torstai 24. tammikuuta 2013

Kyynärpäät ojossa

Aamun pimeydessä töihin autoillessa saa olla tarkkana, ettei aja kenenkään päälle. Ihmiset ovat pukeutuneet enimmäkseen mustiin tai muuten tummiin vaatteisiin eikä heijastimia ole juuri kenelläkään. Mutta varsinkin suomalaisille liikennetavoille oppineen autoilijan pitää yrittää muistaa se, että norjalainen jalankulkija ei yleensä sivuilleen vilkuile ennen kadun ylitystä. Täällä nimittäin on autoilijan velvollisuus pysähtyä ja päästää jalankulkija menemään ensin. Sinänsä hyvä sääntö, mutta kun se tosiaan on johtanut siihen, että päälleajon välttäminen on lähes täysin autoilijan vastuulla, voisi sanoa, että lain hengen käytännön soveltaminen on hieman kieroutunut.

Muutenkin norjalaiset tuntuvat soveltavan liikenteessä kyynärpäätaktiikkaa. Minäpä menen tästä ensin / pysäköin tähän / kiilaan tuonne - sama se, mitä ongelmia se muille aiheuttaa. 

En muista, että olisin koskaan nähnyt Suomessa niin paljon väärin tai vähintään arveluttavalla tavalla pysäköityjä autoja. Täällä on kuulemma sama sääntö kuin Suomessa, että auto pysäköidään kadun varteen kyseisen kaistan liikenteen suunnan mukaisesti. Säännöstä huolimatta katujen varsilla näkyy autoja, joiden nokat osoittavat milloin mihinkin suuntaan. Tapa on niin syvälle juurtunut, ettei tällä tavalla väärin pysäköineitä edes sakoteta. Tai mitä sanotte siitä, että auto pysäköidään liikenneympyrään vaikkapa kännykän räpläämisen ajaksi. Tämäkin on nähty, jopa useamman kerran, eikä näitä pysäköijiä ollenkaan haitannut, että ympyrässä oli muutakin liikennettä.

Parkkipaikan etsiminen parkkihallista tai ahtaalta pysäköintialueelta on oma lukunsa. Vaikka kaikki merkit osoittaisivat, että vapaita paikkoja ei ole, sinne on kuitenkin mentävä kytikselle, odottamaan, että joku lähtee. Jos näitä kyttääjiä sattuu olemaan useampi pienellä alueella, poislähteminen saattaa vaikeutua. Se, että parkkihalliin on ulos asti ulottuva jono, ei kuitenkaan estä jotakuta opportunistia ajamasta jonon vierestä, ulostulevien kaistaa pitkin sisään katsomaan, jos sieltä vaikka kuitenkin löytyisi vapaa paikka.

Maantiellä ajaessa taas minua alkavat joka kerta ärsyttää ohittelijat, jotka kiilaavat takaisin oikealle kaistalle heti ohittamansa auton eteen, vaikka olisi aivan mahdollista jättää enemmän välimatkaa.

Ainakin tällä seudulla polkupyöräily on suosittu harrastus. En nyt puhu mistään pyöräretkeilystä perheen kanssa tai hyötyliikunnasta vaan kilpapyörällä mahdollisimman kovaa ajamisesta autojen seassa. Nämä kuntoilijat ovat oikeasti vihonviimeinen riesa. Yksikin pyöräilijä pystyy melko tehokkaasti tukkimaan vähänkin kapeamman tien ja aikaansaamaan autojonon, mikä varsinkin aamuruuhkassa nostattaa tunteita.

Joillakin autoilijoilla on kuulemma tapana kiilata mahdollisimman läheltä pyöräilijää, ruiskauttaa lasinpesunestettä kohdalla ollessaan (suutin on ehkä jopa käännetty sivulle tätä tarkoitusta varten) tai ihan vaan näyttää keskisormea tai puida nyrkkiä pyöräilijän ohittaessaan. Toisaalta pyöräilijöiden ohittaminen saattaa olla aika vaikeaa, koska heillä ei ole tapana väistää sivummalle edes bussipysäkkien kohdalla. On täällä pyöräteitäkin, mutta niitä nämä wannabe kilpapyöräilijät eivät pääsääntöisesti käytä.

