusta kirjasta, jonka nimi on "Lista nro 1 maanpetoksen vakavammista muodoista epäillyistä". Kirja sisältää noin 16000 nimeä - sekä osoitteita ja maanpetoksen laatuun liittyvää yms. tietoa - ja se oli alunperin tarkoitettu paikallisten viranomaisten avuksi saksalaismiehityksen jälkeisiin puhdistuksiin.
Norja oli Saksan miehittämä vuosina 1940-1945, ja vaikka vastarintaliike oli vahva, kymmenet tuhannet norjalaiset tekivät myös yhteistyötä miehittäjän kanssa. Viitisen tuhatta norjalaista palveli sodan aikana saksalaisten joukoissa enimmäkseen itärintamalla. Miehittäjän kanssa yhteistyötä tehnyt Norjan natsipuolue ei ollut kannatukseltaan suuren suuri muihin puolueisiin verrattuna, mutta vuonna 1943 sillä oli kuitenkin 44000 jäsentä. Näitä kollaboraattoreita oli sitten tarve tutkia sodan jälkeen.
Miehitysaikaan tuntuu liittyvän paljon asioita, joista Norjassa ei mielellään puhuta. Vidkun Quislingin, miehityshallinnon alaisuudessa toimineen nukkehallituksen johtajan, nimi lienee kaikille norjalaisille tuttu jo koulun historiankirjoista, mutta tavallisista norjalaisista, jotka kannattivat natsihallintoa, harvemmin puhutaan eikä varsinkaan mainita nimeltä.
Nopea silmäys kollaboraattorien myöhempiin vaiheisiin paljasti, että jonkinlaista rehalibitointia on tehty ilmeisesti vasta 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi norjalaisten naisten saksalaisten sotilaiden kanssa saamat lapset tai lapset, joiden vanhemmat olivat Norjan natsipuolueen jäseniä, joutuivat pitkään peittelemään taustaansa. Suurin osa varmaan peittelee edelleen.
Muistelen, että pari vuotta sitten protestoitiin jonkin aihepiiriä käsittelevän julkaisun kuvitusta vastaan. Sota-aikaisissa kuvissa oli natsipuolueen nuorisojärjestöön kuuluneita, nyt jo iäkkäitä mutta edelleen anonyymeinä esiintyneitä ihmisiä, jotka pelkäsivät jonkun tunnistavan heidät kuvista. Nyt käsiini sattuneen kirjan julkaisu näyttää myös herättäneen vastustusta. Listatut ihmiset eivät olleet syyllisiksi todettuja, ainoastaan epäiltyjä, ja monet heistä todettiin sittemmin syyttömiksi maanpetokseen. Listan julkaisua vastustavat kuitenkin pelkäävät listalta löytyvän nimen leimaavan henkilön ja mahdollisesti koko perheen maanpettureiksi.
Sodan jälkeiset maan sisäiset selvittelyt näyttävät olleen aika erilaisia Suomessa ja Norjassa. Totta kai tilanteeseen vaikutti se, että Norja oli miehitetty monta vuotta, kun taas Suomi kykeni sotimaan vihollista vastaan. Myös sodan lopputulos oli erilainen maiden kannalta. Norjassa vihollisen kanssa veljeilleet kuuluivat hävinneen puolen kannattajiin eikä armoa annettu, kun laillinen valtiovalta oli taas voimissaan.
Norjassa suurimmat maanpetturit tuomittiin kuolemaan, pienempiä eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Vidkun Quislingista tuli epähenkilö, jonka sukunimeä on sittemmin käytetty maanpetturin synonyymina. Liekö tämä syynä siihen, että nyky-Norjassa on nimitilastojen mukaan 0-4 Vidkun-nimistä henkilöä ja 0-4 henkilöä, jonka sukunimi on Quisling.
Mielenkiintoista. En ole tiennyt tuollaista Norjasta. Kuulostaa aika suurelta tuo natsipuolue, ei ihme että asioista on sodan jälkeen hyssytelty.
VastaaPoistaItse olen miettinyt saksalaisten tilannetta. Miten tavissaksalainen pohtii omia juuriaan ja isovanhempiaan? Tunnetaanko morkkista teoista joihin ei olla itse syyllistytty? Ollaanko mietitty millaisia ihmisiä ne omat isovanhemmat olivatkaan? Mitä ja ketä kannattivat? Ainakin minä miettisin. Tuli tästä mieleen että sisareni seurusteli kerran saksalaismiehen kanssa jonka isoisä oli henkeen ja vereen edelleen natsi. Aika hurjaa.
Muuten, joka kerta kun tulen blogiisi, virusohjelmani varoittaa että blogissasi on virus. Jokin Bigfatcounters-alkuinen juttu. En ole törmännyt tähän missään muualla joten ajattelin mainita. Ei se sinänsä haittaa kun virusohjelmani sen torppaa mutta joku voi siitä pelästyä. Luulen että se johtuu kävijälaskuristasi joka ei muuten toimi.
1930-luvulla Norjan natsipuolueen ääniosuus vaaleissa oli parin prosentin luokkaa, joten mistään kovin merkittävästä puolueesta ei ollut kyse. Miehitysaikana se sai vallan käsiinsä, koska kannatti miehittäjää. Luulen, että suurin jäsenmäärä sota-aikana johtui osittain siitä, että monet ihmiset tavoittelivat hyötyä liittymällä johtavaan puolueeseen siinä vaiheessa, kun Saksa vielä menestyi sotimisessa ja vaikutti voittajalta.
PoistaKäsittääkseni saksalaisille tuon ajan historia on aika arka aihe. Sodanjälkeiset sukupolvethan on kasvatettu antifasistisen ja pasifistisen ideologian mukaan. Ja Saksassa myös puhdistettiin hallinto natsimielisistä, ja itse asiassa jonkinlaisia puhdistuksia taidettiin tehdä myös Itä-Saksassa Saksojen yhdistymisen jälkeen.
Muistan kuulleeni täällä Norjassa, miten jonkun Saksan joukoissa sotinut isoisä kantoi vielä 1980-luvulla mukanaan pistoolia, koska pelkäsi jonkun hänen menneisyytensä tuntevan käyvän kimppuunsa.
Otin laskurin pois. Jos vielä saat virusvaroituksia tänne tullessasi, viitsitkö kertoa minulle. Olen jo jonkin aikaa katsellut, että nyt poistettu laskuri näytti ihan eri lukemaa kuin Bloggerin laskuri. Ilmeisesti se ei rekisteröinyt mobiililaitteilla tehtyjä käyntejä.
PoistaToisen maailmansodan aika on varmasti elänyt/elää sen kokeneiden mielessä ikuisesti. En yhtään ihmettele mitään aseenkantojuttuja.
PoistaNyt ei virusohjelma sanonut enää yhään mitään :)