Mies ja viikonloppulapsi lähtivät viettämään sunnuntaita laskettelurinteeseen Holmenkollenin takamaastoon. Viimeiset mahdollisuudet lasketella täällä päin Norjaa ovat käsillä, vaikka rinteessä kuulemma olikin vielä paljon lunta. Aika märkää tosin, kun lämpöasteetkin ovat olleet enimmäkseen plussan puolella viime aikoina.
Minä puolestani nautin kevätpäivästä kävelylenkillä lähimaastossa. Täällä ei ole ollut lunta enää hetkeen, joten kevät on jo paikoitellen aika pitkällä. Meidänkin takapihalla on nurmikko, se viime kesänä tehty, alkanut vihertää aivan viimeisten parin päivän aikana, eli näyttää onneksi selvinneen talvesta. Muuten luonnon ja pihojen päävärit ovat kyllä edelleen ruskea, harmaa ja likaisen kellertävä.
Norjalaiset eivät tunnu olevan ulkoilukansaa ainakaan samassa mielessä kuin suomalaiset, sillä asuinalueiden halki kävellessäni vastaan ei tullut kuin yksi vanhempi pariskunta ja pari koiranulkoiluttajaa. Tai oikeastaan pitää tarkentaa, että kun norjalainen lähtee ulkoilemaan kävellen, reitti suuntautuu todennäköisimmin jonkin mäennyppylän huipulle tai luontopolkua myöten, kun ensin on autoiltu kauemmas kotoa. Asfalttitietä pitkin kävely naapuruston pihoja katsellen ei vaikuta olevan suosiossa.
Kun venesatama lähestyi, ihmisiäkin alkoi näkyä. Vollenissa on pieni sunnuntainakin auki olevien putiikkien ja kahviloiden keskittymä, joka vaikuttaa olevan paikallisten suosima "ulkoilu"- ja näyttäytymispaikka. Kovin urheilullisesti eivät ihmiset tällaiselle sunnuntaiulkoilulle näyttäneet pukeutuneen. Toppatakki oli päällä lähes kaikilla ja minä huomattavasti kevyemmässä asussani, jossa hyvin tarkenin kävellä, osuin varmaan kaikkien tyylitietoisten silmään roskan lailla.
Vollenissa sunnuntai-iltapäivänä näyttäytyessään voi samalla käydä ainakin vilkaisemassa venettään, ellei vielä ole aika lähteä vesille. Pari purjetta vuonossa kyllä jo näkyi.