Pääsiäinen lähes ilman norjalaisperinteitä

Aker Brygge

Pääsiäisestä on taas selvitty hengissä ja nähtävästi myös ilman merkittäviä huonon omantunnon oireita, vaikka vietimme pyhiä tavalla, joka norjalaisen stereotyyppisen käsityksen mukaan on väärä. Emme lähteneet mökille, koska meillä ei ole mökkiä. Emme myöskään veneilleet vaikka siihenkin olisi ollut täydellinen keli, koska meillä ei ole venettä. Emmekä matkustaneet paikkaan, jossa olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus hiihtää, minkä johdosta emme päätyneet syömään appelsiineja ja Kvikklunsjia (keksisuklaata) evääksi hohtavien hankien keskellä. Påskekrim eli dekkarit, mieluiten brittisellaiset, jäivät myös väliin. 

Sen sijaan meillä oli bypåske (kaupunkipääsiäinen) eli asfaltpåske (asfalttipääsiäinen), toisin sanoen oleskelimme kotimaisemissa ja kävimme ihmettelemässä aurinkoa muun muassa Oslon keskustassa.

Mies arveli pitkänäperjantaina, että jos nyt lähdetään käymään keskustassa jäätelöllä, sieltä on helppo löytää parkkipaikka, koska kaikki kynnelle kykenevät ovat lähteneet pois kaupungista. Luulo osoittautui vääräksi, sillä keskusta ja varsinkin Aker Bryggen alue, joka on muutenkin suosittu kävelypaikka kauniilla ilmalla, oli suorastaan mustanaan ihmisiä. Jäätelökioskeillekin oli jonoa.

Stereotypia kumottu: Kaikki norjalaiset eivät vietä pääsiäistä mökillä vaikka se suosittua onkin.

Ainakin Oslossa oli runsaasti ihmisiä, jotka viettivät kaupunkipääsiäistä. Eihän kaikilla edes ole mökkiä tai mahdollisuutta lähteä muuten pois kaupungista pääsiäisen viettoon. Kaikkia ei mökkeily kiinnosta, ja vaikka norjalaiset äkkiä katsoen saattavat vaikuttaa äveriäiltä, myös täällä on ihmisiä, joilla ei ole varaa mökkiin, ei edes vuokrasellaiseen eikä varsinkaan pääsiäisen sesonkihinnoilla. Ja mitä Osloon tulee, kaupungissa on paljon maahanmuuttajia, joille pääsiäinen on vain muutama ylimääräinen vapaapäivä vailla mitään sen kummempia perinteitä. 

Idylli Semsvannet-järven rannalla

Lankalauantaina, kun kaupat olivat auki - tosin lyhyemmän ajan kuin tavallisena lauantaina - kävimme ihmettelemässä puolityhjää ostoskeskusta ennen kuin suuntasimme paikallisille ulkoilureiteille. Aivan sataprosenttista asfalttipääsiäistä mekään emme siis viettäneet.

Ostoskeskuksessa ei siis ollut lähellekään normaalin vilkas lauantai eikä ulkoilupoluillakaan kovin montaa ihmistä näkynyt. Normaalina aurinkoisena viikonloppuja samoilla reiteillä saa lähestulkoon kävellä jonossa ihmispaljouden takia. Oslon keskustassa olisi todennäköisesti ollut yhtä vilkasta kuin perjantaina, mutta mepä vietimme lauantaita Oslon länsipuolella Askerissa ja Bærumissa, "Norjan Kauniaisissa". Täällä ihmisillä on tapana omistaa mökki tai vene tai molemmat. Eivät tietenkään tälläkään alueella kaikki ole rikkaita, mutta hyvissä varoissa olevia lienee enemmän kuin Norjassa keskimäärin. Ja tämä näkyy esimerkiksi silloin, kun ihmiset lähtevät joukoittain viettämään sitä perinteistä ja oikeaa norjalaista pääsiäistä. 

