1. Norjalaisella on vahva kansallistunne. Lisäksi norjalainen tuntee olevansa läheistä sukua muiden pohjoismaalaisten kanssa. - Siispä vältä kaikkea sellaista, joka voi loukata kansallista kunniaa.
2. Norjalainen rakastaa vapauttaan. Hän kaihtaa kaikenlaista pakkoa ja alistamista. Hän ei tunne sotilaallista kuria ja auktoriteettia. - Siispä anna mahdollisimman vähän käskyjä, äläkä huuda hänelle. Tällainen käytös aiheuttaa ainoastaan uhmaa eikä sillä ole toivottua vaikutusta. Eniten on mahdollista saavuttaa käyttämällä leikillistä sävyä. Tarpeeton terävyys ja opettavainen sävy loukkaa norjalaisen omanarvontuntoa.
3. Norjalainen on olemukseltaan sulkeutunut ja pidättyväinen, hidas ajattelultaan ja toiminnaltaan mutta myös epäileväinen kaikkea vierasta kohtaan. - Siispä älä kiirehdi. Käytä aikaa.
4. Norjalaiselle koti on muinaisgermaanisen käsityksen tapaan pyhä. Hän osoittaa mielellään vieraanvaraisuutta. Omistusoikeus on loukkaamaton. Talon ovea ei lukita. Varastelu on lähes tuntematonta, ja sitä pidetään häpeällisenä. - Siispä vältä kaikenlaista perusteetonta omaisuuden haltuunottoa, vaikka tavarat lojuisivat ympäriinsä. "Hankintojen tekeminen", "järjestely" ja vastaava on sama kuin varkaus, ja se on kaikissa olosuhteissa kielletty.
5. Norjalainen ei ymmärrä sotaa. Tämä meriä kulkeva ja kauppaa käyvä kansa on kallellaan Englantiin päin. Se pelkää Venäjää. Vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta se ei ymmärrä kansallissosialismin tavoitteita. - Siispä vältä poliittisia vastakkainasetteluja.
6. Norjalainen pitää kodikkaasta, mukavasta oleilusta. Hänet voittaa puolelleen ystävällisyydellä, pienellä huomaavaisuudella ja hyväksymällä hänet sellaisena kuin hän on. - Siispä ei minkäänlaista päällekäyvyyttä, ei varsinkaan naisten kohdalla.
7. Saksan kieltä ymmärretään lähes kaikkialla, jos sitä vain puhutaan hitaasti ja selkeästi.
Kun Saksa 75 vuotta sitten miehitti Norjan, sotilaat saivat käyttäytymisohjeet, joilla piti välttää turhat kahnaukset. Tyypillisen norjalaisen luonnehdinta ei mennyt täysin metsään, sillä se on monelta osin edelleen tunnistettavissa.
Jostakin syystä norjalaiset eivät sitten kuitenkaan aivan vastanneet saksalaisten odotuksia ja vastaanotto oli kaikkea muuta kuin oli toivottu. Heti kättelyssä norjalaiset ampuivat upoksiin ison sotalaivan, kuningas kieltäytyi yhteistyöstä ja joillakin alueilla sotilaallinen vastarinta oli sisukasta, myöhemmästä vastarintatoiminnasta puhumattakaan.
2. Norjalainen rakastaa vapauttaan. Hän kaihtaa kaikenlaista pakkoa ja alistamista. Hän ei tunne sotilaallista kuria ja auktoriteettia. - Siispä anna mahdollisimman vähän käskyjä, äläkä huuda hänelle. Tällainen käytös aiheuttaa ainoastaan uhmaa eikä sillä ole toivottua vaikutusta. Eniten on mahdollista saavuttaa käyttämällä leikillistä sävyä. Tarpeeton terävyys ja opettavainen sävy loukkaa norjalaisen omanarvontuntoa.
3. Norjalainen on olemukseltaan sulkeutunut ja pidättyväinen, hidas ajattelultaan ja toiminnaltaan mutta myös epäileväinen kaikkea vierasta kohtaan. - Siispä älä kiirehdi. Käytä aikaa.
4. Norjalaiselle koti on muinaisgermaanisen käsityksen tapaan pyhä. Hän osoittaa mielellään vieraanvaraisuutta. Omistusoikeus on loukkaamaton. Talon ovea ei lukita. Varastelu on lähes tuntematonta, ja sitä pidetään häpeällisenä. - Siispä vältä kaikenlaista perusteetonta omaisuuden haltuunottoa, vaikka tavarat lojuisivat ympäriinsä. "Hankintojen tekeminen", "järjestely" ja vastaava on sama kuin varkaus, ja se on kaikissa olosuhteissa kielletty.
