Takana on viikonloppu Tukholmassa, jossa olen vuosien varrella käynyt monta kertaa. Edellisestä käynnistä on tosin vierähtänyt jo tovi. Enpä ole tainnut itse asiassa Ruotsissakaan käydä Norjaan muuton jälkeen, jollei lasketa muutamaa shoppailureissua juuri ja juuri rajan yli.
Suomesta katsottuna Ruotsi näyttää ulkomaalta, mutta Norjasta katsottuna Ruotsi on melkein kuin Suomi. Erot hälventyvät ja samanlaisuudet korostuvat. Ja Suomen ja Norjan erot näkyvät entistä selvemmin.
Ruotsissa tuntuu pärjäävän suomalaisella logiikalla paremmin kuin Norjassa. Töissäkin meillä on tapana ruotsalaisen työkaverini kanssa säännöllisesti pudistella päätämme norjalaisten omituisuuksille ja sitten todeta, että Suomessa ja Ruotsissa asia on eri tavalla - ja keskenään usein samalla tavalla.
Ja sitä paitsi Suomi näkyy Tukholmassa joka puolella. Kadulla kuulee puhuttavan suomea varsinkin nyt kesällä, kun turistit vaeltavat laivoilta keskustaan ja takaisin. Monissa elintarvike- ja muissakin pakkauksissa on teksti myös suomeksi, koska samoja tuotteita myydään molemmissa maissa. Kaupasta saa ruisleipää ja Fazerin suklaata. Lyhtypylväässä olevassa huutokaupan mainoksessa on Helene Schjerfbeckin maalaus.
Tukholman ja Helsingin katukuvassa on enemmän yhtäläisyyksiä kuin Oslon ja Helsingin. Arkkitehtuurissa on enemmän samanlaisia piirteitä, ja Tukholmassa ihmiset pukeutuvat yksilöllisemmin kuin Oslossa - aivan kuten Helsingissäkin.
Miehen kanssa liikkuessa tuli mieleeni, että Ruotsissa saattaa jopa selvitä suomalaisella logiikalla paremmin kuin norjalaisella logiikalla. Ainakin ruotsia koulussa opiskellut suomalainen lukee ja ymmärtää ruotsinkielistä tekstiä sujuvammin kuin norjalainen. Norjalainen tosin ymmärtää ja tulee ymmärretyksi puhuessaan ruotsalaisten kanssa ehkä vaivattomammin kuin suomenruotsiin tottunut suomalainen.
Pisteenä iin päällä oli paluumatka Flyben lennolla pieneltä Bromman kentältä. Se oli kuin kotimaanlento Suomessa. Potkurikone, jolla pörrättiin reilu tunti Tukholman ja Oslon väliä, taisi olla Finnairin vanhaa kalustoa. Istuintaskun esitteissä oli suomenkielistä tekstiä. Ja ohjaimissa oli suomalainen miehistö finnairinsinisissä työasuissaan.
Ruotsissa pitäisi varmaan käydä useammin.
Todellakin Ruotsissa olo on melkein kuin kotona olisi, ja se on yksi syy miksi en ole sinne jäänyt töihin, vaikka maata rakastankin. Mielestäni ulkomailla asumisessa pitää ola jotain eksotiikkaa, ja sitähän ei Ruotsista löydy ;-)
VastaaPoistaMutta itsekin käväisin Tukholmassa viikonloppuna, ja vaikka satoi kaatamalla, niin ihana oli siellä taas piipahtaa!