perjantai 2. maaliskuuta 2012

Rikkaat norjalaiset

Kuva artige.no
  Tällainen kuva tuli vastaan netin syövereistä, ja ainakin minuun se kolahti siinä määrin, että päätin laittaa sen tänne teidänkin nähtäväksenne. Vastaavanlaisiahan on viime aikoina näkynyt Facebookissa esimerkiksi eri ammatteihin liittyvistä kuvitelmista. 

Mutta tämä on erilainen. Tämän mukaan aivan kaikki, niin ystävät, viholliset kuin norjalaiset itse, kuvittelevat, että norjalaiset ovat rikkaita. Ja lopuksi paljastetaan totuus: norjalaiset ovat rikkaita. 

Epäilen vahvasti, että kuvan on tehnyt joku norjalainen, eikä suinkaan kateellinen naapuri. Sen verran tietoisia norjalaiset ovat varakkuudestaan eivätkä epäröi kertoa asiasta muille. Kuvitelkaapa nyt. Ihmisten verotiedot, siis tulot ja omaisuus, löytyvät netistä. Kun asunto vaihtaa omistajaa, kaupan kohde, ostaja, myyjä sekä kauppahinta on julkista tietoa, joka saatetaan jopa painaa lehteen. 

Aikoinaan minun ensivaikutelmani norjalaisista oli, että täällä ihmiset esittelevät omaisuuttaan ja varallisuuttaan varsin avoimesti. Tuntui olevan aivan normaalia työstä puhuttaessa kysäistä ohimennen, paljonko puhekumppani tienaa. 

Tietenkin on mahdollista, että näin ei ole kaikkialla Norjassa, mutta ainakin tässä Oslon länsipuolella, Norjan Kauniaisissa, asia näyttää olevan juurikin näin.

Mutta mikä sitten on totuus Norjan valtion varallisuudesta ja yhteiskunnan materiaalisesta hyvinvoinnista?

Luotettavana lähteenä pidettävä CIA:n The World Fact Book kertoo seuraavaa:

"Norjan talous on hyvinvointikapitalismin vauras linnake, jossa yhdistyvät vapaa markkinatalous ja valtion ohjailu. Hallitus kontrolloi avainalueita, kuten elintärkeää öljyteollisuutta, suurten valtion enemmistöomistuksessa olevien yritysten kautta. Maalla on runsaasti luonnonvaroja - öljyä, vesivoimaa, kalaa, metsiä ja mineraaleja - ja se on erittäin riippuvainen öljyteollisuudesta, josta saadaan suurin osa vientituloista ja noin 20 % julkisen sektorin tuloista. Norja on maailman toiseksi suurin kaasun viejä ja kuudenneksi suurin öljyn vielä, joka teki yhden merialueensa suurimmista öljylöydöistä vuonna 2011. Norja päätti pysyä EU:n ulkopuolella marraskuussa 1994 pidetyssä kansanäänestyksessä. Siitä huolimatta se Euroopan talousalueen jäsenenä osallistuu huomattavalla summalla EU:n budjetin rahoitukseen. Tulevaisuudessa odotettavissa olevan öljyn- ja kaasuntuotannon vähenemisen vuoksi Norjan valtio säästää öljyteollisuudesta saatavat tulot maailman toiseksi suurimpaan valtion sijoitusrahastoon, jonka arvo vuonna 2011 oli 500 miljardia dollaria, ja käyttää rahaston tuottoja julkisten menojen rahoitukseen. Tasaisen BKT:n kasvun kauden 2004-07 jälkeen talouskasvu hidastui 2008 ja talous supistui 2009, kunnes kasvu taas jatkui 2010-11. Valtion budjetti on kuitenkin suunniteltu pysymään ylijäämäisenä."


Vuonna 2011 BKT per capita oli 53.300 $, mikä on seitsemänneksi eniten maailmassa (Suomi 38.300 $ ja 25.). Työttömyysaste oli 3,4 % (Suomessa 7,7 %). 

Norja on siis todellakin rikas. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö täällä olisi myös köyhiä. Maahanmuuttajia puolestaan näkee usein töissä, jotka eivät ilmeisesti enää kelpaa syntyperäisille norjalaisille - siivoojina, taksi- ja bussikuskeina jne.

Valtion varallisuutta käytetään ennen kaikkea sosiaaliturvan ylläpitämiseen. Sen sijaan monet asiat, joita Suomessa tuetaan verovaroilla niin, että ne ovat halpoja kuluttajille, ovat täällä kalliimpia. Sellaisia ovat esimerkiksi uimahallit ja kansalaisopistoa vastaava Folkeuniversitetet.

