maanantai 23. tammikuuta 2012

Mukavuusalueen rajoilla

Jokunen päivä sitten huomasin, että ruotsin puhuminen ei ole enää niin kamalaa kuin joskus aikaisemmin. Sitä joutuu puhumaan töissä päivittäin, joten tietenkin olisi ihme, jos mitään edistystä ei puolessatoista vuodessa olisi tapahtunut. Myös ruotsin kirjoittaminen sujuu rennommalla otteella ja lopputulos lienee vähemmän töksähtelevää tekstiä kuin aiemmin.

Parasta palautetta sain taannoin ruotsalaiselta työkaveriltani, joka kuuntelee puhettani päivittäin. Hänen mielestään minä todellakin puhun ruotsia nykyään - myös asiakkaiden kanssa. Ja pitää kyllä myöntää itsekin, etten enää ala vaipua epätoivoon, jos kohdalle sattuu lörpöttelevä asiakas, jolle pitää puhua takaisin muutakin kuin vakiofraasit.

Ruotsin puhumisen suhteen olen nähtävästi ylittänyt tietyn raja-aidan ja päässyt mukavuusalueelle. Juuri ja juuri sen sisäpuolelle, mutta siellä nyt ollaan kuitenkin.

Norjaa puhuessani olen edelleen hieman mukavuusalueen ulkopuolella, vaikka tässäkin asiassa raja-aita lähestyy. Joku nyt sitten varmaan ihmettelee, miksi norja on jäänyt jälkeen ruotsista, kun kielet kuitenkin ovat aika samanlaisia. Sitä minäkin olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että monivuotinen ruotsin opiskelu koulussa on ilmeisesti jättänyt pysyviä muistijälkiä, jotka ovat kielen käytön myötä tulleet pintaan. Vaikka lukioaikaisen ruotsinopettajan metodi, ulkoaopettelu - kyllä, sekä kielioppi että lukukappaleet - tuntuukin hieman taantumukselliselta pedagogiikalta, on sillä kuitenkin ollut tehonsa kun vielä parinkymmentä vuotta myöhemmin kielen mieleenpalauttaminen jollakin tavalla onnistuu.

Norjaa sen sijaan en ole opiskellut systemaattisesti vaan tavallaan maistellut kielioppia sieltä täältä tarpeen mukaan ja kartuttanut passiivista sanavarastoa lukemalla lehtiä ja kuuntelemalla, kun muut puhuvat. Enkä minä norjaa puhuessani suinkaan kompastu niihin asioihin, jotka ovat samankaltaisia ruotsin kanssa, vaan niihin eroihin ja norjan kielen ikiomiin omituisuuksiin.

Viime viikolla olin kuuntelemassa erästä tuote-esittelyä ja totesin ymmärtäväni puhutun lähes sataprosenttisesti, vaikka esityksessä käytettiin myös muuta kuin aivan jokapäiväistä sanastoa. Esityksen jälkeen jutustelin hiukan parin ihmisen kanssa, ja olipa se sitten taas vaikeaa, kun olisi pitänyt käyttää sitä samaa erikoissanastoa, jota juuri olin sujuvasti kuunnellut.

Mutta usein norjan puhumisen mukavuus tai epämukavuus riippuu myös keskustelukumppanista - hänen murteensa ymmärrettävyydestä tai hänen asenteestaan minua, ulkomaalaista, kohtaan. Joillakin ihmisillä on nimittäin todellakin havaittavissa asenne. Joudun entistä kauemmas mukavuusalueesta, jos asenne on vääränlainen.

Puhunpa ihan yhtä nopeasti/mutisten/murteellisesti kuin aina (tai vähän enemmänkin) ja katsotaan sitten miten tuo ulkomaalainen pärjää.

Se on ulkomaalainen, joten nyt puhutaan oikein yksinkertaisesti ja vähän kovemmalla äänellä eikä mistään liian vaikeasta tai varsinaisesti merkityksellisestä asiasta.

Kärjistettyjä stereotyyppejä mutta erittäin ärsyttäviä kohdalle osuessaan. Eivätkä vahingossakaan vaihda kieltä englanniksi. Tällaisten tapausten kanssa ei huvita jutella enempää kuin on pakko, koska ne valitettavasti romahduttavat minun kielitaitoni tason pari pykälää normaalia alemmas. Onneksi suurin osa ihmisistä on kuitenkin normaaleja ja näihin vakavasti ärsyttäviin törmää loppujen lopuksi aika harvoin.