Yhtä norjalaista pääsiäisperinnettä, påskeværiä eli pääsiäissäätä eli aurinkoa, ei mitenkään ollut mahdollista välttää, ja hyvä niin. Reippailimme auringossa jopa kahden kävelyretken verran, ensin viikonloppulapsen kanssa tasamaalla Semsvannet-järven ympäri ja sitten vielä miehen kanssa kahdestaan vaativampaa reittiä Skaugumsåsenin huipulle ja alas. Siellä on käyty kerran ennenkin, mutta miestä oli jäänyt vaivaamaan alastuloreitti, jota ei silloin löydetty. Nyt löydettiin.

Näkymä Skaugumsåsenin huipulta Oslovuonolle

Maanpetturit

Poikkesin kirjakaupassa ja silmiini osui mielenkiintoisen näköinen opus, uusintapainos toukokuussa 1945 julkaistusta kirjasta, jonka nimi on "Lista nro 1 maanpetoksen vakavammista muodoista epäillyistä". Kirja sisältää noin 16000 nimeä - sekä osoitteita ja maanpetoksen laatuun liittyvää yms. tietoa - ja se oli alunperin tarkoitettu paikallisten viranomaisten avuksi saksalaismiehityksen jälkeisiin puhdistuksiin. 

Norja oli Saksan miehittämä vuosina 1940-1945, ja vaikka vastarintaliike oli vahva, kymmenet tuhannet norjalaiset tekivät myös yhteistyötä miehittäjän kanssa. Viitisen tuhatta norjalaista palveli sodan aikana saksalaisten joukoissa enimmäkseen itärintamalla. Miehittäjän kanssa yhteistyötä tehnyt Norjan natsipuolue ei ollut kannatukseltaan suuren suuri muihin puolueisiin verrattuna, mutta vuonna 1943 sillä oli kuitenkin 44000 jäsentä. Näitä kollaboraattoreita oli sitten tarve tutkia sodan jälkeen. 

Miehitysaikaan tuntuu liittyvän paljon asioita, joista Norjassa ei mielellään puhuta. Vidkun Quislingin, miehityshallinnon alaisuudessa toimineen nukkehallituksen johtajan, nimi lienee kaikille norjalaisille tuttu jo koulun historiankirjoista, mutta tavallisista norjalaisista, jotka kannattivat natsihallintoa, harvemmin puhutaan eikä varsinkaan mainita nimeltä.

Nopea silmäys kollaboraattorien myöhempiin vaiheisiin paljasti, että jonkinlaista rehalibitointia on tehty ilmeisesti vasta 1990-luvulta lähtien. Esimerkiksi norjalaisten naisten saksalaisten sotilaiden kanssa saamat lapset tai lapset, joiden vanhemmat olivat Norjan natsipuolueen jäseniä, joutuivat pitkään peittelemään taustaansa. Suurin osa varmaan peittelee edelleen. 

Muistelen, että pari vuotta sitten protestoitiin jonkin aihepiiriä käsittelevän julkaisun kuvitusta vastaan. Sota-aikaisissa kuvissa oli natsipuolueen nuorisojärjestöön kuuluneita, nyt jo iäkkäitä mutta edelleen anonyymeinä esiintyneitä ihmisiä, jotka pelkäsivät jonkun tunnistavan heidät kuvista. Nyt käsiini sattuneen kirjan julkaisu näyttää myös herättäneen vastustusta. Listatut ihmiset eivät olleet syyllisiksi todettuja, ainoastaan epäiltyjä, ja monet heistä todettiin sittemmin syyttömiksi maanpetokseen. Listan julkaisua vastustavat kuitenkin pelkäävät listalta löytyvän nimen leimaavan henkilön ja mahdollisesti koko perheen maanpettureiksi. 