5. Norjalainen ei ymmärrä sotaa. Tämä meriä kulkeva ja kauppaa käyvä kansa on kallellaan Englantiin päin. Se pelkää Venäjää. Vähäisiä poikkeuksia lukuunottamatta se ei ymmärrä kansallissosialismin tavoitteita. - Siispä vältä poliittisia vastakkainasetteluja.
6. Norjalainen pitää kodikkaasta, mukavasta oleilusta. Hänet voittaa puolelleen ystävällisyydellä, pienellä huomaavaisuudella ja hyväksymällä hänet sellaisena kuin hän on. - Siispä ei minkäänlaista päällekäyvyyttä, ei varsinkaan naisten kohdalla.
7. Saksan kieltä ymmärretään lähes kaikkialla, jos sitä vain puhutaan hitaasti ja selkeästi.
Kun Saksa 75 vuotta sitten miehitti Norjan, sotilaat saivat käyttäytymisohjeet, joilla piti välttää turhat kahnaukset. Tyypillisen norjalaisen luonnehdinta ei mennyt täysin metsään, sillä se on monelta osin edelleen tunnistettavissa.
Jostakin syystä norjalaiset eivät sitten kuitenkaan aivan vastanneet saksalaisten odotuksia ja vastaanotto oli kaikkea muuta kuin oli toivottu. Heti kättelyssä norjalaiset ampuivat upoksiin ison sotalaivan, kuningas kieltäytyi yhteistyöstä ja joillakin alueilla sotilaallinen vastarinta oli sisukasta, myöhemmästä vastarintatoiminnasta puhumattakaan.
Appi-isäni kertoi tässsä hiljattain kohtaamisestaan saksalaisten sotilaiden kanssa miehityksen alkuaikoina.
VastaaPoistaHän oli tuolloin 11-vuotias ja oli hakemassa perheen ankkoja talon takana olleelta niityltä kotiin, kun kolme natsisotilasta tuli hänen luoksensa tiedustelemaan, montako ankkaa hänellä oli. Appeni vastasi, että niitä on 8 ja sotilaista se, "jolla oli paljon merkkejä" (11-vuotiaan muistikuva) kysyi josko ankoista puuttui yksi.
"Odottelen vielä yhtä, valkoista", totesi appeni, jolloin sotilas veti repustaan heidän valkoisen ankkansa ja kysyi: "tätäkö"?
Kaksi sotilasita oli jäänyt kiinni ankan varastamisesta, joten he tulivat sitä palauttamaan / korvaamaan. Appeni äiti sai rahakorvauksen, pullon likööriä ja ankkansa (tosin nyt kuolleena). Pahoitellen tämä "merkitty sotilas" (ilmeisesti upseeri) oli todennut, etteivät he ole tulleet Norjaan varastamaan, johon appeni olisi halunnut sanoa, muttei uskaltanut, että tehän olette jo varastaneet meiltä meidän maamme!
Viikko sen jälkeen heiltä käytiin takavarikoimassa radio, kuten kaikilta muiltakin. Jopa maalta, nykyiseltä mökiltämme, kävivät radion hakemassa.
Appivanhempani kertovat, että miehityksen alussa sotilaat olivat ystävällisiä, mutta loppuaikoina jo sitten kaikkea muuta.
Hyvä tarina. Ja ehkä se kertoo, että käyttäytymisohjeita yritettiin alussa noudattaa. Mielestäni on silti aika erikoista, että saksalaiset ylipäätään kuvittelivat norjalaisten ottavan heidät hyvin vastaan, vaikka he tulivat miehittäjinä.
PoistaHeheh, mieheni on norjalainen, vaikkei se ehkä ole hänen vahvin "luonteenpiirteensä" kun on asunut ympäri maailmaa koko ikänsä. Hänen isoisänsä taisi olla vastarintaliikkeen vahvoja hahmoja :) Tämä oli mielenkiitoinen postaus, kiitos! /sannankupla.com
VastaaPoistaMiehitysaika on juuri nyt aivan erityisesti esillä, koska Saksan hyökkäyksestä tuli muutama päivä sitten kuluneeksi 75 vuotta. Ja telkkaristakin tuli äskettäin vastarinta-aiheinen draamasarja. Norjalaiset muistelevat mielellään sankareitaan.
Poista