Hiihtämässä

Norjalainen syntyy sukset jalassa. Näin täällä kuulee sanottavan. Ihan en taida tätä stereotypiaa purematta nielaista, koska olen tavannut myös sellaisia norjalaisia, joiden kohdalla tämä ei missään tapauksessa pidä paikkaansa.

Hiihto on kuitenkin suosittu harrastus, ja tänään, kauniin aurinkoisena sunnuntaina, ladulla oli vilskettä. Parkkipaikka hiihtoretken alkupisteessä oli tupaten täynnä, mutta hyvällä tuurilla sieltä löytyi juuri ja juuri autonmentävä tyhjä tila. Ovetkin saatiin auki, eikä tarvinnut kömpiä ulos takaluukun kautta.

Ulkoilureitit on hyvin merkitty ja netistä löytyy latutietokanta karttoineen ja ajantasaisine kunnossapitotietoineen. Maasto on, kuten arvata saattaa, aika mäkistä, joten ilman kelinmukaista pitovoidetta ladulle ei pidä lähteä.

Sää oli tänään todella hieno, pikkupakkanen ja aurinkoa. Hiihtoretken päätarkoitus tällä kertaa oli ulkoiluttaa viikonloppulasta, joten kilometrejä ei kertynyt kovin paljon, mutta raikasta ulkoilmaa sitäkin enemmän. Toivottavasti ensi viikonloppuna sää suosii niin, että päästään aikuisten kesken vähän pidemmälle lenkille.

Moni hiihtäjä oli lähtenyt ulkoilemaan koiran kanssa, joita näkyikin monipuolinen valikoima ajokoirasta puudeliin. Minkäänlaisia koirakieltomerkkejä ladun varrella ei luonnollisestikaan näkynyt.

Muutama hiihtäjä veti perässään pientä kuomullista rekeä, jossa istui perheen nuorimmainen. Hiihtoretkeily näyttää muutenkin olevan nimenomaan perheen yhteistä toimintaa, ja aika pieniäkin hiihtäjiä viiletti ladulla melkoista vauhtia.

Kaikki eivät kuitenkaan ota sunnuntaihiihtelyä rentoutumisen kannalta, vaan vastaan tuli ja ohitse meni myös trikoisiin sonnustautuneita (lähinnä) miehiä, joita ladun tukkeena olleet sunnuntaihiihtäjät näyttivät ärsyttävän. Näitä veren maku suussa liikkujia näkyy täällä jostakin syystä enemmän kuin Suomessa. Lajina voi hiihdon lisäksi olla vaikkapa läpi talven jatkuva pyöräily, pääsääntöisesti ajoradalla, tai juoksu, esimerkiksi reppu selässä töihin ja kotiin. Näiden himokuntoilijoiden tuntomerkkinä ovat trikoot ja muutenkin viimeisen päälle olevat välineet.

Pientä evästä näytti repuista päätellen olevan monella mukana ja mekin pysähdyimme riittävästi ylämäkihiihtoa harjoitettuamme mehutauolle. Jos reitin valitsee sopivasti, taukopaikaksi löytyy myös pitkin korpea sijoiteltuja majoja, joista voi ostaa välipalaa. Me emme tänään sellaiselle asti päätyneet, mutta ehkäpä sitten sillä aikuisten hiihtoretkellä.