Sodan jälkeiset maan sisäiset selvittelyt näyttävät olleen aika erilaisia Suomessa ja Norjassa. Totta kai tilanteeseen vaikutti se, että Norja oli miehitetty monta vuotta, kun taas Suomi kykeni sotimaan vihollista vastaan. Myös sodan lopputulos oli erilainen maiden kannalta. Norjassa vihollisen kanssa veljeilleet kuuluivat hävinneen puolen kannattajiin eikä armoa annettu, kun laillinen valtiovalta oli taas voimissaan.

Norjassa suurimmat maanpetturit tuomittiin kuolemaan, pienempiä eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Vidkun Quislingista tuli epähenkilö, jonka sukunimeä on sittemmin käytetty maanpetturin synonyymina. Liekö tämä syynä siihen, että nyky-Norjassa on nimitilastojen mukaan 0-4 Vidkun-nimistä henkilöä ja 0-4 henkilöä, jonka sukunimi on Quisling.

Norjalaisen veroilmoituksen merkillinen maailmankuva

Taas on jokavuotisen iltapuhteen, veroilmoituksen täytön, aika. Esitäytetty veroilmoitus kolahti postilaatikkoon pari päivää sitten ja alkoi aiheuttaa ihmetystä.

Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli se, että verovirasto vuodesta toiseen lähettää minulle itsepintaisesti paperisin veroilmoituksen. Norminorjalainen saa tekstiviestin kännykkäänsä, kun veroilmoitus on valmiina tarkastettavaksi verottajan nettipalvelussa. Vuosittain olen miehen avustuksella tarkistanut, että minäkin olen rekisteröinyt kaikki tarvittavat yhteystiedot, jotta saisin tekstiviestin, mutta eipä näytä verottaja uskovan.

Seuraava kulmien kohotuksen aihe oli se, että veroviraston mielestä en ole naimisissa aviomieheni kanssa vaan kyseessä on avopuoliso. Norjassa verovirasto hoitaa myös väestökirjanpidon, ja sinne on pari vuotta sitten rekisteröity tieto naimisiinmenostamme. Edellisvuoden veroilmoituksiimme lisäsimme kumpikin myös tiedon suhteemme laadun muuttumisesta kesken vuotta, mikä otettiin huomioon lopullista saldoa laskettaessa. Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää, mutta se ei kuitenkaan näytä menevän perille. Kummallista.

Toisaalta veroilmoituksessa ei missään kohdassa suoranaisesti kysytä siviilisäätyä, joten asian korjaaminen siirtämällä rasti yhdestä ruudusta toiseen ei onnistu. Kyllä minun käsittääkseni Norjassakin vaikuttaa jossain määrin verotukseen ja omaisuuden jakoon se, ollaanko naimisissa vai ei. Jostakin syystä verottajaa asia ei kuitenkaan näytä kiinnostavan. Merkillistä.

Asunnon kohdalla sentään todetaan, että omistan siitä 50%, mikä pitää paikkansa. Sen sijaan asunto-omistuksen verotusarvon tulkinta epäilyttää. Omaisuuteni loppusummassa nimittäin on mukana puoliksi omistamani asunnon koko verotusarvo. Ja miehen esitäytetyissä tiedoissa asunto-omistus on merkitty samalla tavalla kuin minulla. Tarkoittaako tämä, että norjalaisen logiikan mukaan asunnon verotusarvo tuplaantuu, jos sen omistus on jaettu kahden henkilön kesken? Erikoista.

Yhteisen asunnon lisäksi meillä on myös yhteinen asuntolaina. Verottaja on kuitenkin viisaudessaan päättänyt, että laina kuuluu vain miehelle ja minulla ei ole kruunuakaan velkaa. Verottaja saa lainatiedot suoraan pankista, ja lainapapereissa on myös minun nimeni, joten asian pitäisi olla aivan selvä. Tämänkin asian muistan muuten korjatun viimevuotisiin veroilmoituksiin, mutta taas on verottaja itsepintainen käsityksissään. Mikäs tässä sitten on takana? Onko norjalainen verottaja niin vanhanaikainen, että sen logiikan mukaan mies on perheen pää ja vastaa yksin veloista? Käsittämätöntä.