Vaikka tietyissä tilanteissa minä ensin -asenne on syvään juurtunut norjalaiseen liikennekulttuuriin, toisissa tilanteissa sitten napsahtaa päälle aivan toisenlainen käytösmalli. Esimerkiksi monet (eivät kaikki) liikenneympyrät toimivat aamuruuhkassa aivan loistavasti, kun käyttöön otetaan vetoketjuperiaate ja unohdetaan normaalit säännöt siitä, kuka saa ajaa ensin.

Kuljen työmatkat pääsääntöisesti omalla autolla, ja kieltämättä usein tulee mieleen, että julkisilla pääsisi vähemmällä stressillä ja ehkä jopa nopeammin. Toisaalta tuntuu, että todella usein kun menen töihin julkisilla, ainakin aamulla julkinenkin liikenne tökkii ja mikään liikenneväline ei ole aikataulussa. Suo siellä, vetelä täällä.

38 kommenttia:

  1. Voi luoja... Tulisin hulluksi siellä auton ratissa. Jo pelkkä lukeminenkin nostaa karvat pystyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkuaikoina oli aika lailla huuli pyöreänä, mutta sittemmin olen ilmeisesti jossain määrin oppinut maan tavoille. Ei täällä muuten pärjää...

      Poista
  2. Hihi, nyt kuvittelen sinut rattiraivoisena puimassa nyrkkejä aamuruuhkassa tolvanoille norskeille. ;D

    Täällä suunnalla inhokkejani jalankulkijana ovat melkeinpä pyöräilijät. He tuntuvat usein kuvittelevan, ettei heitä kosketa yleiset liikennesäännöt tai vaikkapa liikennevalot. Olen useampaan kertaan meinannut tulla punaisia päin pyöräilevän yliajamaksi. Parhaassa tapauksessa tietysti sadattelevat vielä perään, mutteivät tietenkään pysähdy kuuntelemaan minun meheviä vastalauseitani. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pui nyrkkiä, vaan näytän peukkua alaspäin, jos on tarvetta kommentoida muiden liikennekäyttäytymistä. Tai ylöspäin, jos haluan olla ironinen ;)

      Poista
  3. Itse ei luojan kiitos tarvitse täällä ajella, mutta tuo "jalankulkija on kuningas" -asenne on kyllä tullut tutuksi Oslon keskustassa. Ja se asenne taotaan norjalaisten päähän jo nuoresta saakka, kun kerrankin näin yhden päiväkotiryhmän tulevan liikennevaloissa punaisia päin vastaan, ohjaajien taluttamana. Ymmärrän että aikuiset loikkivat 1-2-kaistaisten teiden yli punaisilla kun liikennettä ei näy, mutta vähän kauhistuttaa tuo että lapsille opetetaan ettei punaisesta valosta tarvitse välittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toinen lapsiin liittyvä kauhistus on se, miten jotkut vanhemmat työntävät lastenvaunut (lapsi tietenkin vaunuissa) suojatielle "pysäyttämään" liikennettä. Entä jos sieltä tulee vaikka bussi, joka ei ehdikään pysähtyä ajoissa?

      Poista
  4. Mä olen luullut, että on ihan laillista pysäköidä auto sillain, että auton nokka näyttää väärään suuntaan:) Niinhän ne täällä ( ja siellä etelässä) pysäköidään ja mäkin olen tehnyt niin koska olen luullut, että niin voi tehdä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se kuulemma ole laillista. Näin sanoo mies, ja pysäköi itse samalla tavalla, kun siitä ei kerran sakoteta :P

      Poista
  5. No sen olen huomannut, että täällä pelataan sellaista "ei väistetä, ei väistetä"-leikkiä. Minä kilttinä suomalaisena jarrutan ja välillä jopa pysäyttelen ja väistän ojaan, kun norjalainen tulla posottaa nelivedollaan keskellä tuota kapeaa kylätietämme :D. Ja kun ajelen tuolla suomen kilvissä olevalla autollani, niin norjalaiset ohittaa aina - ihan riippumatta siitä, millä nopeudella ajan. Ovat kai tottuneet ohittamaan suomalaisen - myös hiihtoladulla...

    Mutta Oulusta muuttaneena en voi valittaa. Ei se liikennekulttuuri sielläkään nyt niin sujuvaa ole. Siellä ei todellakaan voi olettaa, että esim. kääntyvä auto väistää jalankulkijaa ja siinä on omatkin takinhelmat usein heilahtaneet. Vilkku laitetaan päälle samalla kun käännetään rattia ja punaisia päin ajetaan säännöllisesti. Tilaa ei anneta kaistanvaihtajalle ja perässä roikutaan...

