tiistai 3. toukokuuta 2011

Norjalaista rakennuskulttuuria

Yksi Bygdøyn museoista on Norsk Folkemuseum, maan vanhin kulttuurihistoriallinen museo, jonka ulkoalueelle on koottu rakennuksia eri puolilta Norjaa. Vanhimmat niistä ovat peräisin 1500-luvulta. Kyseessä on siis Norjan Seurasaari.

Suuri osa rakennuksista edustaa maaseudun asumuksia mutta joukkoon mahtuu kaikenlaista aitoista sauvakirkkoon.

Suuri osa rakennuksista on yksinkertaisia mökkejä, mutta monet suuremmat rakennukset on koristeltu hienoilla kaiverruksilla. Joskus on ihmisillä ollut aikaa ja taitoa tehdä vaikkapa tällaisia puitteita.

Aitta on pystytetty jalkojen päälle pitämään eläimet poissa ruokavarastoista. Tämä aitta lienee peräisin jostakin suuremmasta talosta sen koosta ja koristeista päätellen. Tämäkin on ollut tapa osoittaa vaurautta naapureille ja vieraille.

Yksi museon ehdottomista päänähtävyyksistä on sauvakirkko. Keskiajalla Norjassa arvioidaan olleen yli tuhat sauvakirkkoa, joista tänä päivänä on jäljellä alle 30. Museossa oleva kirkko on peräisin 1100-luvulta.

Sauvakirkon (stavkirke) rakenteissa on käytetty pystysalvosta (stav), josta myös kirkkotyypin nimi tulee. Kirkot on yleensä rakennettu männystä ja niissä on usein monta "kerrosta" kattoja.

Koko sauvakirkon laivan ympäri kiertää käytävä. Museon kirkko on varhaista yksilaivaista tyyppiä.

Tämän kirkon ovenpielet oli koristeltu näin taidokkailla kaiverruksilla. Muistelen nähneeni kuvia viikinkiaikaisista (hauta?)paasista, joissa on samantyyppistä koristetta kiveen hakattuna.

Räystäillä vartioivat pikkupirut tai mitä nämä sitten lienevätkään. Minulle ainakin tulivat mieleen Euroopan vanhoissa katedraaleissa olevat kiviset pirunkuvat, mutta miehen mukaan myös viikingit käyttivät tällaisia koristeita pirujen karkoittamiseksi.

Kirkosta maallisempien asioiden pariin eli ruokaan. Yhdessä mökissä oli lefsen paisto käynnissä. Lefse on ohut, pehmeä leipä, jossa voi olla vaikkapa perunaa. Täältä sai myös ostaa maistiaisia ja täytyy kyllä sanoa, että uunituore, kotitekoinen lefse maistui ihan erilaiselta kuin kaupan muovipussiin pakattu versio.

Tällaistakin rekvisiittaa oli näytillä. Hevosesta ei ollut mitään tietoja tarjolla, mutta veikkaisin, että kyseessä voisi olla vaikkapa norjalainen vuonohevonen. Hevonen vaikutti aika lempeältä olennolta ja oli kiinnostunut lefseltä tuoksuvista käsistä.

Maaseudulta siirryttiin kaupunkiin ja lähemmäs nykyaikaa bensa-aseman kautta.

Tässä ulkoilmamuseossa hauskaa oli, että näytillä oli tosiaan myös urbaanimpia asumuksia ja yhteen hiukan suurempaan kerrostaloon oli sisustettu eri aikakausien tyylisiä asuntoja.

1960-luvun kodista löytyi muun muassa teinin huone, jonka seinällä oli aikakauteen sopivasti Beatles-julisteita.

Perusnorjalaisten asuntojen ohella näytillä oli pakistanilaisten siirtolaisten asunto 1980-luvun alusta. Tyyli on vähän erilainen kuin norjalaisten kodissa ja tv:ssäkin pyöri pakistanilainen (?) elokuva.

Joku seurueestamme teki huomion, että vanhemman tyylisessä asunnossa oli kaakeliuunien sijaan tällaisia valurautauuneja. Nämä eivät varaa lämpöä niin kuin kaakeliuunit, joihin Suomessa on totuttu. Tästäkö löytyy selitys nykyistenkin norjalaisten asuntojen suomalaisittain tehottomalle lämmitykselle? Kunnon lämmitystä ei osata kaivata, kun sellaista ei ole koskaan ollut.

Tästä muutaman vuosikymmenen takaisesta keittiöstä löytyi tiskikaappi! Onkohan se ollut täällä jokin ohimenevä muotivillitys, kun nykyasunnoissa sellaisia ei juurikaan tunnu olevan?

Kierroksen lopuksi saattoi vielä istahtaa penkille kadun varteen ihailemaan pikkukaupungin näkymää.

4 kommenttia:

  1. Oi, kuinka kiva paikka! Ja upeita nuo vanhat rakennukset, todella paljon aikaa on varmasti mennyt kaikkien krumeluurien tekoon.

    VastaaPoista
  2. Mahtava matka Bygdöyalle. Ei olekkaan tullut käytyä kuin viimeks silloin vuonna öö 85 kai.
    Sauvakirkosta olit kuvannut minuakin usein askarruttanutta seikkaa.
    Kirkoissa oli käytössä alkuvaiheessa paljon pakana-ajan symboleja. Oon Niistä ei varmaankaan raaskittu luopua kun käännyttiin kristinuskoon. Sitten ne jäivät ja muuttuvat kristillisiksi.
    Jukkasjärven kirkossa on tänäänkin kuvattuna kilpi joka muistuttaa shamaanin noitarumpua.

    Ilmeisesti uuteen uskoon oli helpompi kääntyä kun mukaan sai ottaa siitä vanhasta ja turvallisesta edes jotain.

    Kyllä tuonne Bygdöyalle pitäisi ehdottomasti päästä kuljeskelemaan, mutta varmaan sekin jää haaveeksi.

    VastaaPoista
  3. Tuo näyttää hieman myös meidän kylän Maihaugenilta! Bygdøyssä on tullut käytyä vain Kontiki & Fram museoissa, mutta tuo näyttää myös mielenkiintoiselta paikalta.

    VastaaPoista
  4. Toi on kyllä hieno paikka! Siellä menee vaikka koko päivä! :)

    Joo, ja se on norjanvuonohevonen sulla kuvassa :)

    Noista takoista tuli mieleen, ettei tääl se savu kierrä sitä takkaa ympäriinsä (siis kuten varaavassa takassa), vaan menee heti ulos.. ja sen takia takat ei oo täällä varaavia. Siinä olis kyllä business-ideaa alkaa rakentaa niitä täällä :) varsinkin kun kertois kuinka energiatehokasta se on, ja kuinka norjalaiset nyt vaan lisää tota ilmastonlämpenemistä ;)

    Hyvää Norjan kansallispäivää! :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...