torstai 6. syyskuuta 2012

Mission impossible?

Olen tänä kesänä seurannut verkossa eri foorumeilla käytyä keskustelua ulkomaalaisten vaikeuksista työllistyä Norjassa. Kyse ei tällä kertaa ole kehitysmaista tulevista maahanmuuttajista, vaan länsimaalaisista, jotka ovat usein hyvinkoulutettuja ja muualla jo uraa tehneitä. Ulkomaalaisten työnhakijoiden ongelmista kirjoitin jo viime talvena, mutta tämä liippaa minua niin läheltä, että jatketaan tästä vielä.

Mielenkiintoisin keskustelu löytyi LinkedInistä, ja mielenkiintoiseksi sen teki se, että keskusteluun osallistui sekä norjalaisia että aiheesta omakohtaisia kokemuksiaan kertoneita ulkomaalaisia. LinkedInin tapaan keskustelua käytiin kukin omalla nimellään, mikä varmasti piti kommentit siistimpinä kuin jossain anonyymien keskustelupalstalla.

Keskustelun pani alkuun nuori belgialainen, jolla oli kaksi maisterin tutkintoa ja jonkin verran työkokemusta. Hän kertoi olleensa sekä vaihto-oppilaana että opiskelijavaihdossa Norjassa yhteensä kaksi vuotta ja oppineensa sinä aikana puhumaan melko hyvin norjaa. Nyt hän olisi kiinnostunut lähtemään töihin Norjaan ja kyseli mahdollisuuksistaan. Aloitus oli kirjoitettu englanniksi.

Norjalaisilta tuli erilaisia kommentteja, mutta ainakin minun silmääni - ja nähtävästi myös muiden ulkomaalaisten - pisti se, miten negatiivisesti tai vähättelevästi monet norjalaiset lähestyivät asiaa.

"Et löydä töitä, jos et puhu norjaa. Opettele ensin kieli!" oli yksi ensimmäisistä kommenteista pääsisällöltään. Näinhän se asia varmasti on, mutta kommentoijalta oli tainnut jäädä jotain ymmärtämättä. Samasta asiasta kyllä kirjoittivat monet muutkin norjalaiset kommentoijat.

"Voisit tehdä vapaaehtoistöitä", neuvoi toinen, joka ei myöskään näköjään arvellut oikeita töitä löytyvän. Ei vaikka belgialainen oli jo antanut näytteen norjankielentaidostaan. "Hienoa, että puhut norjaa, mutta..."

Ulkomaalaisten kommenteista löytyikin sitten suorastaan inhorealismia. Kerrottiin työn löytymisen vaikeuksista, vaikka norjan kieli olisi sujuvaa. Jopa työtehtäviin, joissa norjaa ei tarvittu, kerrottiin käytännössä sitä vaadittavan. Keskustelussa vilahtelivat myös sellaiset sanat kuin nepotismi ja ksenofobia. Yleinen ongelma ulkomaalaisilla nimittäin näyttää olevan, että avoimia työpaikkoja täytetään tutuilla ja tutun tutuilla. Jos ulkomaalaisella työnhakijalla ei ole riittävästi norjalaisia sisältävää sosiaalista ja ammatillista verkostoa, ei löydy myöskään niitä, jotka voisivat puhua hänen puolestaan. Arveltiin myös, että työhakemukset, joissa on ulkomaalainen nimi, yksinkertaisesti jätetään huomiotta vaikka hakija olisi pätevä.

Monien antama neuvo oli, että kannattaa pysyä Belgiassa. Tai ainakin tulla Norjaan vasta sitten, kun työpaikka on jo löytynyt.

Negatiivisista kokemuksista kerrottiin myös muilla foorumeilla. Yleistä näyttää olevan, että kun ulkomaalainen soittaa ja kysyy työpaikasta, vastaanotto saattaa olla jopa innostunut, mutta hakemuksen lähettämisen jälkeen työnantajasta ei kuulu enää mitään. Ja lopulta, kyselyjen jälkeen, selviää, että työn on saanut joku norjalainen.

Se kyllä myös todettiin, että on tiettyjä aloja, joilla ulkomaalaiset otetaan avosylin vastaan, koska ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa. Tällaisia aloja ovat erityisesti terveydenhuolto ja öljyteollisuus. Mutta jos alalla on riittävästi norjalaista työvoimaa tarjolla, ulkomaalaisen mahdollisuudet ovat huonot.