    Joten liikenneraivon kehittämiseen löytyy syitä varmasti ihan joka maasta - itse yritän olla turhia hermostumatta, vaikka kuinka ärsyttäisi. Mutta jos kaikki ajaisivat yhtä sujuvasti kuin minä, niin liikenne olisi niin paljon sujuvampaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on ollut pakko opetella agressiivisempi ajotapa, ettei jää jalkoihin. Eikä muuten täälläkään ole vilkun käyttö täysin hanskassa läheskään kaikilla autoilijoilla.

      Poista
  6. Minä olen täällä Stavangerissa ihan tyytyväinen liikenteeseen. Liikenneympyrät ( täällä ei ole kuin pari valoristeystä) toimivat erinomaisesti ja liikenne on varsin joustavaa. Oslossa olen ajellut vain taksilla ja pelännyt & kauhistellut hullua liikennettä. Toisaalta, asuin muutamia vuosia Kreikassa ja siihen liikenteeseen verrattuna Norjassa on esimerkillinen liikenne :) Minua harmittavat eniten huonokuntoiset tiet, Eurooppatiet jotka muistuttavat navettapolkuja. Se, että jalankulkija on täällä kuningas on tietysti positiivinen asia, mutta lasten kanssa onkin sitten ollut vahtimista, kun ollaan oltu esim. Suomessa. Itse olin kerran jäädä auton alle täällä Stavangerissa ja autossa oli suomalaiset rekkarit :D Heh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjan teiden kunto voi tulla yllätyksenä vaikka turistille, jos odottaa samaa tasoa kuin on esim. Ruotsissa.
      Onhan Norjan liikenne tosi siivoa, jos vertaa Etelä-Eurooppaan :D

      Poista
  7. Minä taas saan hengeanhdistusta Suomessa siitä, että suojatiet eivät tunnu merkitsevän yhtään mitään ja niille astutaan kuin henkensä kaupalla tai sitten odotetaan ikuisuus, ettei autoja olisi lähimailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos jotain Norjan liikennekulttuurista haluaisin siirtää Suomeen, niin se olisi nimenomaan suojateiden kunnioittaminen. Mutta ilman niitä idioottijalankulkijoita.

      Poista
  8. No sielläpä vasta villiä meininkiä on, minä kun olen ollut siinä uskossa että tämä Suomi on kusipäisten autoilijoiden luvattu maa. Siellä kuitenkin ollaan vältytty isommilta kolareilta kun käytäntö on pysynyt tälläisenä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajelen päivittäin pienen pätkän E18-valtatietä Oslon suuntaan, jossa liikennettä on todella paljon. Sille kolmen kilometrin matkalle isompia onnettomuuksia osuu harvoin, mutta radion liikennetiedotuksissa kerrotaan kyllä aika usein, miten jossain lähialueella on kolaripaikan siivous käynnissä ja jono seisoo. Toisaalta ruuhkassa nopeudet ovat niin matalat, ettei siinä edes pääse tapahtumaan mitään isompaa. Pienempiä kolareja sen sijaan taitaa tapahtua aika usein, jos autojen lommoja katselee.

      Poista
  9. Suomessakin on ihan käsittämätöntä että ihmiset ovat pimeässä liikkeellä tummissa vaatteissa ilman mitään heijastimia. Eivät taida itse olla autoilijoita.

    Sen jälkeen kun hankin automaatattivaihteisen auton olen paljon ahkerammin päästänyt jalankulkijat ensin, kun pääsee niin helpolla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus todellakin pitää hämmästellä, etteivät jalankulkijat ymmärrä, ettei se lähestyvä auto välttämättä ehdi pysähtyä ajoissa, jos tien ylittäjää ei näe ennen kuin aivan viime hetkellä. Liukkaalla kelillä riski on tietenkin vielä suurempi.

