keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kääntäjän kommervenkit

Työnkuvaani kuuluu erilaisten tekstien kääntäminen norjasta suomeen. Minulla ei ole minkäänlaista aiempaa ammatillista kokemusta tai koulutustaustaa kielenkääntämisestä, ja aloittaessani tämän työn norjankielentaitoni oli paljon huonompi kuin nykyään. En edelleenkään puhu sujuvaa norjaa, mutta kääntämisessä onkin tärkeää hallita kohdekieli, suomi, suvereenisti. Lähtökieltä pitää ainakin minun mielestäni ymmärtää sen verran, että perussanasto ja lauseoppi eivät tuota ongelmia ja tunnistaa tyylin - kevyehkö, painavaa asiaa, innostava, myyvä tms. - jolla teksti on laadittu.

Suomen ja norjan kielissähän ei ole mitään yhteistä, kuten on esimerkiksi ruotsissa ja norjassa, puhutaanpa sitten sanastosta tai kieliopista. Kielten rakenteellisia eroja voi kuvailla lyhyesti seuraavalla tavalla.

Suomen kieli on voimakkaasti agglutinoiva kieli, eli suomen sanoja taivutetaan liittämällä vartaloon päätteitä, tilanteesta riippuen jopa useampia kerrallaan. Nominit taipuvat 15 sijamuodossa, verbit taipuvat aikamuodoissa (tempus) ja tapaluokissa (modus) ja tietenkin persoonamuodoissa. Suomen kielessä ei esim. henkilöistä puhuttaessa käytetä naista tai miestä tarkoittavia persoonapronomineja eikä substantiiveilla ole sukuja. 

Norjan kielessä sijamuodot ilmaistaan prepositioiden avulla samalla tavalla kuin esimerkiksi ruotsissa tai englannissa. Substantiivit jakautuvat sukuihin, joiden tuntomerkkinä on artikkeli (en/et/ei) ja niillä on epämääräinen ja määräinen muoto. Verbit taipuvat aikamuodoissa mutteivät persoonissa. Miehet ja naiset pidetään tarkasti erillään "hänestä" (han/hun) puhuttaessa.

Lisäksi kielten sanajärjestyksessä voi olla suuri ero, kun kyseessä on vähänkin monimutkaisempi lause. Usein pitkän norjankielisen lauseen kääntäminen suomeksi pitää aloittaa loppupäästä.

En tiedä, miten ammattimaiset ja koulutetut kääntäjät työskentelevät, mutta tällainen runsaasti käännöksiä tekevä harrastelija on huomannut netin kullanarvoiseksi apuvälineeksi. Google Translate on erittäin näppärä ja nopeakäyttöinen, mutta kaikkia sanoja sekään ei osaa kääntää oikein. Silloin tällöin avuksi pitää ottaa perinteinen, iso suomi-norja-suomi -sanakirja. Toinen aivan ehdoton apu on Wikipedia erityisesti, kun on kyse erikoistermeistä.

Joskus sanan kääntäminen menee arvailuksi. Näin voi tapahtua vaikkapa kääntäessä tuoteselosteita, joissa on pitkä lista kemiallisia aineita. Näitä sanakirjat eivät yleensä tunne. Silloin pitää tosiaan arvata, miten sana kirjoitetaan suomeksi, ja sitten tarkistaa arvauksen oikeellisuus googlaamalla kyseinen oletettavasti suomenkielinen termi. Jos google löytää muutaman tuhatta osumaa suomenkielisistä teksteistä, arvaus on onnistunut.

Parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen puhun luonnollisesti edelleen suomea yhtä hyvin kuin ennenkin eivätkä sanat ole päässeet unohtumaan. Sen sijaan erilaiset uudissanat ja uusien asioiden ja ilmiöiden nimitykset tuottavat joskus päänvaivaa. Näitäkään sanoja ei yleensä löydy sanakirjasta eikä Google Translatekaan osaa auttaa. Silloin olen yleensä turvautunut Facebookiin. Linkki asiaa esittävään kuvaan tai sanallinen kuvailu ja kysymys "mikä tämä on suomeksi?". Tämä on yllättävän toimiva keino.

Joskus harvoin sattuu, että jollekin asialle ei löydy suomenkielistä nimeä. Jokin aika sitten käänsin liikunta-aiheista artikkelia, jossa esiteltiin lajia nimeltä slyngetrening. Seikkailu pitkin poikin nettiä ei tuottanut tulosta, joten laitoin kysymyksen Facebookiin. Kukaan ei tunnistanut lajia, mutta sain vinkin liikunta-aiheisesta blogista, josta sitten löytyikin postaus aiheesta - mutta ilman lajin nimeä! Lähetin sähköpostia blogin pitäjälle, joka vastasi, että tämä on niin uusi juttu Suomessa, ettei sillä ole vielä vakiintunutta suomalaista nimeä. Sitten ei auttanut muu kuin kehitellä itse jonkinlainen käännös ja huomauttaa tekstin lopussa nimiongelmasta.

