Kääntäjän kommervenkit

Työnkuvaani kuuluu erilaisten tekstien kääntäminen norjasta suomeen. Minulla ei ole minkäänlaista aiempaa ammatillista kokemusta tai koulutustaustaa kielenkääntämisestä, ja aloittaessani tämän työn norjankielentaitoni oli paljon huonompi kuin nykyään. En edelleenkään puhu sujuvaa norjaa, mutta kääntämisessä onkin tärkeää hallita kohdekieli, suomi, suvereenisti. Lähtökieltä pitää ainakin minun mielestäni ymmärtää sen verran, että perussanasto ja lauseoppi eivät tuota ongelmia ja tunnistaa tyylin - kevyehkö, painavaa asiaa, innostava, myyvä tms. - jolla teksti on laadittu.

Suomen ja norjan kielissähän ei ole mitään yhteistä, kuten on esimerkiksi ruotsissa ja norjassa, puhutaanpa sitten sanastosta tai kieliopista. Kielten rakenteellisia eroja voi kuvailla lyhyesti seuraavalla tavalla.

Suomen kieli on voimakkaasti agglutinoiva kieli, eli suomen sanoja taivutetaan liittämällä vartaloon päätteitä, tilanteesta riippuen jopa useampia kerrallaan. Nominit taipuvat 15 sijamuodossa, verbit taipuvat aikamuodoissa (tempus) ja tapaluokissa (modus) ja tietenkin persoonamuodoissa. Suomen kielessä ei esim. henkilöistä puhuttaessa käytetä naista tai miestä tarkoittavia persoonapronomineja eikä substantiiveilla ole sukuja. 

Norjan kielessä sijamuodot ilmaistaan prepositioiden avulla samalla tavalla kuin esimerkiksi ruotsissa tai englannissa. Substantiivit jakautuvat sukuihin, joiden tuntomerkkinä on artikkeli (en/et/ei) ja niillä on epämääräinen ja määräinen muoto. Verbit taipuvat aikamuodoissa mutteivät persoonissa. Miehet ja naiset pidetään tarkasti erillään "hänestä" (han/hun) puhuttaessa.

Lisäksi kielten sanajärjestyksessä voi olla suuri ero, kun kyseessä on vähänkin monimutkaisempi lause. Usein pitkän norjankielisen lauseen kääntäminen suomeksi pitää aloittaa loppupäästä.

En tiedä, miten ammattimaiset ja koulutetut kääntäjät työskentelevät, mutta tällainen runsaasti käännöksiä tekevä harrastelija on huomannut netin kullanarvoiseksi apuvälineeksi. Google Translate on erittäin näppärä ja nopeakäyttöinen, mutta kaikkia sanoja sekään ei osaa kääntää oikein. Silloin tällöin avuksi pitää ottaa perinteinen, iso suomi-norja-suomi -sanakirja. Toinen aivan ehdoton apu on Wikipedia erityisesti, kun on kyse erikoistermeistä.

Joskus sanan kääntäminen menee arvailuksi. Näin voi tapahtua vaikkapa kääntäessä tuoteselosteita, joissa on pitkä lista kemiallisia aineita. Näitä sanakirjat eivät yleensä tunne. Silloin pitää tosiaan arvata, miten sana kirjoitetaan suomeksi, ja sitten tarkistaa arvauksen oikeellisuus googlaamalla kyseinen oletettavasti suomenkielinen termi. Jos google löytää muutaman tuhatta osumaa suomenkielisistä teksteistä, arvaus on onnistunut.

Parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen puhun luonnollisesti edelleen suomea yhtä hyvin kuin ennenkin eivätkä sanat ole päässeet unohtumaan. Sen sijaan erilaiset uudissanat ja uusien asioiden ja ilmiöiden nimitykset tuottavat joskus päänvaivaa. Näitäkään sanoja ei yleensä löydy sanakirjasta eikä Google Translatekaan osaa auttaa. Silloin olen yleensä turvautunut Facebookiin. Linkki asiaa esittävään kuvaan tai sanallinen kuvailu ja kysymys "mikä tämä on suomeksi?". Tämä on yllättävän toimiva keino.

