Viisi miljoonaa

Norjan asukasluku saavutti viime maanantaina viiden miljoonan rajapyykin, mikä huomioitiin tiedotusvälineissä tarkastelemalla väestönkasvua ja arvuuttelemalla, kuka voisi olla se viidesmiljoonas norjalainen. Norjassa syntyy noin 60 000 lasta vuodessa, mutta maahanmuuttajia on jopa enemmän, joten tilastollisesti Norjan asukas nro 5 000 000 on maahanmuuttaja.

Sekä lapset että maahanmuuttajat ovat usein erityisen huomion kohteena, mutta käsittely on mielestäni monelta osin ristiriitaista.

Sanotaan, että norjalaiset ovat lapsirakkaita, ja lapset huomioidaankin monessa tilanteessa aivan eri tavalla kuin Suomessa. Erilaisissa tapahtumissa lapsille järjestetään omaa ohjelmaa, lasten kanssa julkisilla paikoilla liikkuvaa kuulemma siedetään hyvin ja lasten reseptilääkkeet ovat ilmaisia, muutaman asian mainitakseni.

Toisaalta sitten vanhempia ei kannusteta hoitamaan lapsia kotona, vaan suositus on laittaa lapsi päiväkotiin heti äitiysloman loputtua eli noin vuoden iässä. Muunlainen ajatus tuntuu olevan outo norjalaisille. Varsinkin maahanmuuttajien lapset halutaan järjestelmän hoidettaviksi mahdollisimman pian. Toki tässä on taustalla ajatus, että lapset oppivat norjan kielen ennen koulun alkua, jos kotikieli on jokin muu.

Maahanmuuttajat puolestaan aiheuttavat paljon keskustelua niin hyvässä kuin pahassa. Menestyneitä maahanmuuttajia ylistetään ja onpa joillekin näkyville paikoille, esimerkiksi uutisankkuriksi, asetettu maahanmuuttaja ilmeisesti tieten tahtoen kuvastamaan tasa-arvoa ja esittämään mallikansalaisen ihannetta. Poliittisten nuorisojärjestöjen nousevat tähdet saavat myös erityistä huomiota, jos sattuvat olemaan maahanmuuttajia. Esimerkiksi maahanmuuttokriittisen Fremskrittspartietin (persujen sisarpuolue) nuorisojärjestön johtoon on ilmeisesti nousemassa intialaissyntyinen toisen polven maahanmuuttaja, mikä äkkiseltään kuulostaa vähän erikoiselta, mutta tuonee puolueelle positiivista julkisuutta.

Maahanmuuttajiin liittyviä kielteisiä asioita tuodaan myös usein esille. Täällä on esimerkiksi tapana kertoa rikosuutisten yhteydessä epäillyn tai tuomitun syntyperä, ja siitähän moni riemastuu. Maahanmuuttajien vaikeudesta päästä sisään työelämään ja erityisesti kunnollisiin töihin kirjoitettiin paljon alkuvuonna. Ongelmana taitaa olla, että erilaisuutta ja norminorjalaisuudesta poikkeamista siedetään huonosti kaikista tasa-arvopuheista huolimatta.

Väkiluvun kasvaessa myös kasvuvauhti yleensä kiihtyy, ja kuuden miljoonan raja arvellaan saavutettavan jo 2028. Norjan väestönkasvu on itse asiassa tällä hetkellä Euroopan huippua Luxemburgin jälkeen. Maahanmuutolla on tähän huomattava vaikutus muutenkin kuin maahanmuuttajien määränä. Maahanmuuttajat nimittäin saavat keskimäärin enemmän lapsia kuin syntyperäiset norjalaiset. Tämä on asia, joka kauhistuttaa monia, koska näyttää siltä, että 30 vuoden kuluttua Oslossa on muslimienemmistö.

Väestönkasvu on siis kaksipiippuinen juttu, koska siihen liittyy niin monia puolia. Toisaalta on hienoa, että väkiluku kasvaa ja yhteiskunta vahvistuu, kun työikäisiä riittää. Toisaalta väestöä kasvattavat seikat pelottavat osaa ihmisistä ja aiheuttavat valtiovallan kritisointia. 

Viidennen miljoonannen norjalaisen johdosta Aftenposten kysyi lukijoilta, mikä on parasta Norjassa kasvamisessa. Annetuissa vastauksissa tulee esille tyypillisiä pohjoismaisen hyvinvointivaltion ominaisuuksia: demokratia, turvallisuus, sosiaaliturva, koulutus, materiaalinen hyvinvointi, tasa-arvo, yhteisöllisyys.

Norjalaisilla onkin usein ajatus, että oma maa on ylitse muiden. Ajatus on aika luonnollinen, kun hyvinvointivaltiosta kuitenkin on kysymys.

Viime kesänä istahdin kerran bussissa noin kuusikymppisen miehen viereen, joka oli juttutuulella. Hän totesi minut ulkomaalaiseksi aksenttini kuultuaan, ja kerroin olevani Suomesta. "Norja on hyvä maa elää", sanoi mies hymyillen. "Niinhän se on. Ja hyvin samanlainen kuin Suomi", vastasin minä. Mies näytti yllättyvän vastauksesta.