      Poista
  10. Tuohon oli kyllä tottumista Norjassa että autoilijat todellakin pysähtyivät suojatien eteen, voi kun saman saisi Suomeenkin. Norjassa olin kääntymässa vasemmalle ja vilkku oli päällä, rajoitus 60 km/h niin eiköhän joku ääliö lähtenyt vielä ohittamaan minua, siinä oli onnettomuus todella lähellä, onneksi vilkaisin vielä toistamiseen peilistä niin en ennättänyt kääntyä auton eteen, vieläkin vapisuttaa kun muistelen sitä kauhun hetkeä. En enää muista oliko autossani suomen vai norjan kilvet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka liikennesäännöt taitavat olla lähes samat, niin käytäntö eli juuri se liikennekulttuuri saattaa sitten yllättää. Noita idiootteja valitettavasti on joka maassa...

      Poista
  11. Ha ha, täällä "maalla" liikenne toimii mielestäni ihan hyvin. Päänsärkyä aiheuttaa lähinnä talvisin Tanskan hiihtoporukat jotka ajelevat ilman talvirenkaita tai laittavat ketjut väärin renkaisiin.... Itsekin olen luullut että auton voi parkkeeata "väärälle puolelle tietä" nokka menosuuntaan päin, ja tätä itsekin harrastan. Ups. Mutta täytyy sanoa että kun on hetken asunut Norjassa niin Suomessa meinaan kyllä jäädä aina jalankulkijana autojen alle vaikka katsonkin ensin ennen kuin ylitän tien. Sitä ei vaan meinaa uskoa että tuo kaukana oleva auto aikoo nyt kiihdyttää kun näkee minun lähtevän ylittämään tietä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanskalaisista Norjan talvessa taitaa olla aika monta tarinaa ;)

      Poista
  12. Niinpä. Ns. tavalliset pyöräilijät ovat kuolleet sukupuuttoon Norjassa. Tour de France on täällä ympärivuotinen riesa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosin täytyy sanoa, että tänä talvena pyöräilijöitä on jostakin syystä näkynyt vähemmän kuin viime vuonna, vaikka lunta on ollut vähemmän. Tai ehkä se lumen määrä toimiikin toisin päin O_o

      Poista
  13. Parasta "kesäloma-hupia" Suomessa onkin pysähtyä autolla suojatien eteen ja antaa jalankulkijalle lupa mennä tien yli. Tämä selkeästi outo kohteliaisuus saa aikaan uskomattoman huvittavia reaktioita jalankulkijoissa. Joku suuttuu ja tiuskii että "Miksi sinä *%$##$ siihen pysähdyt, et kai #$%# oleta, että Minä tästä nyt tien yli menen kun jo olen pysähtynyt %&$$"#".

    Joku toinen on niin iloinen saamastaan kohtelusta, että suorastaan tanssahtelee tien yli. Eräs hämmentynyt epäröi pitkän aikaa ennen kuin uskaltaa ylittää tien kumartaen ja hattua nostaen, kun taas joltain suunnalta tulee tuutintäydeltä kansainvälisiä sormimerkkejä. Tai sitten on yksinkertaisesti paremi ajaa eteenpäin kun väkäleukaisen ja huivipäisen mummelin kävelykeppi alkaa viuhua ilmassa sen verran uhkaavasti.

    Vuosia kestäneen empiirisen tutkimuksen tuloksena voin todeta, että tämä Norjassa opittu kohteliaisuus on varsin yllättävää Suomessa. Kokeilkaa ihmeessä seuraavalla Suomen matkalla, takaan, että kokemus on sen arvoista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan reaktiot, olen havainnut itsekin. Ja muistelen, että joskus Suomessa (jo ennen Norjan tavoille oppimista) kun pysähdyin suojatien eteen, vaikkei ollut "pakko", niin apumiehen paikalla istunut meinasi saada slaagin tällaisesta käytöksestä.

      Poista
  14. Itse olen onneksi päässyt pikkukaupunkilaisena välttämään parkkihallitilanteet. Sen sijaan juuri heijastinten käyttämättömyys ja yllättävät tienylitykset ovat kyllä aiheuttaneet muutamat sydämentykytykset.

    Tuntuu, että kun ihmiset ovat lenkillä tai työmatkapyöräilevät, ovat he varustautuneet kunnolla heijastinliivein. Mutta normaaleissa vaatteisa kulkiessa ei heijastimia kyllä oikein kellään näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, noilla treenaajilla on usein keltaiset liivit. Aika monella pyöräilijällä on kuitenkin heijastimen sijaan punainen ledivalo, joka minun mielestäni on paljon huonommin näkyvä kuin heijastin.