Toisaalta ihmisillä näyttää olevan varaa maksaa.

10 kommenttia:

  1. Erään ystäväni teoria on, että nekin norjalaiset jotka eivät ole rikkaita haluavat näyttää ja käyttäytyä kuin rikkaat. Eli elelevät maksellen luottokorttien korkoja ja lainanlyhennyksiä. Itse en oikein tiedä onko näin, mutta ehkä tuo rikkaus tietyllä lailla heijastuu työmoraaliin ja saa norjalaiset vaikuttamaan laiskoilta työpaikalla. Ei saisi missään nimessä yleistää mutta kyllä meidän toimistosta norskit katosivat aina kun kello löi neljä.... :)

    VastaaPoista
  2. Satu, kyllä tuo aika pitkälti varmasti pitää paikkansa. Lainamäärät on ihan tajuttomia (opintolainat kaikilla ystävilläni 200 000-ylöspäin) ja siihen lisäksi autolainat, asunto, mökki, veneet jne.
    Huvitti oikeasti tänään, kun ajoin 15 aikaan Notoddenista Kongsbergiin niin ruuhkaa oli Notoddeniin päin, mökkiläiset matkalla vapaille ;)

    VastaaPoista
  3. Joo meilläkin ruuhkat ovat aina kohti pohjoista Oslon suunnasta perjantai-iltaisin, mökkejäkun täällä suunnalla riittää :)

    VastaaPoista
  4. Ottaessamme taloa varten lainaa, mua hirvittil ainan määrä, johon isäntä totesi, että norjalaisella mittapuulla alle 2 miljoonan laina on suht pieni. Niin kai se sitten on, toisaalta Suomessa on aina ollut se mentaliteetti, että raha pistetään sukanvarteen, eikä sillä leuhkita.

    Lienevätköhän ruotsalaiset tässäkin löytäneet sen kultaisen keskitien?

    Ps. postaan näin poikkeuksellisesti ilman profiilia, kun en viitsi koittaa lykkääkö android automaattisesti isännän google-tillin postaajaksi :]

    VastaaPoista
  5. Kyllä minunkin näkemykseni mukaan, ainakin täällä Bærumissa, pitää vähintään esittää rikasta, jos ei ole sellaiseksi oikeasti päässyt. Eräskin tuttava kertoi ihan pokalla yli 5 miljoonan lainasta, ja silti hankki aivan uuden ison Volvon, samanlaisen kuin naapureillakin :) Eikä kyseessä ole todellakaan mikään öljymiljonääri.

    Tietenkin kaikesta vauraudesta on hyötyä ja ihmiset ovat kai keskimäärin melko tyytyväisiä elämäänsä. Kuitenkin mielestäni raha ja vauraus jossain määrin laiskistaa kansaa. Opiskelijat eivät hanki työkokemusta ja yliopistostakin valmistuu paljon ihmisiä, jotka eivät ole tehneet päivääkään palkkatyötä. Paljon ulkomaalaisia valitaankin sitten jatko-opiskelijoiksi ja muihin tutkimustöihin pätevämpinä ja kokeneenpina.

    VastaaPoista
  6. No se on kyllä totta, että kaikki, jotka esittävät varakasta, eivät välttämättä oikeasti ole sellaisia. Pidetään vain julkisivua yllä. Köyhäily tai porukasta erottuminen ei ole trendikästä. Tai oikeastaan porukasta sopii erottua, jos samalla näyttää olevansa vilauttaa varallisuuttaan. Useammastakin paikasta muistelen lukeneeni, että norjalaisilla on keskimäärin todella paljon enemmän velkaa kuin suomalaisilla.
    Työmoraali on myös mielenkiintoinen asia. Sen lisäksi, että suomalaiset sitä täällä ihmettelevät, olen myös kuullut joidenkin ruotsalaisten sanovan samaa. Että norjalaiset ovat laiskoja. Töissä olen kyllä huomannut, että norjalaisten keskenkin työmoraalissa on eroja. Joku hoitaa työasioita sairaslomalla vaikkei todellakaan tarvitsisi, toinen ilmoittaa "tekevänsä töitä" kotona mutta fyysisesti työpaikalla olevat työt jäävät muiden hoidettavaksi.
    Töissä markkinointitekstien kääntäminen suomeksi tuntuu joskus suorastaan tuskallista, kun niissä aivan selväsanaisesti korostetaan aineellisen hyvinvoinnin esittelyä. Se ei jotenkin sovi suomalaiseen mentaliteettiin, mitä norjalaiset taas eivät ollenkaan ymmärrä.