Joskus harvoin sattuu, että jollekin asialle ei löydy suomenkielistä nimeä. Jokin aika sitten käänsin liikunta-aiheista artikkelia, jossa esiteltiin lajia nimeltä slyngetrening. Seikkailu pitkin poikin nettiä ei tuottanut tulosta, joten laitoin kysymyksen Facebookiin. Kukaan ei tunnistanut lajia, mutta sain vinkin liikunta-aiheisesta blogista, josta sitten löytyikin postaus aiheesta - mutta ilman lajin nimeä! Lähetin sähköpostia blogin pitäjälle, joka vastasi, että tämä on niin uusi juttu Suomessa, ettei sillä ole vielä vakiintunutta suomalaista nimeä. Sitten ei auttanut muu kuin kehitellä itse jonkinlainen käännös ja huomauttaa tekstin lopussa nimiongelmasta.

Olennaista kääntämisessä on, että lopputulos on ymmärrettävää suomea ja asiasisältö pysyy samana. Käytännössä se tarkoittaa, että pelkän sanojen kääntämisen sijaan lause pitää ajatella suomeksi ja usein vielä ottaa huomioon asiayhteys eli mitä edellä ja seuraavaksi sanotaan, jotta teksti etenee loogisesti.

Otetaanpa esimerkiksi seuraava lause:
At maten i dag er langt mer næringsfattig enn i tidligere tider gjør ikke saken bedre.

Google Translate kääntää sen näin:
Ruoka on nykyään paljon enemmän ravinteita kuin aikaisemmin ei paranna asiaa.  

- Tämä käännös ei kelpaa, koska kielioppi ei ole kohdallaan ja käännöksessä on myös asiavirhe. Pitäisi olla vähemmän ravinteita eikä enemmän.

Jos lause käännetään "suoraan", lähes sanasta sanaan, siitä tulee tällainen:
Että ruoka tänään on paljon ravinneköyhempää kuin entisinä aikoina, ei tee asiaa paremmaksi.

- Tämä on jo ymmärrettävä käännös, mutta kieli kuulostaa vähän kömpelöltä.

Suomeksi ajateltu käännös, jossa on huomioitu myös asiayhteys, voisi olla vaikkapa tällainen:
Se, että nykypäivänä ruoka on paljon ravinneköyhempää kuin aiemmin, hankaloittaa tilannetta entisestään. 

Kääntämistä sujuvaksi suomeksi vaikeuttaa usein alkuperäisen tekstin kielellisesti huono laatu. Olemme ruotsin kääntäjän kanssa usein pohdiskelleen yhdessä, mitä työn alla olevassa tekstissä oikeastaan sanotaan. Joskus yhden ja saman lauseen joutuu lukemaan moneen kertaan, ennen kuin sen ymmärtää. Vasta sitten voi alkaa muotoilla asiaa suomeksi. Tässä tilanteessa käännös saattaa olla parempilaatuinen kuin alkuperäinen teksti.

Toinen usein toistuva ongelma ovat norjalaisuudet, joita ei vain voi yksinkertaisesti kääntää suomeksi ja jättää asiaa silleen. Jos tekstissä mainitaan Sondre Norheim, jonka ilmeisesti kaikki norjalaiset tuntevat, suomenkieliseen käännökseen pitää ujuttaa mukaan, että kyseessä on 1800-luvulla elänyt kuuluisa norjalainen hiihtäjä ja hiihdon kehittäjä.

Kääntäminen on parhaimmillaan mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaa työtä. Siinä on paitsi mahdollisuus oppia norjaa myös tilaisuus analysoida omaa äidinkieltään ja sen monipuolisuutta ja päästä leikittelemään kielellä ja eri tyyleillä. Sillä suomen kieli on todellakin erittäin vivahteikas ja joustava kieli. Nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että suomi on ilmaisultaan paljon monipuolisempaa kuin norja.

Pahimmillaan taas kääntäminen on kuin tervanjuontia, jos käännettävä teksti on kieliopillisesti huonoa ja epäloogisesti etenevää.

***
Olen aikaisemmin kirjoittanut myös simultaanitulkkauksesta.