      Poista
  15. Suomessa jos pysähtyy suojatien eteen niin takanatulija ajaa auton perään ja jos on kaksi kaistaa niin se viereisellä kaistalla ajava ei pysähdy ja jalankulkija on vaarassa jäädä alle, Joensuu on pahimmasta päästä, täällä ei todellakaan voi pitää oikeuksistaan kiinni jalankulkijana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa muuten liikennekulttuuri vaihtelee paikkakunnan mukaan. Esim. Helsingissä tietyt asiat toimivat paljon paremmin kuin vaikka Porissa (Joensuusta ei ole kokemusta). Veikkaan, että sama pätee myös Norjaan.

      Poista
  16. Sulle on tunnustus ja haaste mun blogissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Täytyy yrittää rustata listaa loppuviikon aikana.

      Poista
  17. Hesarissa tai jossa in oli juuri artikkeli, jonka mukaan Euroopan liikenneturvallisuustilastossa ykkössijalla on Ruotsi, kakkosena Norja ja Suomi sijalla 12. Itse pelkään Suomen liikenteessä huomattavasti enemmän kuin Norjassa.
    Meillä oli bussi pahasti myöhässä yhtenä päivänä kun edessä meni wannabe-northug rullasuksineen ja 4 km pituinen ylämäki. Ei väistänyt :) Meidän suosikkikusi nykyään pysähtyy oven eteen, pysäkin sijaan, ihanaa huomaavaisuutta raskaana olevalle naiselle eikä haittaa muuta liikennettä yhtään. KErran hän unohti että olen kyydissä ja kuulutti anteeksipyynnön kun jouduin kävelemään ylimääräiset 100 m! Tämä siis Oslossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, pyöräilijöiden lisäksi myös rullahiihtäjät aiheuttavat ruuhkia. Onpas teillä kohtelias kuski! Ihan uteliaisuudesta kysyn, onko norjalainen vai maahanmuuttaja?

      Poista
  18. Autottomana Oslolaisena rakastan norjalaista autoilu-kulttuuria! :-) En siis tiedä noista muista ongelmista, mutta minun mielestäni on ihanaa, että autot ihan oikeasti pysähtyvät suojatien eteen ja päästävät jalankulkijat yli! Näinhän se pitäisi lain mukaan Suomessakin mennä, mutta ei se siellä koskaan toteudu. Suomessa suojatien edessä saa seistä tasan niin kauan kuin autoja on tulossa. Yksikään ei pysähdy. Siihen verrattuna tämä norjalainen autoilu on jalankulkijalle taivas! Tämä jalankulkijoiden huomioiminen onkin se, mitä useimmat suomalaiset vieraani eniten Norjassa ihastelevat.

    Mutta pyöräteitä en kyllä ole nähnyt juuri missään! Olen asunut eri puolilla Osloa, lännessä, idässä ja keskustassa ja juuri missään en ole nähnyt erillisiä puöräteitä. Tai okei, Torggatanilla taitaa olla ja Grüneløkkassa parissa kohtaa, muutta ei todellakaan niin tasaisesti ympäri kaupunkia kuin vaikka Helsigissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minunkin mielestäni ehdottomasti hyvä asia, että autot pysähtyvät suojatien edessä. Itsellä oli jalankulkijanakin totuttelemista siihen alkuaikoina täällä.
      Oslossa ei tosiaan taida olla pyöräteitä, mutta täällä "maalla" niitä kyllä on. Niitä vaan harvat käyttävät.

      Poista
  19. Liikennekokemuksia (hei, mä luen blogeja tänään ;):

    - Äitini pelkääjän paikalla Suomessa, suurinpiirtein kirkuu "Miksi sä suojatien eteen pysähdyt?!" kun päästän jalankulkijat ensin.
    - Roikun anoppikokelaan hihassa Helsingin keskustassa, kun se pinkaisee suojatielle vihreillä katsomatta sivuilleen ja yritän selittää, että Suomessa ei niin tehdä EDES vihreillä.
    - Selitän hämmentyneelle siskolle ajaessani motarille liittymästä, että kyllä, Norjassa ihan oikeasti saa tietä tullessaan motarille. Tämä on suojatien kunnioittamisen lisäksi se asia, joka olisi kiva siirtää Suomeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kumma, miten käytäntö on niin erilainen, vaikka säännöt taitavat molemmissa maissa olla jotakuinkin samat.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...