Ulkomaalaisten työhakijoiden huono tilanne ei käytännössä aivan kohtaa virallista politiikkaa ja juhlapuheita, joissa ulkomailta tuleva osaaminen arvostetaan korkealle. Käytännössä korkeakoulutetut maahanmuuttajat saattavat olla työttömiä työnhakijoita vuosikausia tai päätyä siivoojiksi ja bussinkuljettajiksi ilman, että siinä nähdään mitään erityistä ongelmaa yhteiskunnan kannalta. Sehän on vain hienoa, että ulkomaalaisillakin on töitä! Eräällä foorumilla hehkutettiin ohjelmaa, jonka avulla korkeakoulutetut ulkomaalaiset pääsevät mentoroinnin ja työharjoittelun kautta koulutustasoaan vastaaviin töihin. Tulokset olivat erinomaisia - mutta käytännössä ohjelmaan mahtuu mukaan vain kourallinen ihmisiä.

Tämä on asia, josta sekä norjalaisilla että maahanmuuttajilla itsellään on varmasti monenlaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Valitettavasti monet norjalaiset kuitenkin tuntuvat elävän näennäisesti tasa-arvoisen hyvinvointiyhteiskunnan pilvilinnassa, jonka rauha rikkoontuu vasta, kun tuttavapiiriin ilmestyy työsaannin kanssa kamppaileva koulutettu, länsimainen maahanmuuttaja.

Olisi mielenkiintoista tietää millainen tilanne on muissa läntisen Euroopan maissa tai Pohjois-Amerikassa, ja millaista keskustelua näistä asioista käydään.

***
Tämä Norjaan työllistymistä käsittelevä blogikirjoitus on vuodelta 2005, mutta siinä on varsin ytimekkäästi kuvailtu aivan samoja asioita, joita tämän hetken keskusteluissa ruoditaan.

18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe! Ranskassa tunnetusti pitää osata ranskaa, tosin Pariisista voi löytää töitä kielitaidotonkin, kunhan on EMT (= English Mother Tongue). Käytännössä maisteritutkintoa CV:ssä ei oikein tunnuta pidettävän minään, ellei se ole ranskalaisesta korkeakoulusta (ja mieluummin ranskalaisesta eliittikoulusta).

    Noista vieraista nimistä CV:ssä: täällä on käyty keskustelua siitä, miten jopa Ranskassa syntyneiden CV:itä hylätään "vääränlaisen" nimen (= erityisesti nimi joka viittaa Afrikan mantereelle) tai jopa "vääränlaisen" osoitteen (erityisesti ns. ongelmalähiöt) perusteella.

    Kielitaitoa ei sinällään arvosteta, ellei se kielitaito ole se englanti. Ja silloinkin valitaan ehkä mieluusti joko englantia puhuva ranskalainen tai se EMT. Monien tuntuu olevan vaikeaa ymmärtää, että Pohjoismaissa englantia oppii halutessaan puhumaan työkielitasolla, vaikkei varsinaisesti englanninkielisessä maassa olisi asunutkaan. Ranskassa se ei nimittäin edelleenkään näytä olevan yleistä. Siksi on vaikeaa vakuuttaa rekrytoijia CV:n perusteella uskomaan, että se englanti on oikeasti ns. bilingue-tasolla (ranskalaisten bilingue ei ole kaksikielisyyttä, vaan sujuvaa kielitaitoa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjassa julkaistiin viime talvena tutkimus, jonka tulos oli, että ulkomaalainen nimi haittaa vakavasti työnsaannissa. Tämä tuntui olevan yllätys ellei suorastaan järkytys monelle norjalaisella.

      Ulkomainen tutkinto on positiivinen asia, jos työpaikkaa hakeva henkilö on norjalainen. Ulkomaalaisella taas pitäisi ilmeisesti mieluiten olla norjalainen tutkinto. Ehkä se osoittaa integroitumisen astetta, mutta toisaalta opiskellessa on myös mahdollisuus rakentaa sitä verkostoa.

      Poista
  2. Hyva kirjoitus. Itse en ole tørmannyt tuohon ongelmaan, koska tyøskentelen alalla jossa ammattitaitoisesta työvoimasta on pulaa. Eli hoitajana. Juuri istuin pari tuntia turinoimassa norjalaisen kollegani kanssa. Meidan yksikøssa on paljon muualta tulleita/huonon kielitaidon omaavia. Ja taman kollegani mielipide oli, etta tanne otetaan naita ulkomaalaisia/kielitaidottomia sen takia koska he eivat tieda oikeuksiaan (lomista, ylitøista jne) eivatka tohdi koskaan sanoa ei kun heilta jotain pyydetaan. Toisin kuin norjalaiset:)
    Muistan kylla kun ekaa kertaa Norjaan muutimme ja miehellani ei ollut tøita. Ei tullut mieleenkaan, etta se olisi ongelma, koska hanella oli hyva kielitaito (englanti/ruotsi) ja vakuuttava CV. Mutta totta.. ei se tyønsaanti todellakaan helppoa ollut. Onneksi lopulta yritteliaisyys palkittiin. Han paasi Securitasille tøihin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen huomannut, että teillä sairaanhoitajilla ei ole ongelmia työn saannissa. Hyvä niin :)