Olennaista kääntämisessä on, että lopputulos on ymmärrettävää suomea ja asiasisältö pysyy samana. Käytännössä se tarkoittaa, että pelkän sanojen kääntämisen sijaan lause pitää ajatella suomeksi ja usein vielä ottaa huomioon asiayhteys eli mitä edellä ja seuraavaksi sanotaan, jotta teksti etenee loogisesti.

Otetaanpa esimerkiksi seuraava lause:
At maten i dag er langt mer næringsfattig enn i tidligere tider gjør ikke saken bedre.

Google Translate kääntää sen näin:
Ruoka on nykyään paljon enemmän ravinteita kuin aikaisemmin ei paranna asiaa.  

- Tämä käännös ei kelpaa, koska kielioppi ei ole kohdallaan ja käännöksessä on myös asiavirhe. Pitäisi olla vähemmän ravinteita eikä enemmän.

Jos lause käännetään "suoraan", lähes sanasta sanaan, siitä tulee tällainen:
Että ruoka tänään on paljon ravinneköyhempää kuin entisinä aikoina, ei tee asiaa paremmaksi.

- Tämä on jo ymmärrettävä käännös, mutta kieli kuulostaa vähän kömpelöltä.

Suomeksi ajateltu käännös, jossa on huomioitu myös asiayhteys, voisi olla vaikkapa tällainen:
Se, että nykypäivänä ruoka on paljon ravinneköyhempää kuin aiemmin, hankaloittaa tilannetta entisestään. 

Kääntämistä sujuvaksi suomeksi vaikeuttaa usein alkuperäisen tekstin kielellisesti huono laatu. Olemme ruotsin kääntäjän kanssa usein pohdiskelleen yhdessä, mitä työn alla olevassa tekstissä oikeastaan sanotaan. Joskus yhden ja saman lauseen joutuu lukemaan moneen kertaan, ennen kuin sen ymmärtää. Vasta sitten voi alkaa muotoilla asiaa suomeksi. Tässä tilanteessa käännös saattaa olla parempilaatuinen kuin alkuperäinen teksti.

Toinen usein toistuva ongelma ovat norjalaisuudet, joita ei vain voi yksinkertaisesti kääntää suomeksi ja jättää asiaa silleen. Jos tekstissä mainitaan Sondre Norheim, jonka ilmeisesti kaikki norjalaiset tuntevat, suomenkieliseen käännökseen pitää ujuttaa mukaan, että kyseessä on 1800-luvulla elänyt kuuluisa norjalainen hiihtäjä ja hiihdon kehittäjä.

Kääntäminen on parhaimmillaan mielenkiintoista, antoisaa ja opettavaa työtä. Siinä on paitsi mahdollisuus oppia norjaa myös tilaisuus analysoida omaa äidinkieltään ja sen monipuolisuutta ja päästä leikittelemään kielellä ja eri tyyleillä. Sillä suomen kieli on todellakin erittäin vivahteikas ja joustava kieli. Nykyisellä kokemuksellani sanoisin, että suomi on ilmaisultaan paljon monipuolisempaa kuin norja.

Pahimmillaan taas kääntäminen on kuin tervanjuontia, jos käännettävä teksti on kieliopillisesti huonoa ja epäloogisesti etenevää.

***
Olen aikaisemmin kirjoittanut myös simultaanitulkkauksesta.

13 kommenttia:

  1. Huh on sulla vaikea tyø:) Toi esim. lausekin.. ymmarsin mutta en olisi osannut kaantaa:) Mutta varmasti opit joka paiva paljon uutta. Itseani harmittaa kun olen aitiyslomalla ja niin vahan tulee nyt kaytettya norjaa... tuntuu etta olen taantunut kielen kanssa. Jos mahdollista;) t.kalamuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Passiivinen norjan kielen taito tässä kieltämättä karttuu, mutta onneksi työhön kuuluu muutakin. Jatkuva kääntäminen voisi olla aika rasittavaa. Ja tuo on aika tavallista minullakin, että ymmärrän norjankielisen lauseen, mutta sitten pitää oikein miettiä, miten se sanotaan suomeksi.