Mukavuusalueen ulkopuolella liikkuminen johtaa myös joissakin tilanteissa siihen, että tietoisesti tai tiedottomasti valitsen englannin, jonka puhuminen ei varsinaisesti vaadi ajattelua. Riittää, että avaa suunsa, ja oikeat sanat soljuvat ulos. Ja sitten ollaankin taas syvällä mukavuusalueen sisäpuolella.

18 kommenttia:

  1. Onpas hyvä saavutus puhua kahta lähekkäin olevaa vierasta kieltä. Se on haaste. Ja hyvä määritelmä sinulta nuo mukavuusalueet.Niinhän se menee.Vieraissa kielissä pääsee mukavuusalueelle itsevarmuuden kautta.Saa ne piilossa olleet reservit käyttöönsä. Ja se itsevarmuus taas tulee harjoittelun ja hyvän palautteen kautta. Epäonnistuminen tai sen tunne on voimakas vastustaja. Ruotsi Norjassa on minun kompastukseni. En millään pääse mukavuusalueelle. Sotkeennun.Ja tuntuu että joudun korostetusti pinnistelemään. Suomessa tai Ruotsissa ollessa ei oo muutaman päivän jälkeen ongelmia. Saksassa ja englannissa mulla on käytössä supliikkitaso.Juoheva köykäisen sanavaraston käyttö lisättynä opetelluilla erikoistermeillä riittää.

    VastaaPoista
  2. Omat norjankielen taitoni ovat edelleen kaukana mukavuusalueesta, kiva että sulla kieli ilmeisesti soljuu jo aikas mukavasti. Ja tuon passiivisen ja aktiivisen sanavaraston ero on kyllä minullakin valtava. Hieman olen harkinnut yksityisopettajan metsästämistä meidän alueelta, saisi sitten varsinkin kunnollista puhumisen harjoittelua...

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus! Edessä on kova koulu kun norjan kieltä lähdetään hakemaan omaan suuhun...

    VastaaPoista
  4. Juuri eilen huvitti, kun olin ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen åpen barnehagessa ja yksi äiti totesi ensin tyttärelleen "jag skal på do" ja kääntyi sen jälkeen minun puoleeni ja sanoi "jeg skal på toalett" (ja lisäsi, josko voisin katsoa vähän tytön perään). Mietin, että ilmeisesti hän yritti puhua mahdollisimman selkeää kieltä minulle :) Tosin minun kieleni nyt on sellaista sekamelskaa, ettei tällaisista tapauksista kai pidä ottaa itseensä. Kuvittelen puhuvani norjaa ja monikin norjalainen on todennut, että hyvää ruotsiahan sinä puhut. Eipä se ruotsi taida norjaksi muuttua lisäilemällä norjalaisia sanoja sinne tänne, mutta onneksi täällä (maahanmuuttajia lukuunottamatta) lähes kaikki ymmärtävät ruotsiakin.

    VastaaPoista
  5. Avletto, olen itsekin yllättynyt siitä, että pystyn puhumaan sekä ruotsia että norjaa. Vähän kyllä pitää välillä sanoja lainailla kielestä toiseen. Mutta kun kumpaakin kieltä kuulee jatkuvasti, niin kai siinä sitten on syy.

    Satu, totuuden nimessä on sanottava, että norjan puhumisessa on parempia ja huonompia päiviä kuun asennosta ja tuulen suunnasta riippuen :P

    MamaE, yritä hakeutua kielikurssille, jos vain mahdollista. Sillä pääsee hyvin alkuun, jos lähtötaso on nolla. Tai sitten puhut reippaasti ruotsia (kielitaidon tasosta riippumatta). Heheh, meikäläisen kokemuksella on jo hyvä neuvoa, mitä pitäisi tehdä :)

    Heidi, alkuaikoina Norjassa, kun en todellakaan puhunut norjaa, vain ruotsia, minulle sanottiin muutaman kerran, että sinähän puhut hyvää norjaa. Ai niinkö...? =D