    VastaaPoista
  7. Samaa mieltä monessa asiassa: lainat ovat isoja, ja norjalaiset mielestäni jossain määrin hemmoteltuja. En kuitenkaan välttämättä tulkitse palkoista keskustelua varakkuudella kehuskeluksi; kulttuuri vaan on erilainen kuin Suomessa, jossa palkoista ei puhuta (eikä lainoistakaan). Mutta esim. kodin sisustaminen ja hieno auto on monille tärkeää.

    Opiskelijoiden töissäkäynnistä olen Teresan kanssa eri mieltä. Tosi monet opiskelijat käyvät töissä, minun mielestäni jopa siinä määrin, että opinnot kärsivät. Töissä ei kuitenkaan ehkä käydä niinkään työkokemuksen kuin palkan vuoksi. Opintotuella (ja opintolainalla jota kaikki norjalaiset opiskelijat nostavat) ei kuulemma mitenkään pärjää. Mielestäni norjalaiset opiskelijat kuitenkin edellyttävät varsin mukavaa elintasoa (asunto lähellä keskustaa, ulkomaanmatkoja jne).

    VastaaPoista
  8. Tuli vielä yksi juttu mieleen, jota olen viime aikoina miettinyt. Kaikesta tästä rikkaudesta huolimatta monet norjalaiset ovat sitä mieltä, että heillä ei ole varaa jäädä olemaan kotona pienten lasten kanssa, vaan jo pienetkin lapset lykätään päivähoitoon. Suomessa kuitenkin monilla on tähän varaa. Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, eikä Norjassa ole samanlaista kotonahoitamiskulttuuria kuin Suomessa, mutta silti mietityttää. Vai onko norjalaisten vain helppo sanoa, ettei ole varaa, vaikka todellisuudessa ehkä kysymys on halusta tai sen puutteesta? Onko kukaan miettinyt samaa?

    VastaaPoista
  9. En osaa tuosta opiskelijoiden työssäkäynnistä - tai opintolainojen suuruuksista - sanoa mitään, kun en tunne yhtään opiskelijaa. Hmmm... pitäisiköhän töissä udella, tai siis norjalaisittain kysyä suoraan, miten ihmiset ovat rahoittaneet opintonsa.

    Tuosta pienten lasten päivähoidosta olen antanut itselleni kertoa, että täällä yhteiskunta suosii nimenomaan päivähoitoa kotihoidon sijaan. Naiset halutaan kuulemma tasa-arvon nimissä äkkiä takaisin töihin, ja onhan täällä kasvatuspsykologitkin valjastettu lausumaan, että aikainen siirtyminen päivähoitoon pois omien vanhempien huomasta on vain hyväksi lapsen kehitykselle.

    Minkäköhän takia suomalaiset psykologit suosittelevat päinvastaista?

    VastaaPoista
  10. En siis tarkoittanut, etteivätkö norjalaisetkin opiskelijat kävisi töissä, opintojensa kustannuksella, kuten Suomessakin. Mutta jotenkin tuntuu, että Norjassa on paljon tavanomaisempaa valmistua ilman oman alan työkokemusta, tai mitään yhteyttä työelämään. Tämäkin asia tietysti liittyy siihenkin, että tulevaisuus nähdään Norjassa luottavaisemmin. Suomessa ei uskalleta aina luopua opiskelija-statuksesta, jos mitään tietoa töistä ei ole.

    Osittain lastenhoidossa on varmasti kyse kulttuurierosta. Käsittämätöntä minusta kuitenkin on miten "viralliset" suositukset ovat täysin toisistaan poikkeavat. Me saimme alle 3-vuotiaalle lapsellemme norjalaisesta neuvolasta tiukkasävyisen suosituskirjeen laittaa lapsi päiväkotiin. Psyykkisen terveyden kannalta ei ole kuulema hyväksi lapselle olla kotona pikkuveljen ja äidin kanssa kotona :) Kun ohjeistus on tämänkaltaista, niin ei varmaan kovin moni tavallinen norjalainen äiti uskalla poiketa linjasta, tai edes ajatella, että vaihtoehtoja voisi olla. En tiedä miten paljon suositukset pohjautuvat oikeasti tutkittuun tietoon, vai vain uskomuksiin. Olen lukenut myös, että joidenkin norjalaisten kasvatuspsykologien mielestä Norjassa on käynnissä koko sukupolven kattava ihmiskoe päivähoidon vaikutuksesta lapsen kehitykseen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...