Rivitalodemokratiaa

Pirteitä värejä vai häiriintyneen lapsen legopalikoita?

Meidän rivitaloalueemme talot muodostavat yhden asunto-osakeyhtiön - suomalaista termistöä käyttäen. Asunto-osakeyhtiöitä on Norjassa itse asiassa kahta laatua, ja tämä meidän sameie on sitä löyhempää laatua. Tavallaan kuin asunto-osakeyhtiö, joka on lainannut piirteitä yhdistykseltä tai osuuskunnalta.

Käytännössä homma menee niin, että jokainen saa tehdä omalla rivitalonpätkällään, mitä haluaa eikä esim. rakenteellisia muutostöitä asunnon sisällä käsittääkseni tarvitse hyväksyttää missään, kunhan ne eivät vaikuta naapureihin. Sameie huolehtii yleisten alueiden kunnossapidosta, mutta vaikkapa lumityöt yksittäisten talojen edustalla kuuluvat asukkaiden vastuulle. Asukkailla on suurempi vastuu oman talonpätkänsä kunnossapidosta kuin siinä toisessa, tiiviimmässä asunto-osakeyhtiömallissa eli borettslagissa.

Kullakin sameiellä on lisäksi omat sääntönsä, joissa määritellään tarkemmin vastuita asukkaiden ja sameien välillä. Käytännön asioista huolehtii hallitus, joka valitaan asukkaiden keskuudesta.

Yhdestä punaisen talon asunnoista puuttuu parveke, terassit ovat erilaisia ja vasemman puoleisten terassien alla on varastotila. Harmaassa talossa on alkuperäiset ranskalaiset parvekkeet ja terassiratkaisu näyttää aivan erilaiselta kuin naapuritalossa.

Sameien vuosikokouskutsu, joka oli jaettu postilaatikoihin, sisälsi kaikenlaista mielenkiintoista asiaa. Sen lisäksi, että kokouksessa todetaan viime vuoden tulot ja menot ja hyväksytään suunnitelma tälle vuodelle, asialistalle oli päätynyt myös erilaisia asukkaiden esille ottamia asioita. Tällä kertaa erityisesti talojen ja yleisten alueiden ulkonäkö oli saanut muutamat lähestymään hallitusta. Parin talon maalaus on jäänyt puolitiehen jo 2-3 vuotta sitten eikä yleisten alueiden ruohonleikkauskaan jonkun mielestä ole enää samalla tasolla kuin aikaisemmin.

Mielenkiintoisin asia oli kuitenkin, että osa asukkaista on muodostanut ryhmän, joka ajaa rivitaloalueen ulkonäön kohentamista vähän suuremmassa mittakaavassa. Asiaa varten on perustettu jopa Facebook-ryhmä, jossa on jo lähes 50 jäsentä. Kun alueella on 116 asuntoa, melko suuri osa niiden haltijoista on mukana vaatimassa muutosta, vaikka oletettaisiin, että monesta taloudesta on ryhmään liittynyt kaksi jäsentä.

Ryhmän mielestä rivitaloalue on liian kirjava ja nähtävästi myös aivan väärän värinen ja näyttää siksi halvalta. Ehdotus on, että värivalikoimaa vähennetään yhteen ja se yksi väri voisi mielellään olla vaalea - valkoinen, harmaa tai näiden yhdistelmä. Tällaisen muodonmuutoksen avulla halutaan pitkällä tähtäimellä parantaa alueen arvostusta ja nostaa asuntojen arvoa. Talojen väri on asia, josta päätetään yhdessä, ja päätös sitoo asukkaita.

Nykyisellään alueella on neljän värisiä taloja. Punaisia ja keltaisia on eniten ja lisäksi on muutama vihreä ja harmaa talo. Tämä kombinaatio näyttää ryhmän mielestä siltä kuin "häiriintynyt lapsi 60-luvulta" olisi päättänyt väreistä ja lopputuloksena on "legopalikkakylä". Onhan tämä kieltämättä aika kirjava alue varsinkin, kun lähiympäristön suosituin talon väri on valkoinen.

Toisaalta alueella kuljeskellessa näkyy se, että on paljon talojen ulkonäköön liittyviä asioita, joista ei selvästikään ole tehty yhtenäistä päätöstä. Tai sitten jotkut asukkaat ovat vain halunneet pitää oman päänsä.

Yksi näistä on parvekkeet ja terassit. Taloissa ei alunperin ole ollut parvekkeita tai terasseja, mutta niitä on rakennettu jälkeenpäin lähes joka taloon. Tällaisten lisäkkeiden ulkonäkö on mitä ilmeisimmin kyseisen talon asukkaiden päätettävissä, sillä kahta aivan samannäköistä parveke- tai terassiriviä ei täältä taida löytyä. Kovin suuria erot eivät ole, mutta esimerkiksi kaiteiden lankkujen suunta ja parvekekomerot tai niiden puuttuminen pistävät silmään vähän tarkemmin ympärille katsellessa.

Toinen yksityiskohta ovat asuntojen ulko-ovet. Lähes kaikki on uusittu jossain vaiheessa, mutta eri mallisia ovia on paljon. Edes saman talon asukkaat eivät välttämättä ole päätyneet hankkimaan samanlaista ovea. Eräässä viiden asunnon rivitalossa on viisi erilaista ovea.

Kolmas epäyhtenäisyys ovat piha-alueille rakennetut varastot. Näissä 1950-luvun taloissa on aika vähän varastotilaa varsinkin, jos alunperin varastona toiminut kellarikerros on remontoitu muuhun käyttöön. Niinpä sitten moni asukas on tilanpuutetta helpottamaan rakentanut pihansa perälle varastokopin, joita niitäkin on useampaa eri mallia.

Tässä tilanteessa minulle jää vähän epäselväksi, missä menee asukasdemokratian ja asukkaiden itsemääräämisoikeiden raja. Varmasti värin yhtenäistäminen saisi alueen näyttämään arvokkaammalta, mutta entä sitten ne kaikki muut epäyhtenäisyydet? Niihin on vaikeampi puuttua, koska niiden korjaaminen tarkoittaisi purkamista, uudelleen rakentamista ja ennen kaikkea epätasaista rahanmenoa asukkaille. Maalaaminen on yksinkertaisempaa, koska taloja joka tapauksessa maalataan ennen pitkää ja maalin maksaa sameie - lopulta tietenkin asukkaat itse mutta kaikki saman verran.

Norjalaiset tuntuvat arvostavan kahta asiaa: vahvaa yhteisön ohjausta ja yksilönvapautta. Nämä asiat taitavat nyt mennä jossain määrin ristiin. Toisaalta kaikkia varmasti kiinnostaa asunnon arvonnousu, sillä nämä ovat sen tyyppisiä asuntoja, joista monet vielä muuttavat edelleen jonnekin muualle.