Että tällaista... Norjalaista byrokratiaa jotkut haukkuvat hitaaksi mutta kankeaksi. Mistäköhän se käsitys johtuu...?

Veroilmoitusta läpikäydessä vastaan tulee muuten muun muassa sellainen kysymys, että onko verovelvollinen omistanut verovuonna voimalaitosta. Tämä kieltämättä herättää ainakin minussa kiinnostuksen, kuinka yleistä voimalaitoksen omistaminen on Norjassa. Ilmeisesti ei ainakaan kovin harvinaista, kun sitä oikein erikseen kysytään.

Kevätpäivä

Mies ja viikonloppulapsi lähtivät viettämään sunnuntaita laskettelurinteeseen Holmenkollenin takamaastoon. Viimeiset mahdollisuudet lasketella täällä päin Norjaa ovat käsillä, vaikka rinteessä kuulemma olikin vielä paljon lunta. Aika märkää tosin, kun lämpöasteetkin ovat olleet enimmäkseen plussan puolella viime aikoina. 

Minä puolestani nautin kevätpäivästä kävelylenkillä lähimaastossa. Täällä ei ole ollut lunta enää hetkeen, joten kevät on jo paikoitellen aika pitkällä. Meidänkin takapihalla on nurmikko, se viime kesänä tehty, alkanut vihertää aivan viimeisten parin päivän aikana, eli näyttää onneksi selvinneen talvesta. Muuten luonnon ja pihojen päävärit ovat kyllä edelleen ruskea, harmaa ja likaisen kellertävä.

Norjalaiset eivät tunnu olevan ulkoilukansaa ainakaan samassa mielessä kuin suomalaiset, sillä asuinalueiden halki kävellessäni vastaan ei tullut kuin yksi vanhempi pariskunta ja pari koiranulkoiluttajaa. Tai oikeastaan pitää tarkentaa, että kun norjalainen lähtee ulkoilemaan kävellen, reitti suuntautuu todennäköisimmin jonkin mäennyppylän huipulle tai luontopolkua myöten, kun ensin on autoiltu kauemmas kotoa. Asfalttitietä pitkin kävely naapuruston pihoja katsellen ei vaikuta olevan suosiossa. 

Kun venesatama lähestyi, ihmisiäkin alkoi näkyä. Vollenissa on pieni sunnuntainakin auki olevien putiikkien ja kahviloiden keskittymä, joka vaikuttaa olevan paikallisten suosima "ulkoilu"- ja näyttäytymispaikka. Kovin urheilullisesti eivät ihmiset tällaiselle sunnuntaiulkoilulle näyttäneet pukeutuneen. Toppatakki oli päällä lähes kaikilla ja minä huomattavasti kevyemmässä asussani, jossa hyvin tarkenin kävellä, osuin varmaan kaikkien tyylitietoisten silmään roskan lailla.

Vollenissa sunnuntai-iltapäivänä näyttäytyessään voi samalla käydä ainakin vilkaisemassa venettään, ellei vielä ole aika lähteä vesille. Pari purjetta vuonossa kyllä jo näkyi.

Norjan kirjoittamisesta

Olen taas tehostanut työnhakua ja kirjoitellut hakemuksia sekä viilaillut CV:tä. Norjaksi kirjoittaminen on nykyään huomattavasti helpompaa kuin vuosi tai pari sitten, mutta työhakemusten kirjoittaminen on kuitenkin vähän erilaista kuin vaikkapa työsähköpostien.

Työhakemuksen pitäisi olla mahdollisimman hyvää norjaa, jotta hakemusta ei karsita heti kättelyssä huonon kielen takia. Niissä töissä, joita haen, pitää pystyä "ilmaisemaan itseään sujuvasti sekä suullisesti että kirjallisesti", niin kuin työpaikkailmoituksissa sanotaan.