      Ulkomaalaisia taidetaan myös aika usein pitää norjalaisia ahkerampina työntekijöinä ja esim. ruotsalaiset ovat suosittuja asiakaspalvelutöissä, koska asenne niihin töihin on parempi kuin norjalaisilla. On tavallaan aika koomista, kun kuulee norjalaisten itsensäkin toteavan, että näin ovat asiat. :D

      Poista
  3. Kuulostaa tutulta, hyvä ystäväni on asunut Pohjois-Italiassa yli kaksikymmentä vuotta. Tuolla Etelä-Tirolin alueella puhutaan saksaa, jota hän puhuu kuin alkuperäisasukas, kuten myös sujuvaa italiaa. Hän on viestintätieteiden maisteri, aikanaan kuuden ällän ylioppilas ja äärimmäisen lahjakas ihminen. Lopetetuaan työt perheyrityksessä hän on saanut ainoastaa sesonkitöitä hotelleissa. Ja hänellä on jopa verkostoja alueella.

    Riittää, että hakemuksessa on jokin muu kuin italialaiselta kalskahtava nimi, kun hakemusta ei enää edes huomioida. Eli tutulta kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa olla kyseessä yleiseurooppalainen ongelma tämä ulkomaamaisten syrjiminen :(

      Poista
  4. Minusta tuntuu, että nämä samat asiat pätevät varmasti myös Suomessa, ainakin jossakin määrin. Suomea olisi osattava, tietysti poislukien tietyt harvat alat esim. tietotekniset alat, jossa ei ihan täysi välttämättömyys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti tilanne on samankaltainen myös Suomessa. Kuitenkin minusta tuntuu, että Suomessa näistä ongelmista ollaan enemmän tietoisia kuin Norjassa. Onhan esim. lehdissä aina silloin tällöin julkaistu tilastoja eri kansallisuuksien työllistymisestä. Sellaisia en muistä täällä nähneeni ja se jo mainittu viimetalvinen tutkimustulos tuntui todellakin yllävän ihmiset.

      Poista
  5. Näyttää riippuvan kovasti alasta. Itse en oikein uskonut norjalaista poikaystävääni, joka sanoi että yhdyskuntatekniikan insinöörinä saan ihan valita paikan jonne haluan mennä töihin. Ja niinhän siinä kävi. 4 firmaan lähetin CV:n ja kaikki kutsuivat heti haastatteluun. Kolme työtarjousta tuli ja hieman pääsin jopa kilpailuttamaan (mikä on suomalaiselle tosi outo tilanne). Ja kielitaitohan on suomen lisäksi englanti ja ruotsi (hoidin haastattelut ihan tarkoituksella ruotsiksi ja melko hyvin meni).

    Siihen kyllä yhdyn että suosittelijat tuntuvat olevan tärkeitä. Minulla oli ensin vain yksi ja heti he kysyivät eikö olisi toista. Ja olivat kuulemma kuulemma kaikki myös soitelleet suosittelijoilleni (huolimatta siitä että olivat suomalaisia).

    Kuun lopussa siis muuttuauto kohti Osloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun katselee, kuinka paljon täällä Oslon seudulla rakennetaan kaikenlaista, sekä taloja että teitä ja tunneleita, en ole yllättynyt, että ulkomaalaisellekin yhdyskuntatekniikan insinöörille on kysyntää. Onnea työpaikasta!

      Minullakin on edelleen vain suomalaisia suosittelijoita omalta alalta, kun en ole oman alan töihin Norjassa vielä päässyt. Jotenkin tuntuu, että sekin saattaa olla ongelma ja peruste sivuuttamiselle, kun tällä alalla norjalaisista ei ole pulaa.

      Poista
  6. Jos haluaa kartuttamaan kielitaitoaan norjalaiseen työympäristöön (eli hakee ns. "paskatöitä"), mutta omaa korkean koulutuksen, nauretaan haastatteluista ulos. Ja milläs muulla sitä kielitaitoaan kartuttaisi, kuin päivittäisellä kanssakäynnillä - kodin ulkopuolella. Epäilen, että aika harva suhde kestää sitä, että toinen osapuoli opettaa toiselle kieltä - meillä ei ainakaan toiminut.

