Vesillä

Lähellä rantaa kun asutaan, niin eri kokoisia huvivenesatamia tuntuu olevan lähes joka lahdelmassa. Veneitäkin on monen kokoisia ja näköisiä, mutta ennen kaikkea niitä on paljon. 

Onhan norjalaisilla pitkä historia merenkulkijoina jo viikingeistä lähtien, ja kauppalaivastokin on kai edelleen yksi maailman suurimmista. Maailman meriä on kynnetty milloin ryöstäretkillä, milloin kalasaaliin perässä. Sieltäköhän se on peräisin se norjalaisen tuntema tarve omistaa vene? Toisaalta pitkä rannikko vuonoineen tarjoaa hyvät edellytykset vesillä liikkumiseen. 

Miehen kaveri tarjosi viikonloppuna mahdollisuutta pieneen veneretkeen, lähilaiturista Oslon keskustaan, ja mies - viikinkien ja kalastajien jälkeläinen - totta kai tarttui tilaisuuteen kuin kala syöttiin. 

Kyseinen kaveri oli äskettäin ostanut isohkon moottoriveneen, jossa oli parhaillaan menossa sisätilaremontti, vanha vene kun oli kyseessä. Veneen hintaa ei sentään kerrottu mutta todettiin, että melko kallis harrastus veneily on. Mitäpä niitä rahoja tilillä makuuttamaan. 

Laiturista irti päästyämme viikonloppulapselle - jo teinille - tarjottiin ruorimiehen tehtävää. Eihän tämäkään viikinkien ja kalastajien jälkeläinen tietenkään siitä kieltäytynyt. Veneen omistaja toki antoi ruorimiehelle jatkuvasti ohjeita, sillä vaikka reitti Osloon oli merikartalla suora viiva, vuonossa oli sen verran liikennettä, että tarkkana piti olla. 

Matkan varrella rantoja ja saaria katsellessa totesin, että mökkitiheys oli melkoinen. Norjalaisella rantamökillä, varsinkaan jos se on pienellä saarella, ei varsinaisesti olla omassa rauhassa, vaan naapurin mökki on ihan vieressä. Vuonojen maassa on kyllä mahdollista myös asua rannassa, mutta ainakin tällä alueella sellaisten talojen hinnat ovat pilvissä. Tuskin kesämökkiäkään ihan pikkurahalla saa, kun  ollaan aivan pääkaupungin tuntumassa. 

Määränpää oli aivan Oslon keskustassa oleva Aker Bryggen satama, jossa sielläkin oli vene poikineen laiturissa. Nyt taitaa olla vielä niin aikaista, että kaikki kynnelle kykenevät eivät vielä uskaltaudu vesille, ja monella näytti olevan menossa veneen kuntoon laittaminen kesäkautta varten.

Astrup-Fearnleyn nykytaiteen museon vieressä oli laiturissa perusvenettä hienompi näky, oikea purjelaiva. Christian Radich on rakennettu koululaivaksi 1930-luvulla ja on nykyään säätiön omistuksessa.