Tekstin laatiminen norjaksi ei periaatteessa ole vaikeaa, kunhan muistaa kirjoittaessaan ajatella norjaksi, jotta sanakäänteet kuulostavat norjalaisilta eivätkä jostakin toisesta kielestä käännetyiltä. Norjassa niin kuin muissakin kielissä on omat vakiintuneet fraasinsa. Asian voisi tietenkin ilmaista muullakin tavalla, mutta lause todennäköisesti kuulostaisi norjalaisesta tökeröltä. Tosin eivät kaikki norjalaisetkaan hallitse omaa kieltään suvereenisti varsinkaan, jos eivät ole tottuneet ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Ulkomaalaisella saattaa kuitenkin olla suurempi tarve osoittaa kielitaitonsa, sillä ei-norjalaisen kieleen kiinnitetään kokemukseni mukaan tietoisesti enemmän huomiota.

Asia, johon minun pitää kiinnittää huomiota, ovat prepositiot. Sen olen oppinut jo ajat sitten, ettei jokin suomen sijamuoto todellakaan käänny aina - jos koskaan - tietyksi prepositioksi. Mallia ei myöskään pidä ottaa ruotsista, vaan usein englanti on rakenteellisesti lähempänä. Muttei siihenkään voi aina luottaa. Joskus norjan prepositiot tuntuvat suorastaan epäloogisilta.

Toinen näkökohta prepositioihin on, että moneen verbiin liittyy prepositio, joka tuntuu tavallaan tarpeettomalta. Ehkä aika on kuluttanut pois jotain, minkä takia prepositio jää roikkumaan ilmaan. Tai siltä ainakin tuntuu. Niin tai näin, tekstin kirjoittamisen jälkeen huomaan sen läpi lukiessani lisäileväni sinne tänne juuri näitä verbiin liittyviä prepositioita.

Norja tuntuu toisaalta yksinkertaisemmalta kuin ruotsi, mutta sitten on näitä sudenkuoppia, joiden olemassaolon tiedostaa vasta, kun kieli on jo aika hyvin hallussa. Ennen tähän pisteeseen pääsyä olen todennäköisesti unohtanut kokonaan pois puolet prepositioista ilman, että itsellä on ollut edes epäilystä, että näin tapahtuu.

Ainakin Suomessa on tapana, että työhakemuksen pitää olla kirjoitettu samalla kielellä kuin työpaikkailmoitus. Entäs jos ilmoitus on kirjoitettu nynorskiksi, joka on siis se vähemmistön käyttämä mutta virallinen norjan kirjakieli? Norjalaiset bokmålin käyttäjät opiskevat nynorskia koulussa samaan tapaan kuin suomenkieliset suomalaiset ruotsia, ja joissakin julkisen sektorin tehtävissä edellytetään molempien kirjakielten osaamista.

Oletan ja toivon, että bokmål eli enemmistön kirjakieli kelpaa. Se nyt tästä vielä puuttuisi, jos pitäisi opetella nynorsk!

Ärrin murrin

Viikonloppulapsi unohti kirjan meille ja sovimme, että se lähetetään hänelle postissa. Siitäpä alkoikin pieni mutta verenpainetta nostava tapahtumakulku.

Poikkesin sitten yhtenä päivänä töistä lähtiessäni matkan varrella olleeseen postiin. Useimmat postitoimistot ovat täällä jonkin kaupan yhteydessä olevia asiamiesposteja, minkä ansiosta postitoimistoverkko on varsin tiheä. Meidänkin lähin postimme on sadan metrin päässä, mutta tämä paikka, johon poikkesin, ei ollut minulle ennestään tuttu.

