maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kohteliaisuuksia

Siivooja, nuori puolalaisnainen, puhutteli minua yllättäen töissä. Madam, can I ask... Silmänräpäyksen verran ihmettelin, että kuka madam, ennen kuin hoksasin, että sillä tarkoitettiin minua. Ei suomalainen nainen ole tottunut olemaan madam, enkä minä edes tunnista itseäni sellaiseksi, vaikka se tietenkin on aivan korrekti ja kohtelias tapa puhutella aikuista naista, jonka nimi ei ole tiedossa. 

Silti minusta jotenkin tuntuu, että norjalainen nainen ihmettelisi asiaa vielä enemmän, koska norjalaiset puhuttelevat mielestäni toisiaan vielä epämuodollisemmin kuin suomalaiset. Rouvitteluun tai herroitteluun en ole törmännyt Norjassa koskaan. Poikkeuksen taitaa tehdä lähinnä kuninkaan sisar, johon viitattaessa korrekti muoto on 'prinsessa Astrid, rouva Ferner'. Ehkä muitakin tilanteita on, mutta kuten sanottu, eipä ole tullut minulle vastaan. Eihän Suomessakaan nykyään pahemmin rouvitella tai herroitella ihmisiä, mutta joissakin tilanteissa se on sopiva tapa puhutella henkilöä. 


Muutenhan norjalaiset puhuttelevat tuntemattomia tyyliin 'hei, sinä siellä' eli aivan samoin kuin suomalaisetkin usein tekevät. Sähköpostissa, joka lähetetään useammalle henkilölle, ei välttämättä ole minkäänlaista puhuttelua. Työnantajan alihankkijan edustajilla on tapana aloittaa sähköposti vaikkapa sanoilla 'dear ladies', ja tämä hieman tavallista muodollisempana puhutteluna sitten kiinnittääkin huomion. Nämäkin kohteliaat miehet muuten ovat puolalaisia, mistä voi varmaankin vetää johtopäätöksen, että puolalaiset ovat huomattavasti muodollisempia kuin norjalaiset. 

Joskus muinoin, kun norjankielen taitoni oli alkeistasolla, kysäisin mieheltä, miten norjaksi teititellään. Miehelle piti vääntää rautalangasta, mitä oikein tarkoitin, ennen kuin sain vastauksen. 'Te on norjaksi De, mutta ei kukaan niin sano. Se on epätasa-arvoista.' Sama systeemi siis kuin Ruotsissa. No, kun kaikkia saa sinutella olematta epäkohtelias, niin onhan se helpompaa. 

Mutta yleisen sinuttelun perusteluksi annettu tasa-arvo olikin mielenkiintoinen näkökohta. Suomea puhuessani minulla on tapana teititellä tietyn ikäisiä tuntemattomia ihmisiä, koska se on kohteliasta. Jos minua itseäni teititellään vaikkapa kaupan kassalla, ensimmäinen ajatus on, että en ole riittävän vanha teititeltäväksi, mutta toisaalta ymmärrän, että kyse on silloinkin hyvistä tavoista ja kohteliaisuudesta asiakasta kohtaan. Minulle ei kuitenkaan koskaan ole tullut mieleen, että teitittely jotenkin asettaisi puhekumppanit eriarvoiseen asemaan.

Tällaiset käytöstapojen nyanssit tietenkin vaihtelevat maasta toiseen eikä mielestäni voi sanoa, että jokin tietty käytäntö on ainoa oikea ja tavoiteltava. Olennaista on varmaan kuitenkin erimaalaisten kanssa puhuessa tiedostaa, että kussakin kulttuurissa on omat tapansa myös sen suhteen, miten ihmisiä puhutellaan, ja yrittää sovittaa omat sanansa sen mukaisesti.

12 kommenttia:

  1. Minä en vieläkään tiedä on norjaksi epäkohteliasta sanoa "haloo". Omaan korvaani se kuulostaa tosi kamalalta, mutta monet aikuiset käyttävät sitä ihan yleisesti. Siis jos esim. pudotan jotain, niin takana tuleva saattaa huutaa, että "Haloo! Sulta tippui…" Suomeksi se kuulostaa vähän sellaiselta "Haloo, oletkos vähän ääliö", mutta ilmeisesti se on norjaksi suht hyväksyttävä ilmaisu, samanlainen kuin "hei".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tunnustan sanovani "haloo", mutta enimmäkseen siinä tilanteessa, kun bussinkuljettaja unohtaa avata takaoven ;D

      Sen sijaan "hæ?" kuulostaa minusta epäkohteliaalta. Vähän niin kuin suomen "häh?", ja samaahan se tarkoittaakin. Sitä viljellään niin yleisesti, ja edelleen vähän hätkähdän joka kerta, kun joku sanoo "hæ?".