    Löysin tälläisen:

    Rapporten Diskrimineringens omfang og årsaker dokumenterer at det i snitt er 25 prosent mindre sjanse for å bli innkalt på jobbintervju med utenlandske navn. Det er første gang disse tallene dokumenteres, men det er ikke ny kunnskap for satsing ved Antirasistisk Senter. (18. januar 2012)

    http://www.antirasistisk-senter.no/maa-unngaa-panikktiltak.5009485-112910.html

    Tavallisesti kirjoittaisin tähän reilusti tulikivenkatkuista tekstiä, mutta tänään todistettavasti näin sähköpostin, jossa henkilötietoni oli liitetty samaan yhteyteen sanojen "määräaikainen työsopimus" -kanssa, joten tunnen itseni tällä hetkellä jääviksi kiehumaan.

    Vuokrafirmoista saattaa löytyä töitä, jos on valmis mihin tahansa, millä varoitusajalla tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on juuri se tutkimus, joka inspiroi minua kirjoittamaan aiheesta viime talvena.

      Kielitaidon kartuttaminen, yhteiskuntaan integroituminen yms. tilapäisesti (toivottavasti) "paskatöitä" tekemällä ei jotenkin tunnu menevän läheskään kaikkien norjalaisten värvärien ymmärrykseen. Olen jopa törmännyt ajatukseen, että olen nykyisissä töissä, koska nimenomaan haluan tehdä ko. työtä. Öh, no ei ihan...

      Onnea työsopimuksesta! Sinun kohdallasi on ilmeisesti toiminut taktiikka "jalka oven väliin ja siitä vähitellen sisemmälle" ;)

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA:ssa taitaa olla pitkät perinteet ulkomaalaisten tieteentekijöiden värväämisellä. Minusta tuntuu, sen perusteella mitä olen kuullut Suomen yliopistojen tutkijanpaikkojen täyttämisestä, että sielläkin pitäisi olla suhteita. Siis tuntea joku, joka tuntee jonkun ja olla tehnyt yhteistyötä oikeiden ihmisten kanssa. Suomessa akateemiset piirit ovat aika pienet.

      Poista
  8. Tuo on taas niin henkilöstä kiinni...itse kävin työhaastattelussa Norjassa siivoojaksi...työnjohtaja (nainen) kyseli kaiken norjaksi enkä tietenkään ymmärtänyt kuin sanan tai kaksi kun olin just poikaystäväni luokse Norjaan muuttanut, enkä siis kelvannut työhön - hei haloo - hotellihuoneisiin vaihtamaan lakanoita ja WC-pyttyjä pesemään ja hanoja kiillottamaan - eihän siihen kielitaitoa tarvita vaan tervettä järkeä ja matkimiskykyä...no, taisipa se nainen vaan tarvita pätemistä kun oli kuitenkin vain siivoojien pomo...no eipä mennyt kuin pari viikkoa niin sain ammattitaitoani vastaavan työpaikan jossa pärjäsi englanniksi. Mutta tottakai tietyissä ammateissa täytyy osata maankieli eikä pelkkä ammattitaito tai huippuarvosanat harvardista kelpaa. Miksi Suomeenkaan pitäisi riittää suositteluksi se että jenkeissä kelpaisi???


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti on noita tylyttäjiä, joiden pitää saada päteä puhumalla kieltä osaamattomalle ulkomaalaiselle norjaa :(

      Kielitaito on tärkeää, sitä en missään nimessä kiellä. Esim. ne työt, joita olen tehnyt Suomessa, edellyttävät paikallisen kielen hallintaa sekä suullisesti että kirjallisesti. Niitä ei voi tehdä englanniksi. Nyt kun kieli alkaa olla jo aika hyvin hallussa, ongelmakohtia pitää etsiskellä muualtakin.

      Poista
  9. Niin totta..
    Nimimerkillä kymmeniä ja taas kymmeniä työhakemuksia lähettänyt. Haastatteluun pääsin vain näihin henkilöstövälitysfirmoihin, joiden jälkeen ei hommista kuulunut yhtään mitään. Jokainen näistä haastattelijoista totesi, että sinähän puhut hyvää norjaa.. Esim. yksi paikka oli kuin minulle tehty, naureskelimmekin haastattelijan kanssa että minä osaan jo nämä työt. Ei koskaan kutsua haastatteluun itse työntekijää etsivään firmaan. Tosin sain jossain vaiheessa kuulla, että olen ainoa nainen hakijoiden joukossa mikä saattoi vaikuttaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen verran ehdin ennen nykyistä työpaikkaapaikkaa asioida rekryfirmojen kanssa, että huomasin niillä olevan ehkä hieman fiksumpi asenne koulutettuihin ulkomaalaisiin kuin varsinaisilla työnantajilla. Todettiin, että voisin olla ihan hyvä hakemaani työhön, mutta työnantaja ei sitten innostunut. Ja kyseltiin myös, että mitä IHAN OIKEASTI haluaisin tehdä sitten kuin kielitaitoni on parempi (tämä siis 2-3 vuotta sitten) ja kirjattiin sekin tietoihini.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...