Verenpaine osoitti lieviä nousun merkkejä ensimmäisen kerran jo siinä vaiheessa, kun pysäköin auton kaupan pihaan ja menin noutamaan p-lippua automaatista. Kauppojen pihoissa on aika yleisesti - muttei kuitenkaan aina - tällainen automaatti ja ensimmäinen tunti tai pari on tavallisesti ilmaista aikaa. Lipuilla siis lähinnä valvotaan, ettei kukaan ala käyttää kaupan pihaa pitkäaikaispysäköintiin. Tämän kaupan pihassapa ilmaista aikaa ei ollut ollenkaan, vaan pysäköinnistä piti maksaa heti alusta alkaen. Eihän yhden pienen postiasian hoitamiseen tarvittavan pysäköintiajan lunastamiseen kovin montaa kruunua tarvittu, mutta olin kuitenkin lievästi ärsyyntynyt maksullisuudesta, koska en ymmärrä, miksi sen piti olla maksullista tässä paikassa. Kaupan ja siellä olevan postin lisäksi samassa pihapiirissä oli nähdäkseni vain jokin pikkuputiikki, ja sitäpaitsi sellainenkin ratkaisu on joissakin paikoissa nähty, että ruokakaupan asiakkaat saavat pysäköidä ilmaiseksi. Mutta ei täällä. Mahdollisesti joku oli saanut ahaa-elämyksen, että tässä voidaan tienata rahaa.

No, muutama kruunu automaattiin ja postiasiaa hoitamaan. Valitsin hyllystä sopivan kokoisen kuplamuovikuoren pienelle ja kevyelle kirjalle ja kirjoitin osoitteen päälle. Sitten jäin odottamaan vuoroani, ja verenpaine alkoi kohota taas. Postin tiskillä oli rouvashenkilö, jonka palvelemiseen tarvittiin nähtävästi kaksi miestä. Siitä huolimatta sen asian hoitaminen kesti ja kesti. Rouvalla ei näyttänyt olevan mitään kiirettä, mutta aika rauhallista tahtia pitivät myös häntä palvelleet miehet.

Vihdoin ja viimein tuli minun vuoroni ja sanoin haluavani postittaa kuoren. Nuorempi mies alkoi mittailla ja punnita kuorta ja ilmoitti sitten postimaksun: 332 kruunua. Olin lievästi sanottuna ällistynyt hinnasta. Onhan Norjassa kallista, mutta tämä oli kyllä älyttömintä, mitä olin kuullut pitkään aikaan. Kyselin perusteita mainitulle hinnalle ja mies kertoili lähetyksen painavan yli 300 g ja olevan yli 2 cm paksu. Olen postittanut vastaavan kokoisen lähetyksen joskus ennenkin ja maksanut huomattavasti pienemmän postimaksun, joten aloin tiukata, että millaisen lähetyksen hintaa minulle nyt oikein tarjottiin. A-postia kuulemma. Mutta B-postina sen voisi lähettää halvemmalla, kertoi mies, ja ilmoitti sitten, että B-postilla hinta olisi 330 kruunua. Siis peräti kaksi kruunua vähemmän.

Tässä vaiheessa verenpaineeni alkoi olla sen verran kohollaan, että kyselin jo varsin tiukkaan sävyyn, että missäköhän nyt mättää, kun minulta pyydetään pienen paketin lähettämisesti selkeästi aivan liian korkeaa hintaa. Mies levitteli käsiään, että tällainen tämä hinta nyt on, halvempia vaihtoehtoja ei ole. Taustalla vanhempi mies nyökytteli, että näin tämä asia on.

Tämän vastauksen saatuani ilmoitin, että nyt jää kyllä paketti lähettämättä, koska en todellakaan aio maksaa moista ylihintaa. Miehet tiskin takana näyttivät yllättyneiltä. Ilmeisesti ei ole yleistä, että asiakkaat kyseenalaistavat postipalvelujen hinnoittelun.

Kotona tarkistin netistä postin hinnastosta, mitä kyseisen kokoisen paketin lähettämisen pitäisi maksaa. Sellaista hintaa kuin 332 kruunua ei löytynyt mistään. Sen sijaan paketin mitat huomioiden 70 kruunua vaikutti olevan normaali A-postin hinta.