      Poista
  2. Töissä kyllä käytän De- eli teitittelymuotoa vanhusten kanssa puhuessani, mutta sekin riippuu vähän vanhuksesta ja heidän omasta puhetyylistään. "Haloo" korvataan täällä Stavangerissa usein " Du":lla, jota painotetaan pitkäksi, eli esim. : Duuuuu, sulta putos.... Se on mielestäni vielä epäkohteliaampaa ja ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Du" on tuttu tälläkin suunnalla. Miten satunnaisia vastaantulijoita sitten pitäisi puhutella olematta epäkohtelias tai liian jäykkä? Tuntuu, että jos sanon "unnskyld" (anteeksi), ihmiset lähes hätkähtävät, mistä päättelen, että sitä pidetään kovin muodollisena.

      Poista
  3. Mua ärsyttää teitittely, koen sen erittäin vanhanaikaisena. Töissä jotkut teitittelee kaikkia potilaita, myös nuorempia. Minä teitittelen vain "tosivanhoja" ja "fiinejä", jos on eläkeikäinen, mutta "normaali", kysyn yleensä että saako sinutella. Ja vastaus on aina että "kyllä" :-) Joku potilas oli joskus valittanut (ei mun), kun ei oltu teititelty, ja siksi siis kysyn ... Myöskään Ruotsissa ei pahemmin teititelty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni teitittely on joskus ihan paikallaan, mutta harkintaa pitää käyttää. Ja tuo on tietenkin hyvä, jos kysyy, saako sinutella. Sekin on kohteliasta.

      Poista
  4. Mä alan pikkuhiljaa tottua siihen, että mua kutsutaan kaikkialla yleisesti Madamiksi, mutta siihen en ole vieläkään tottunut, että esim. junalippuja varatessa on pakko valita, onko Mr. vai Mrs. Kun en ole naimisissa, tuo Mrs häiritsee oikeasti (ja toisaalta häiritsee myös, kun vaihtoehtoina on Mrs ja Miss, että miksi tässä pitää naisten tunnustaa, onko naimisissa vai ei). Viimeksi sitten valitsinkin piruuttani olevani Mr, mitä se minun sukupuoleni junayhtiölle muutenkaan kuuluu...

    Pientä kulttuurien yhteentörmäystä on myös töissä. Minua työsähköpostien aloittaminen "Dear Mrs. Sukunimeni" häiritsee, mutta toisaalta tiedän, että jos vastaan tietyille ihmisille "Hi Etunimi", minua pidetään epäkohteliaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että tietyissä tilanteissa käytännöllisyyssyistä on tarpeen tunnistaa henkilö mieheksi tai naiseksi, esim. jos on kyse vaikkapa majoituksesta, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset joutuvat jakamaan tiloja. Mutta junalippua varatessa sillä ei todellakaan luulisi olevan väliä.

      Jossain maissahan tuo herroittelu ja rouvittelu ja teitittely on arkipäivää, ja jokin muu olisi äärettömän epäkohteliasta. Norjassa asia melkein menee toisin päin. ;)

      Poista
  5. Minun mielestäni vanhempia ihmisiä kuuluu teititellä ja varsinkin jos ei heitä tunne. Kaupassa sen sijaan sinuttelen myyjiä (jotka ovat pääsääntöisesti meikäläistä nuorempia) koska se on rennompaa ja nämä nuoret ovat tottuneet enmmän sellaiseen puhuttelutyyliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotahan Suomessa pidetään hyvänä käytöksenä. Ja teitittelyn kohteella on aina mahdollisuus tehdä sinunkaupat, jos haluaa. ;)

      Poista
  6. Minulla tuo sinuttelu tai teitittely tulee usein ihan automaattisesti kielestä riipuen, esimerkiksi teitittelen pomoani, kun puhumme saksaa, mutta sinuttelen ihan tätä samaa pomoa kun vaihdamme ruotsiksi. Yleensä en itse edes huomaa vaihdosta.
    Terv Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietynlaiset puhetavat taitavat olla tavallaan kielen logiikkaan sisäänrakennettuja, arvelisin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...