tiistai 9. maaliskuuta 2010

På norsk

Kielenopiskelun avuksi

Tänään oli taas norjankurssi. Olen kurssilla nimeltä "Norsk for skandinaver", joka on tarkoitettu ruotsia tai tanskaa puhuville. Kurssin valinta vähän hirvitti, koska ruotsini on todellakin "vain" kouluruotsia ja kurssikuvauksessa annettiin ymmärtää, että toista skandikieltä pitäisi hallita varsin hyvin. Kuudesta kerrasta on nyt viisi takana ja voin tässä vaiheessa huokaista helpotuksesta - kyllä sillä kouluruotsillakin pärjää. Mutta puoli vuotta sitten, heti muuton jälkeen, tämä kurssi olisi ollut liian vaikea, kun en vielä ymmärtänyt kovin hyvin puhuttua norjaa. Opettaja nimittäin puhuu vain ja ainoastaan norjaa, ja muutenkin oletus on, että kaikki opiskelijatkin osaavat ainakin jonkin verran sitä.

Kurssilaisista suurin osa on ruotsia äidinkielenään puhuvia, mukaan lukien yksi suomenruotsalainen. Tanskalaisia taitaa tässä vaiheessa olla jäljellä yksi. Sitten on ryhmä ei-äidinkieliset, johon kuuluvat ruotsia koulussa opiskellut suomalainen, tanskaa koulussa opiskellut islantilainen ja saksalainen, joka jostakin syystä puhuu jotakin tanskantapaista. Islantilaisen kanssa olen jutellut pari kertaa ja käytetty kieli on ollut lähinnä skandinaaviskaa - tässä tapauksessa kaikkia skandikieliä suloisessa sekamelskassa. Itselläni alkavat jo vähitellen ruotsi ja norja sekoittua niin, etten aina ole ihan varma jälkeenpäin, mitä kieltä nyt sitten tulikaan enimmäkseen puhuttua.

Kurssi painottuu kirjalliseen ilmaisuun ja puhumisen harjoittelu jää aika vähälle. Toisaalta kieltä oppii kyllä myös kirjoittamalla ja kirjoitusharjoituksia tällä kurssilla tehdäänkin runsaasti. Itse asiassa en ollut yrittänyt kirjoittaa norjaksi mitään ennen kurssia. Se kyllä sitten näkyy punaisen määränä, kun opettaja palauttaa tekstin korjattuna. Opettajan mukaan tosin kirjoitan varsin hyvin huomioonottaen, että tosiaankin olen lähtenyt liikkeelle sen kouluruotsin pohjalta. Opettaja ei kyllä ole näkemässä, kun kirjoitan kotitehtäviä. Sanakirja ja kielioppi kuluvat käytössä niin, että ihme olisi, jos tekstissä ei olisi tolkkua.

Yritelmä

Puhuminen onkin sitten eri asia, kun ei ehdi miettiä asiaa kieliopin kannalta. Oikeinkirjoituksellahan ei siinä ole niin väliä.

Tänään kurssilaisilla oli jopa tavallistakin enemmän kysymyksiä norjan kielen ihmeellisyyksistä. Ja opettaja oli pulassa. Kyseinen opettaja ei ole aiemmin vetänyt tätä kurssia vaan on opettanut norjaa vain kauempaa tulleille. Kielen opettaminen täysin kielitaidottomille taitaa olla aika erilaista kuin kielen opettaminen jo aika paljon käytännössä osaaville. Eroa on myös siinä, jos opiskelijat tulevat jotakuinkin samanlaisesta kulttuuriympäristöstä ja ovat koulutettuja tai jos he ovat lukutaidottomia pakolaisia jostain todella kaukaa. Ruotsalainen osaa kysyä vaikeampia kysymyksiä kuin nigerialainen ja arkielämässä tarvittava sanavarastokin voi olla aika erilainen.

3 kommenttia:

  1. Heips, yksi lukija ilmoittautuu! Haen kesätöitä Norjasta täksi vuodeksi ja niinpä oon päätynyt lueskelemaan siellä asuvien blogeja. En osaa itse arvioida ruotsin taitojani, lukeminen sujuu kyllä (ja ymmärsin tuon sun aineenkin kutakuinkin kokonaan!) mutta puhutun ymmärtäminen on vähän hakusessa, joten norja kuulostaa vielä käsittämättömämmältä (<--hassu sana muuten :D). Mutta olisin kyllä innokas opiskelija jos vaan sinne asti pääsen... Tsemppiä pänttäykseen!

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa Norjaan Athelas! Oletkin blogini ensimmäinen kommentoija :) Kouluruotsilla pääsee hyvään alkuun, mutta tiukan paikan tullen voi turvautua englantiin. Sitä puhuvat jotakuinkin kaikki - ja ovat reippaampia puhumaan kuin suomalaiset.

    VastaaPoista
  3. Hienoa että kirjoittelet kuvien kera. Pääsee jotenkin "pintaa syvemmälle" tapahtumiin.
    Tuula

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...