Maakuntakierroksella

Tämän päivän ohjelmassa oli muutaman tunnin kiertoajelu Oslovuonon länsipuolella. Minä ajoin ja isä kuvasi.

Lähdimme ensin ajelemaan pikkuteitä pitkin kohti Drammenin kaupunkia. Kartassa nämä pikkutiet oli arvotettu moottoritiestä seuraavaksi, mutta totuus oli toinen. Kapea ja mutkainen tie vei muun muassa tämän järven kallioista rantaa pitkin.

Holsfjorden

Vaikka vesialueen nimi antaa ymmärtää, että kyseessä olisi vuono, kyllä se on kuitenkin järvi. Tarkistin kartasta. Ajoin joskus viime kesänä tätä samaa tietä miehen kanssa ja maisemat olivat silloinkin upeat. Maaston mukaan rakennettu tie on tosiaan erittäin mutkainen, vaikka se kartassa näyttää suoralta. Nykyään tiet rakennetaan suoremmiksi puhkaisemalla tunneleita kallioiden läpi, mutta samalla sitten autoilijat menettävät maisemat. Ja saavat ryhtyä maksamaan tietullia, joita käytetään kalliiden tieprojektien osarahoituksena.

Matkan varrella näkyi myös omenatarhoja. Niitä on järveltä Drammeniin johtavan laakson rinteillä aika paljon - kuin viinitarhoja jossain paljon etelämpänä. Ilmasto on ilmeisesti suotuisa omenanviljelyyn eli kesät ovat sopivan aurinkoisia eivätkä talvet ole liian kylmiä puille. Kaupasta löytyy ja joskus on jopa ostettukin erittäin hyvää ja aivan sikakallista omenamehua, joka on tehty lähialueella kasvatetuista omenista. Alla olevassa kuvassa näkyy vasemmalla pari omenatarhaa suorine puuriveineen. Kuvan saa suuremmaksi kaksoisklikkaamalla.

Lierelvan varrelta

Sitten saavuttiin maaseudulta Drammeniin, joka miehen mukaan on Norjan rumin kaupunki. Rakennustyyli oli kyllä aika sekalainen ja viime vuosikymmenten elementtiarkkitehtuuri oli hyvin edustettuna. Muutama vanhempi ja kauniimpi talokin oli sentään säilynyt seassa.

Drammenissa oli eilen hiihdon sprinttikilpailu, jonka jälkiä tänään siivoiltiin. Ladun pohjana olleet lumet oli jo viety pois ja viimeiset rippeet sulivat torin laidalla. Torilla oli vielä purkamatta katsomo (kuvassa sinertävä läiskä), mutta muuten eilinen urheiluhuuma oli jo mennyttä. Pikavisiitillä emme havainneet mitään erityisiä nähtävyyksiä, mutta edellisellä vierailulla, lomamatkalla runsas kaksikymmentä vuotta sitten ihmettelimme kallion sisään louhittua spiraalia, jota pitkin pääsi autolla jonnekin. En muista enää minne.

Drammenin keskustaa

Drammenista lähdettiin taas pikkutietä Drammeninvuonon laitaa pitkin etelään. Drammeninvuono on Oslovuonon sivuhaara, noin kolmisenkymmentä kilometriä pitkä ja aika kapea. Menisi hyvin joesta, jos ei tietäisi vuonoksi.

Seuraava etappi oli Svelvikin pikkukaupunki, jonka kohdalta mentiin vuonon yli. Kartassa siinä näytti olevan silta, mutta paikan päällä havaittiin, että siltaa ei ollut. Oli lossi - 69 kroner, takk! Norjassa muuten pitää maksaa monesta muustakin sellaisesta asiasta, jotka Suomessa ovat ilmaisia tai sitten hinta on käsittämättömän korkea Suomeen verrattuna. Näistä ehkä lisärutinaa joskus toiste.

Lossiliikennettä

Svelvikissä saimme ajaa suoraan lossiin, joten ylläolevassa kuvassa onkin sitten jo vastarannalla lossiin pääsyä odottavia autoja. Alla itse kaupunki. Tällaisia pikkukaupunkeja tai minikaupungilta näyttäviä kyliä - miten sen sitten määritteleekin - tuntuu olevan ainakin rannikolla siellä täällä. En oikein tiedä, ovatko ne itsenäisiä - tuskinpa - vai onko esimerkiksi Svelvik jonkinlainen kuntakeskus.

Svelvik

Drammeninvuonosta olivat jäät jo lähdössä ja kevät on muutenkin viime päivinä edistynyt vauhdikkaasti. Lunta oli silti vielä paljon matkan varrella ja monin paikoin aurauskinokset olivat vaikuttavan korkuisia.

Lossimatkan jälkeen käännyttiinkin takaisin pohjoiseen kohti Osloa. Maalaismaisemia riitti Askeriin asti ja kun tie alkoi kulkea Oslovuonon reunaa, saatiin näkymä myös pääkaupungista. Allaolevassa kuvassa vuono näyttää olevan jo suureksi osaksi sula. Jäätä on tässä kohdassa mantereen ja vuonossa olevan saaren (mahdollisesti Håøya, en muista tarkkaa kuvanottopaikkaa) välissä. Rantaa pitkin ajellessa näkyi myös venesatamia, joissa purjeveneet ovat olleet vedessä koko talven.

Oslo ja Oslovuono

Bærumin keskustaan, Sandvikaan, saapuessamme siellä oli ruuhka pahimmillaan ja tie kotiinpäin tulossa, joten kävimme vielä katselemassa ostoskeskusta, jossa ei ollut ruuhkaa.

Kaikki tässä postauksessa olevat kuvat ovat isäni ottamia.