    VastaaPoista
  6. Tuosta asenteesta: Olen itse asunut täällä Norjassa (Lommedalenissa) kohta 13 vuotta joten kieli on hyvin hanskassa, mutta tiedän täsmälleen (ja edelleen) mitä tarkoitat. Ajattelin itse usein samalla tavalla, mutta viime vuosina olen oikeastaan tullut siihen tulokseen, että kyse ei välttämättä kuitenkaan ole tietoisesta asenteesta, vaan siitä, että norjalaiset haluavat pitää aivan VIIMEISEEN asti kiinni oikeudestaan omaan murteeseensa. Norjan kieli ja Norjan kielipolitiikkahan ovat aivan käsittämättömän anarkistisia, sekavia ja epäkäytännöllisiä suomalaisnäkökulmasta katsoen. Selkeät säännöt puuttuvat, taivutukset voivat olla mitä vaan ja kukaan norjalainen ei osaa oikeastaan selvittää, miksi joku asia kielessä on niin. Tämä on siis norjalaisen mielestä heidän perusoikeutensa, ja asenne on vähän "take it or leave it" kaikkia kohtaan :-)

    Eli jos törmäät johonkuhun aivan toiselta murrealueelta tulevaan, voitolla varma, että mitään liedennystä ei ole oletettavissa, olet ulkomaalainen tai et...

    VastaaPoista
  7. Päivikki, voit olla oikeassa tuossa murteesta kiinni pitämisessä. Olen kuullut juttuja siitä, miten jotkut itsepintaisesti puhuvat (hankalaa) murretta sellaisessakin tilanteessa, jossa olisi tärkeää, että kaikki ymmärtävät. Mutta toisaalta olen huomannut, että monet vaihtavat kielen englanniksi alta aikayksikön kun toteavat, että puhekumppanin norja ei ole täysin sujuvaa.

    VastaaPoista
  8. Ma olen huomannut, etta norja sujuu toisina paivaina paremmin ja toisina huonommit. Miksi? Sita en tieda:)Ja noi murteet... eihan nama norjalaisetkaan ymmarra toisiaan niin miksi meidan pitaisi ymmartaa:) Kiitos muuten kun sulla on toi paivitetty blogilista (suomalaisia Norjassa) tossa reunassa. Ma olen ihan tippunut karrylta. Onpas uusia blogeja tullut paljon!!!

    VastaaPoista
  9. Olet kyllä aika ässä, kun pystyt pitämään ruotsin ja norjan erillään toisistaan.

    Mä olen huomannut, että mun on nykyään paljon vaikeampi puhua ruotsalaisten kanssa yhtään mistään, kun alan heti miettiä pitäisikö sanoa inte vai ikke ja muuta varsin epäoleellista. Siinä kesken lauseen asiaa pohtiessani puhekumppani on jo sujuvasti täydentänyt lauseeni tai vaihtanut englantiin. Periaatteessa kai osaan ruotsia edelleen paremmin, juuri tuosta systemaattisesta opiskelusta johtuen, mutta käytännössä norjaksi pystyn edes jotenkin kommunikoimaan. Erikoista on se, että myös englannin puhetaidot ovat Norjassa asuessani jossain määrin laskeneet, kun mieleen tulee norjan sanoja. Nähtävästi kolmen (tai neljän) kielen käyttö samaan aikaan ei vain aivoilleni sovi.

    Mielenkiintoisimpia tapauksia ovat muuten sellaiset ihmiset, jotka sitkeästi puhuvat norjaksi, vaikka minä olen jo aikaa sitten vaihtanut englantiin. Olen käynyt vähintään erikoisia keskusteluja työpaikalla ilmakehämallien toiminnasta, minä englanniksi ja kollega norjaksi :)

    VastaaPoista
  10. Teresa, minä tunnustan sitten taas olevani se jäärä, joka itsepintaisesti yrittää ruotsinorjaksi, vaikka vastapuoli koittaisikin puhua englantia. Tosin eipä näitä tilanteita kovin usein ole tullut vastaan, eikä minun tarvitsekaan käydä keskusteluja ilmakehämalleista :) Kerran jääräpäänä kahvilassa jatkoin kahvi- ja pullatilaustani itsepintaisesti norjaksi, vaikka tarjoilija esittikin asiansa englanniksi. Ihmettelin itsekseni, että ei kai ruotsini/norjani nyt niin kummallista voi olla, kunnes tajusin, ettei tämä henkilö ollut norjalainen ollenkaan eikä siis osannut norjaa...