      Poista
  2. Hyvä postaus, kiitos. Kääntäminen norjasta suomeksi on tosiaankin vaikeaa, mutta nyt tajusin että käännä monesti niinkuin ajattelen ja siksi suomen kieli tuntuukin joskus todella kömpelöltä ja kääntäminen siltä tervanjuonnilta, tjærdrikking ;). Monia arkipäivän asioita ei vain voi kääntää norjasta suomeksi tai toisinpäin, tai sitten vain on keksittävä joku vastaava sana, mutta silloin ikäänkuin häviää se asian ydin. Muutaman kerran oon yrittäny kääntää suomalaisia sananlaskuja, esim. niin metsä vastaa kuin sille huudetaan norjaksi, ei niitä oikein oo kukaan ymmärtäny... Suomenkieli on todellakin paljon vivahteikkampaa ja kuvailempaa. Mitä harjoittelua tuo slyngetrening sitten oikein on? :) Miten käännätte sanan kose suomeksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sananlaskut ovat hankalia kääntää, koska ne ovat yleensä niin kulttuuriin sidottuja eikä sitä varsinaista pointtia sanota suoraan, vaan se pitää tietää. Silloin on parasta miettiä, onko kohdekielessä jokin samaa tarkoittava sananlasku. Esim. kun norjalainen sanoo "førstemann til mølla", niin "ensimmäinen myllyllä" ei aukea suomalaiselle. Sen sijaan "nopein käsi voittaa" kuulostaa jo tutummalta.

      Taisin kääntää slyngetreningin keinuharjoitteluksi, koska teksti kertoi, miten laitteita käytetään vähän keinun oloisesti. Mutta ei se kyllä kovin hyvä käännös ollut. Odottelen mielenkiinnolla, millainen nimitys sille vakiintuu Suomessa. Esim. wikipediassa siitä on edelleen ainoastaan norjankielinen artikkeli.

      Kose on minun mielestäni hankala kääntää yksittäisenä sanana. Kääntämiseen vaikuttaa asiayhteys, mutta silti se on niin perinorjalainen käsite, että yksiselitteisesti samaa tarkoittavaa sanaa ei taida suomesta löytyä.

      Poista
  3. Kiitos postauksesta!
    Todella mielenkiintoista. Lähipiirissäni on kääntäjä ja tulkki, valantehnyt ja siksipä harvinaisuus Norjassa, ja käännösasioista tulee useinkin puhe. Kielen rakenteista ja sanastosta ja sen sellaisesta. Kielen muuttumisesta ja merkintöjen muuttumisesta.
    Mielenkiintoista!
    Illalla sain lainaksi Finnmarkin lääninhallituksen julkaiseman kirjan, jossa kaikki Finnmarkun linnut on esitelty suomeksi, ruotsiksi, saameksi ja norjaksi. Josko minäkin alkaisin älytä jotain?! (Pelkkä norjankielinen kun ei auta, kun en tunne kuvasta mitään...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääntäminen on todella mielenkiintoista, ja siinä huomaa kielten rakenteelliset erot. Toisaalta siinä huomaa myös sen, että norjalaiset tuntuvat olevan huonompia kirjoittajia kuin suomalaiset. Tarkoitan siis sitä, että Suomessa ilmeisesti koulussa panostetaan enemmän kielenhuoltoon. Toinen suomen "erikoisuus" on se, että uusille asioille keksitään hyvin nopeasti suomenkielinen nimi, kun taas varsinkin puhuttu norjan kieli vilisee englantilaisia lainasanoja.

      Poista
  4. Reissuvuosinani tein jonkin verran englanti-suomi käännöksiä ja sekin tuntui vaikealta vaikka englanti nyt sujuukin, eli ei muuta kuin iso hatunnosto sulle käännöstöistäsi!! Slyngetrening on muuten tuttua meidän salilta, nimeä sille en tosin ollut koskaan kuullut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käännöstöissä auttaa se, että on tottunut kirjoittamaan kohdekielellä, ja mieluiten vielä eri tyylilajeja edustavia tekstejä.
      Slyngejä olen minäkin nähnyt salilla Norjassa, mutten muistaakseni Suomessa.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus minunkin mielestäni :).
    Meille suomalaisille sairaanhoitajille, joita on 6 ja 2 tulossa lisää, luvattu järjestää kohta puoli vuotta Norjan kurssia. Ei oo vielä näkynyt. Kyllähän kieltä näinkin oppii. Mutta kielioppi ja varsinkin kirjoittaminen on hakusessa. Lisäksi varsinkin "på" ja "i" on mulle mysteerejä, kumpaa käytetään koskakin. Siksipä varmuuden vuoksi sanon kummatkin peräkkäin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sairaanhoitajat pärjäävät työssään, jos eivät puhu norjaa? Tiedän, että Norjassa on paljon muualta tulleita hoitajia, ja varmaan joukossa on niitäkin, joiden kielitaito on huonompi kuin suomalaisten.
      På ja i - melkoinen mysteeri minullekin. Onneksi ei tarvitse tehdä käännöksiä norjaksi! ;)

      Poista
  6. Erittäin mielenkiintoinen postaus sinulta jälleen!

    VastaaPoista
  7. Kaansin aikoinani TV sarjoja ja se oli todella ihanaa. Etenkin Konnankoukkuja kahdelle jai mieleen viimeiseen asti viilatun dialogin vuoksi. Sen kaantaminen oli hillitoman haastavaa ja mielenkiintoista.

    Piipahdin vain kiittamassa viimeisesta ja kertomassa etta haaste on viimeinkin saatu kiertoon.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...