Seuraavana päivänä mies otti paketin mukaansa mennessään lähikauppaan, jossa on posti, ja sai lähetettyä sen 70 kruunulla. Mistään muusta hinnasta ei kuulemma ollut edes puhetta.

Koko prosessista voi tehdä muutaman johtopäätöksen.

Ensinnäkin pysäköintimaksu: Jos ihmisiä voidaan rahastaa, ihmisiä rahastetaan. Tämä on tavallaan norjalainen muunnos Murphyn laista. Epäilemättä joku pysäköintimaksuekspertti osaisi kertoa perusteen sille, miksi ruokakaupan pihassa pitää maksaa pysäköinnistä, mutta minun mielikuvitukseni ei sen syyn keksimiseen riitä.

Ja sitten postitoimiston toiminta: Se, että joku hoitaa jotakin tehtävää, vaikkapa myy postimerkkejä, ei tarkoita, että kyseinen henkilö osaisi hommansa, siis tässä tapauksessa tietäisi, minkä arvoinen postimerkki milloinkin kuuluu myydä. Ja jos jokin mättää asiakaspalvelussa, se ei ole täkäläisen ajattelutavan mukaan ainakaan asiakaspalvelijan vika, ja virheitä ei myönnetä.

Tässä tuli nyt erinäisiä yleistyksiä, tiedetään, mutta sanonpa vaan että RRRÄYH!

Lisämitaleita odotellessa

Olympialaiset pyörähtivät käyntiin ja Norjan joukkue näyttää olevan heti tekemässä sitä, mitä heiltä odotettiinkin. Napsivat mitaleita. Tällä hetkellä tosin Norja on "vasta" kolmantena mitalitilastossa.

Norjan urheilutähdet ovat hiihtäjiä, joiden naamoja on jo hyvissä ajoin ennen olympialaisia saatu ihailla maitopurkkien kyljessä ja vähän muuallakin. Hiihto on ehdoton ykköslaji, josta jo etukäteen laskeskeltiin saatavan useita mitaleita. Sehän olisi täällä mahdoton ajatus, että hiihtomitaleita tulisi vain pari. Jos niin sattuisi, syyllisiä etsittäisiin todennäköisesti sekä maan rajojen sisä- että ulkopuolelta. Eihän hiihto toki ainoa laji ole, jossa norjalaisilla on mahdollisuus päästä mitaleille, mutta ne muut lajit tuntuvat jäävän hiihdon varjoon.

Marit Bjørgen lunasti odotukset heti lauantaina, mutta sunnuntaina miesten hiihdossa tapahtui jotakin odottamatonta, kun Norjaan tuli vain pronssia ja ennen kaikkea miesten suurin hiihtotähti Petter Northug oli vasta sijalla 17. Mikä järkytys!

Talviolympialaisten merkitystä norjalaisille kuvaa viikko ennen kisojen alkua noussut häly, kun Oslon pormestari (tätä käännöstä wikipedia tarjoaa ordførerille) kielsi kaupungin työntekijöiltä kisojen katsomisen työaikana. Työntekijöiden edustajat pitivät kieltoa täysin kohtuuttomana niuhottamisena. Sitä en ole seurannut, miten kiellon noudattaminen on sujunut. Veikkaan, että huonosti, koska norjalaisilla on taipumus olla välittämättä turhanpäiväisistä säännöistä. Ja talviolympialaiset nyt vain sattuvat olemaan huomattavan tärkeä tapaus norjalaisille.

Olympialaiset ja niiden ympärillä käyty keskustelu eräistä ei niin suoraan urheiluun liittyvistä asioista on innoittanut suurta norjalaista urheilukauppaketjua tekemään alla olevan kannanoton. Kyllä, on se kannanotto, aihe huomioiden jopa poliittisluonteinen sellainen. Venäjä-viitteitä suorastaan vilisee taustalla ja asia, jonka puolesta otetaan kantaa, tuskin jää kenellekään epäselväksi ainakaan loppuhuipennuksen jälkeen.