    Sama huomio tuosta englannin taantumisesta. Joskus, kun ruotsin taidot loppuvat kesken, ei paljon auta englantikaan, kun ei niitäkään sanoja mieleen putkahda. Viimeksi olisi tarvittu sanaa "pohjallinen". Kuvailemalla sekin onneksi selvisi.

    VastaaPoista
  11. Kalamuija, tuulen suunta ja kuun asento lienevät ne olennaisimmat asiat, jotka vaikuttavat kielitaidon päivittäiseen vaihteluun ;) Ja murteet... Minä en puolentoista vuoden jälkeenkään ymmärrä töissä toimitusjohtajan bergeninmurretta. Eipä tule vapaaehtoisesti hakeuduttua juttelemaan.
    Uusia blogeja tosiaan näyttää tulevan kuin sieniä sateella. Varmaan niitä on enemmänkin, mutta niiden löytyminen on usein ihan sattumankauppaa.

    Teresa, puhun työpäivinä yleensä neljää kieltä. Nopea kielestä toiseen vaihtaminen on vaikeaa, jos kumpikaan kielistä ei ole suomi. Samoin esim. puhuessa kääntäminen englannista ruotsiin/norjaan voi olla tosi hankalaa. Ja kyllä, minäkin olen jokusen kerran käynyt kaksikielistä keskustelua. Se helpottaa kommunikointia ;)

    Heidi, minä en yritä väkisin puhua norjaa, jos vastapuoli vaihtaa englanniksi. Sen verran olen mukavuudenhaluinen. Englannin taantumisesta ei ole pelkoa, kun meillä on se edelleen pääasiallisena kotikielenä.

    VastaaPoista
  12. Päivikki at hotmail.com31.1.2012 klo 18.44

    Heh, ei taida paljon lohduttaa jos sanon, että "kav bergensk" alkaa sujumaan tuossa 6-7 norjanvuoden jälkeen? :-D Ja yksikään bergensläinen ei suostu murteestaan luopumaan. Mun mielestä tää juontaa juurensa jo ihan kouluajoilta lähtien, käsittääkseni mitään suuria yleiskielen vaatimuksia ei täällä tunneta. Itse olin vähän skeptinen tämän takia kun poikani aloitti koulussa, opettaja kun puhuu vestlandetin murretta ja meillä kotona taas erittäin bokmålia (ja mies melkein hermostuu ja väittää junttikieleksi jos puheeseen yrittää ujuttaa tätä kuuluisaa, vapaavalintaista feminiiniä, esim siis "ei bok.") Mutta kai se kielitaito sitten on sellainen, että lapset sujuvasti omaksuvat ja vaihtelevat kieltä tilanteen mukaan. Niinpä tuo meidän tokaluokkalainen sitten suhteellisen sujuvasti vaihtelee norjan, suomen ja vestlandsdialektin välillä.

    VastaaPoista
  13. Päivikki, eipä tuo tosiaankaan lohduta. Pitkä tie vielä talsittavana... Standardikielen (suomalaisittain kirjakielen+yleiskielen), jota kaikki oppisivat vaikkapa koulussa ja käyttäisivät tarpeen vaatiessa, puuttuminen on asia, jota en voi käsittää.

    VastaaPoista
  14. Ja vielä tästä kieliaiheesta ja puuttuvasta kielitajusta: Toisaalta ei kannata välittää eikä ainakaan poten komplekseja, jos ei norjankieli suju aina niin virheettömästi. Se ei todellakaan suju norjalaisiltakaan, ainakaan kirjallisessa muodossa. Eilisessä Aftenpostenissa (1.2) oli aivan loistava kirjoitus "Språket vårt"-palstalla, joku norjansuomalainen oli kirjoittanut tiukkasävyistä kommenttia norjalaisten käsittämättömistä, jatkuvista kielivirheistä. Satuitteko lukemaan? Siis aivan "spiker midt på hodet", niin totta, niin totta! Norjalaiset eivät osaa kirjoittaa kieltään lainkaan, välillä tuntuu, että enemmistö ei koskaan ole kuullutkaan yhdyssanoista ja oikeinkirjoitus on ihan alakoulutasoista (mun kahdeksanvuotiaani kirjoittaa ihan samantasoisesti...) Itse korjailen norjalaisten tekstejä jatkuvasti ja nythän sen sitten tiedän, että he tuntevat itsensä kiusatuiksi sen takia. Lukekaapa se kirjoitus! :-)

