sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Sunnuntaiaamun herätys
Tänä aamuna hiukan ennen puoli kahdeksaa makuuhuoneen ikkunan takaa alkoi kuulua kolinaa. Sitä tuntui kuuluvan myös ylempää, jostain parvekkeen suunnasta. Ensimmäinen ajatus oli, että joku yrittää tulla taloon sisälle. Murtovarkaita, apua!
Kolina loppui ennen kuin pääsin sängystä ylös ja sain silmälasit nenälleni. Mutta vilkaisu ikkunasta ulos varmisti, että joku siellä oli ollut. Lumihangessa oli ihan selviä jälkiä. Äkkiä yläkertaan katsomaan, onko tunkeilija parvekkeella, ja ajamaan se pois. Kännykkä käteen, jos pitää soittaa poliisille.
Parvekkeella ei onneksi ollut ketään tai mitään. Sen sijaan hirvi oli matkalla rinnettä alas, poispäin pihasta. Matkallaan se oli potkaissut irti yhden laudan aidasta. Alempana rinteessä näkyi vielä toinenkin hirvi.
Vaara ohi! Voidaan mennä takaisin nukkumaan.
Iltapäivällä satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja huomioni kiinnittyi kuusen oksalla keikkuvaan kissaan. Tarkemmin katsoen se ei ollutkaan kissa, vaan hirven turpa, joka rouskutteli oksaa. Toinenkin hirvi oli samassa puuhassa muutaman metrin päässä.
Täällä on luonto lähempänä kuin ajattelinkaan. Tämä parivaljakko oli eksynyt asuintalojen keskelle. Tosin asuntoalueen laidalle on meiltä vain pari-kolmesataa metriä ja sitten alkaa metsä, joka jatkuu ties mihin asti.
Täytyypä huomenaamulla töihin lähtiessä ajaa varovasti, ettei tule hirvikolaria ennen kuin päästään edes isolle tiellä asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oho! Enpä ole noin läheltä nähnyt hirveä muualla kuin Skansenilla Tukholmassa!
VastaaPoistaMinäkin olin hämmentynyt, kun yhtenä aamuna bussia pysäkillä odotellessani tien yli juoksi hirvi. Kyllä niitä täällä tuntuu olevan jäljistä päätellen paljonkin. Ja koska taloja kuitenkin on melkein joka puolella, on niiden oltava välillä joidenkin takapihallakin :) Nyt sitten teidän. Hirvikolareilta toivottavasti vältytään. Peuran kanssa on kerran onnistuttu kolaroimaan tuossa päätiellä mutta siinä ei onneksi käynyt kuinkaan.
VastaaPoistaSoile, jos olisi aamulla ollut nopeampi, olisin päässyt näkemään hirven (tai sen takapuolen) vieläkin lähempää :P
VastaaPoistaTeresa, minä olen tässä naapurustossa onnistunut tätä ennen näkemään vain pienempää faunaa. Hirvistä tai peuroista ei ole ollut mitään havaintoja.
Oho! :D Olipas melkoinen herätys!
VastaaPoistaHirvi on komea eläin mutta kunnioitus sitä kohtaan on kummasti kasvanut kaikenlaisten juttujen myötä...
Olipa kiva lukea tätä blogia ja muistella menneitä! Asuin Norjassa 1999-2001 ja niin monta tuttua asiaa palasi mieleen lukiessa.
VastaaPoistaAikas iso murtovaras teillä!! :) Meillä ei ole hirviä näkynyt, peuroja on sitäkin enemmän. Ja muuten - kyllä se Saksaankin risteily tosiaan muistutti ruotsinlaiva meininkiä kuten arvelitkin... :)
VastaaPoistaTaalla on ihan kamalasti hirvia. Minakin olin ajaa hirvikolarin pari viikkoa sitten. Se oli ihan pienesta kiinni. Tiedan monta, jotka ovat saaneet autonsa hajotettua hirven kanssa nyt joulun jalkeen. Onneksi vain autonsa. Isot elaimet eivatka osaa viela liikennesaantoja!
VastaaPoistaTHK, onhan se komea eläin, mutta en minäkään hirveä takapihalle asumaan haluaisi ;)
VastaaPoistaAnonyymi, kiva että tykkäät lukea :)
Satu, onneksi tämä "murtovaras" ei tullut sisälle asti!
Tuula, parempi tosiaan jos pysyisivät metsässä.
Hih:) Onneksi ei ollut ihan ikkunan takana kun kurkkasit. Olis voinut vähän säikähtää.
VastaaPoistaMuistan kun asuttiin Baerumissa niin mun kaveri soitti yksi ilta. Hän asui sellaisen ok-talon alakerrassa ja hänellä oli tosi isot ikkunat. Hirvi möllisteli ikkunan takana. Nehän voivat kai tulla ikkunan läpikin.. Sanoin että mene äkkiä toiseen huoneeseen:) Ehkä siellä päin on näitä city-hirviä:) täällä porot meinaa tulla sisään, hirven olen nähnyt vain kerran. Laukkas/ravas tien pientareella. Kovaa menee ja iso on!
Kalamuija, älä muuta sano! Olisi kyllä tullut melkoinen järkytys, jos ikkunasta katsoessa olisi hirvi mulkoillut toisella puolella :D Mutta tässä tosiaan on metsä aika lähellä niin, ettei nämä edes välttämättä ole mitään kaupunkilaistuneita hirviä.
VastaaPoistaHeli. Nyt sinun kannattaa lukea Erlend Loea. Siellä on kertomus ihmisen ja hirven kohtaamisesta. Meillä täällä merten rannalla hirvi on sen verran uusi tulokas, että kunnanjohtajakin mietti millä estettäis kannan liian raju kasvu.
VastaaPoistaEpäili metsissä vaeltavien laumojen pelottelevan retkeilijät. Kymmenen vuotta sitten hirviä ei ollut kuin muutama.