tiistai 26. kesäkuuta 2012

Juhannustulilla

 
Norjalaista juhannusaattoa eli Sankthansaftenia vietettiin lauantaina. Tällä kertaa mekin päätimme etsiytyä seuraamaan juhlintaa läheisellä uimarannalla. Keli ei ollut aivan optimaalinen, mutta varustauduimme pienen sateen varalle ja niin näyttivät muutkin paikalle tulleet tehneen. Minkäänlaista väentungosta rannalla ei ollut, ja jotenkin en usko, että ihmisiä olisi ollut kovin paljon enempää edes kauniina kesäiltana.

Norjalainen juhannuksen juhlinta on tämänvuotisten - ja aiempienkin - havaintojen perusteella varsin aneemista suomalaiseen verrattuna. Juhannus näyttää täällä olevan lähinnä lastenjuhla, ja rannalle olikin saapunut enimmäkseen pikkulapsiperheitä. Rantatapahtuman järjestäjänä oli Askerin koulusoittokunta, joten musiikkina oli koululaisten esittämää torvisoittoa. Paikan päältä sai myös ostaa makkaraa itse grillattavaksi ja virvokkeita. Hinnat olivat täkäläiseen tapaan aika korkeat, ja myös portilla oli rahastuspiste. Me tosin pääsimme sisään ilmaiseksi nähtävästi siitä syystä, että saavuimme kävellen. Hinnasto oli nimittäin laadittu lähinnä autoilijoita silmälläpitäen.

Jokin yhtäläisyys suomalaisen juhannuksen kanssa sentään löytyi: kokon poltto. Kokko oli ihan komean kokoinen ja syttyikin heti toisella yrittämällä. Kokon kylkeen oli ripustettu noita-akka, mikä saikin aikaan keskustelua minun ja miehen kesken.

Mies ei nimittäin tunnistanut noidanpolttoperinnettä nimenomaan Sankthansiin kuuluvaksi, vaikka kokon polttaminen tuttua touhua olikin. Uuden ajan alun noitavainoissa ja noitien polttamisessa norjalaiset kyllä kunnostautuivat  siinä missä naapuritkin, väkilukuun nähden jopa vähän paremmin. Erityisesti noitia vainottiin Pohjois-Norjassa, miehen kotikulmilla, mutta ilmeisesti sinne ei sitten ole jäänyt perinteeksi noidan polttaminen juhannuksena.

Mies ihmetteli myös sitä, että noin siinä sitten poltetaan nainen näinä nykyisinä tasa-arvon ja poliittisen korrektiuden aikoina. Noita-akka oli nimittäin ihan selvästi akka, ja noidan palamista tuntui varsinkin pikkuväki seuraavan mielenkiinnolla. Noidan naispuolisuus sen sijaan on nimenomaan norjalainen asia. Siinä kun naapurimaissa, mm. Suomessa, valtaosa noidaksi epäillyistä oli miehiä, norjalaiset noidat olivat enimmäiseen naisia.

Niin tai näin, nykyihminenkin hypnotisoituu elävää tulta katsellessaan. Viikonloppulapsikin istui itselleen epätyypillisesti hiljaa paikallaan pitkän aikaa ja katsoi tulen palamista.


maanantai 18. kesäkuuta 2012

Melkein kuin Suomessa

Takana on viikonloppu Tukholmassa, jossa olen vuosien varrella käynyt monta kertaa. Edellisestä käynnistä on tosin vierähtänyt jo tovi. Enpä ole tainnut itse asiassa Ruotsissakaan käydä Norjaan muuton jälkeen, jollei lasketa muutamaa shoppailureissua juuri ja juuri rajan yli.

Suomesta katsottuna Ruotsi näyttää ulkomaalta, mutta Norjasta katsottuna Ruotsi on melkein kuin Suomi. Erot hälventyvät ja samanlaisuudet korostuvat. Ja Suomen ja Norjan erot näkyvät entistä selvemmin.

Ruotsissa tuntuu pärjäävän suomalaisella logiikalla paremmin kuin Norjassa. Töissäkin meillä on tapana ruotsalaisen työkaverini kanssa säännöllisesti pudistella päätämme norjalaisten omituisuuksille ja sitten todeta, että Suomessa ja Ruotsissa asia on eri tavalla - ja keskenään usein samalla tavalla.

Ja sitä paitsi Suomi näkyy Tukholmassa joka puolella. Kadulla kuulee puhuttavan suomea varsinkin nyt kesällä, kun turistit vaeltavat laivoilta keskustaan ja takaisin. Monissa elintarvike- ja muissakin pakkauksissa on teksti myös suomeksi, koska samoja tuotteita myydään molemmissa maissa. Kaupasta saa ruisleipää ja Fazerin suklaata. Lyhtypylväässä olevassa huutokaupan mainoksessa on Helene Schjerfbeckin maalaus.

Tukholman ja Helsingin katukuvassa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin Oslon ja Helsingin. Arkkitehtuurissa on enemmän samanlaisia piirteitä, ja Tukholmassa ihmiset pukeutuvat yksilöllisemmin kuin Oslossa - aivan kuten Helsingissäkin.

Miehen kanssa liikkuessa tuli mieleeni, että Ruotsissa saattaa jopa selvitä suomalaisella logiikalla paremmin kuin norjalaisella logiikalla. Ainakin ruotsia koulussa opiskellut suomalainen lukee ja ymmärtää ruotsinkielistä tekstiä sujuvammin kuin norjalainen. Norjalainen tosin ymmärtää ja tulee ymmärretyksi puhuessaan ruotsalaisten kanssa ehkä vaivattomammin kuin suomenruotsiin tottunut suomalainen.

Pisteenä iin päällä oli paluumatka Flyben lennolla pieneltä Bromman kentältä. Se oli kuin kotimaanlento Suomessa. Potkurikone, jolla pörrättiin reilu tunti Tukholman ja Oslon väliä, taisi olla Finnairin vanhaa kalustoa. Istuintaskun esitteissä oli suomenkielistä tekstiä. Ja ohjaimissa oli suomalainen miehistö finnairinsinisissä työasuissaan.

Ruotsissa pitäisi varmaan käydä useammin.

Kiitos!

Kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille ja onnea toivottaneille!

 

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Päivän asu

Päivän asu lauantaina 9. kesäkuuta 


Vietimme viime lauantaina pientä perhejuhlaa Oslossa. Myös sulhanen oli mukana, mutta esiintyy omasta toivomuksestaan tässä blogissa vain tekstissä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...