maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kissalle pilleri

Koiranlääkettä kissalle?

Tai oikeastaan geeliä tuubista tällä kertaa. Mutta ihan yhtä hankalaa kuin pillerin antaminen, kun kissa ei vaan halua.

Vilpulla on mahavaivoja. Kissa oksentelee syötyään, mutta on muuten ihan normaalin oloinen. Tätä on jatkunut jo useamman päivän, joten emäntä katsoi parhaaksi soittaa eläinlääkärille. Meistä tulee tätä menoa vakioasiakkaita, kun vasta viime viikolla käytiin hakemassa rokotukset samasta paikasta.

Kissaa ei tarvinnut viedä näytille tänään. Riitti kun kuvailin oireet ja kävin sitten hakemassa lääkkeen. Ja sitten tositoimiin eli antamaan lääkettä kissalle.

Kissa otteeseen ja tuubin pää suuhun. Tai sitten ei. Kissa pyyhkeen sisälle, ovi kiinni ja tuubi... Kaksi tassua vapaana ja saman tien menossa pois. Vielä muutama yritys ja sitten suurin osa lääkkeestä oli päätynyt kissan suuhun tai ainakin suun lähelle.

Vilppu on aika isokokoinen kissa ja sen kanssa saa painia tosissaan, jos se ei halua lääkettä.

Operaatio pitäisi nyt toistaa neljän tunnin välein niin kauan kuin lääkettä riittää. Yöllä saa sentään pitää taukoa.

Puhdistautumisrituaali

Lääkkeen annon jälkeen kissa suoritti puhdistautumisen, jonka myötä toivottavasti loputkin lääkkeestä meni suuhun. Ja varmuuden vuoksi oven edessä, jotta pääsee ulos heti kun ovi avataan.

Mutta lääkäripä määräsi kissan vuorokauden paastoon, että maha saa toipua ärsytyksestään. Tämä tarkoittaa myös ulkoilukieltoa, koska hiiret ja linnut pöpöineen eivät varsinkaan sovi nyt syötäväksi.

Varsinainen sirkus alkoi vasta lääkkeen annon jälkeen. Vilppu naukui ovella, seurasi minua toiselle ovelle, ärhenteli kaverilleen Vilmalle ikkunan läpi jne.

Sitten tuli nälkä. Ei ruokakuppia, vain vettä tarjolla. Vilppu on ennenkin osoittautunut oma-aloitteiseksi nälän yllättäessä, ja tähän mennessä kissa on poistettu ruokakaapista kolme kertaa. Nyt on ilmeisesti miettimistauko.

Pitänee siirtää kissanruuat lukkojen taakse, ettei aamulla ole raksuja pitkin lattiaa. On kokemusta... Lisäksi toivon hartaasti, että lääke auttaa pian, koska jos kissa hermostuu paastosta ja karanteenista, niin emännälle on ihan yhtä rasittavaa kuunnella naukumista ja raapimista.

Ja vahtia miestä, ettei mies sorru kissan manipulointiyrityksiin.

Oma apu...

2 kommenttia:

  1. Vilppu kiittää! Ihan pikkukisusta ei enää ole kysymys - 5 v. ja 7 kg ;)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...