    VastaaPoista
  15. Päivikki, olen huomannut saman. Käännän työssäni erilaisia tekstejä norjasta suomeen ja osa niistä on kielellisesti aivan luokattoman huonoja. Tekstit ovat noin viiden eri henkilön kirjoittamia ja vain yhdellä näistä tuntuu olevan todella hyvä kielitaju. Joskus olemme toisen ruotsalaisen kääntäjän kanssa lähettäneet saamiamme tekstejä takaisin korjattavaksi, kun niitä on ollut jopa vaikea ymmärtää.

    Yritin etsiä tuota kirjoitusta Aftenpostenin nettisivuilta, mutten onnistunut löytämään. Muistaisitko sen otsikkoa?

    VastaaPoista
  16. Ha hah. Suomalaiset kielipoliisit jyllää Norjassakin... :) tai siis tietenkin jyllääVÄT.

    Juttu lienee täällä:
    http://www.aftenposten.no/spraak

    VastaaPoista
  17. Just tämä, Teresa, hyvä kun löysit! Aivan mainion osuva kirjoitus! Siis pakko tunnustaa, etten nyt itsekään kyttää tekstejäni niin tarkasti aina nettiin kirjoitellessani, ja esim iPadilla kirjoitellessa tuppaa virhettä välillä sekaan pukkaamaan, mutta mun mielestä norjalaisten väärinkirjoituksessa kyse ei ole mistään tahattomista kirjoitus- tai huolimattomuusvirheistä vaan ihan siis kertakaikkiaan puutteista perustaidoissa. Keskustelin tästä norjalaisen ystäväni kanssa, jonka kanssa joskus käydään kipakoitakin keskusteluita (mm. tänään viimeksi norjalaisten nettipankkipalveluiden ja autogirojen lapsenkenkätasosta) ja hän myönsi, että kyseessä voi olla se, että norjalaiset ovat aivan älyttömän fakkiutuneita siihen, että koulussa pitää kaikilla olla kaikki samalla lailla, arvosanoja ei saa kuin joskus vasta yläasteella, ei kilpailua, ei kokeita "ettei vaan tule kenellekään paha mieli." Kaunis ajatus, mutta valmentaako se sitten todellliseen elämään?

    VastaaPoista
  18. Teresa, minun norjantaitoni ei ole vielä sillä tasolla, että varsinaisesti korjailisin muiden tekstiä, mutta alan jo melko hyvin tunnistaa (tai ainakin epäillä) virheitä ;)

    Päivikki, hahah, hauska kirjoitus se siellä kielipalstalla :) Perustaitojen puutteellisuuta minäkin epäilen pääongelmaksi. Kun katselee erilaisia kirjallisia tuotoksia, monella ongelma näyttää olevan ihan se, että kokonaisen, kieliopillisesti oikean lauseen kirjoittaminen ja edes jotenkin loogisesti etenevän tekstin tuottaminen ei onnistu. Ja siihen sitten päälle ne kirjoitusvirheet. Eikö Norjan kouluissa harrasteta ainekirjoitusta?

    Tuosta tasapäistämisestä olen kuullut paljon juttuja mieheltä, joka itse kouluaikanaan joutui sorsituksi, kun oli jossain vieraassa kielessä "liian hyvä". Opettaja oli perustellut ansaittua alempaa arvosanaa (ja siis myöntänyt asian) sillä, että muille tulisi paha mieli, jos yksi olisi niin paljon parempi kuin muut. Ihan älytön peruste! Opettajakoulutuksen saaneena voin sanoa, ettei tällaisella ajatuksella edes teoreettisesti leikitelty kasvatustieteen opinnoissa.

    Ruotsissahan ei myöskään harrasteta arvostelua, ja olen lukenut siellä tehdyistä havainnoista, että arvosanojen puuttumisen ja päänsilittelyn seurauksena nuorilla saattaa olla täysin epärealistinen käsitys omista taidoistaan. Todellisuus iskee sitten ylioppilaskokeissa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...