tiistai 29. syyskuuta 2015

Taas rämmitään kielisuossa

Joskus norjaa kirjoittaessa iskee epäilys. Onko tämä nyt oikein sanottu? Tällaista sanamuotoa olen yleensä käyttänyt, mutta olen havainnut, että jotkut ilmaisevat asian toisin. Melkein samoilla sanoilla, muttei kuitenkaan ihan. Tyypillisesti, niin kuin tänäänkin, äkillisen epäilyn aiheuttaa prepositio. 

Kirjoittelin opiskelijoille muistutusta tentteihin ilmoittautumisesta. Siis melde seg til eksamen. Tai ehkä kuitenkin melde seg opp. En minä tiedä! Kaivoin esille kielioppikirjan, jossa syvennytään juuri tällaisiin kysymyksiin: mitä prepositiota kuuluu käyttää minkäkin verbin kanssa. Joku muukin on havainnut asian vaikeuden, koska aiheesta on koottu kokonainen kirja.


Kirjan mukaan molemmat muodot tarkoittavat ilmoittautumista johonkin, mutta esimerkkien perusteella ainakaan minulle ei aivan auennut, mikä ero niillä on. Kahvitauko oli sopivasti alkamassa, joten heitin kysymyksen syntyperäisille, hyvin koulutetuille norjalaisille. Sieltähän se vastaus löytyisi käden käänteessä.

Påmelde tarkoittaa sitä ja oppmelde lähinnä tätä. Ei kun siis... Vai miten se nyt onkaan? 

Yksi työkavereista keksi tekstata kysymyksen norjankielenopettaja-vaimolleen. Vaimo ei ymmärtänyt kysymystä. Ehkä asia on itsestäänselvyys kielen ammattilaiselle, joka ei käsittänyt, mikä tässä nyt oikein on ongelmana. Lisäselitysten jälkeen saapui vastaus, jota tulkitsimme niin, että påmelde on muoto, jonka voi oikeastaan unohtaa kokonaan. Ja jos oikein modernille linjalle lähtee, voi sanoa pelkästään melde, ilman mitään lisukkeita. Se tosin jonkun mielestä kuulosti hieman turhan sotilaalliselta.

Keskustelu kielestä lähti rönsyilemään norjan oikeinkirjoitukseen. Sekään ei ole mikään yksinkertainen asia, vaikka periaatteessa norja on mielestäni tässä suhteessa melko helppo kieli. Todennäköisesti kuitenkin elän tällaisen illuusion vallassa, koska ei ole koskaan joutunut toden teolla kielikonservatiivien ja -liberaalien taistelun keskelle. 

Liberaalien kielen modernisoijien mielestä sanat pitäisi pääsääntöisesti kirjoittaa niin kuin ne lausutaan. Tämä ajatus heitettynä ilmaan kahvipöydässä sai aikaan naurunpyrskähdyksiä. Jos norjaa kirjoitettaisiin juuri niin kuin sitä puhutaan, tulos olisi kuulemma täysin absurdi. Ei kai kukaan oikeasti kannata tuollaista uudistusta!

Erityisesti useiden lainasanojen oikeinkirjoitus näyttää olevan horjuvaa. Kyse ei välttämättä ole mistään kovin uusista lainoista, niin kuin voisi luulla. Esimerkiksi kerros (talon kerros) norjaksi kirjoitetaan perinteisesti etage ranskalaisen mallin mukaan ja modernimpi muoto on etasje. Sanan lausumiseen kirjoitusasu ei vaikuta. Kuulemma myös tunneli tuottaa päävaivaa, vaikka maa on tunneleita täynnä - tunnel vaiko tunell? Tuoremehu on juice, mutta äänteenmukaisesti kirjoitettuna myös jus on aivan käypä muoto. Viimeksimainittu sana sai jo selvästi joidenkin keskustelijoiden verenpaineen kohoamaan. 

Kun ihmettelin - ulkomaalaisena annan itselleni usein luvan ihmetellä ääneen - miksi norjan kieli on niin vaikeaa jopa norjalaisille, sain kuulla, että norjan kielessä tai kieliopissa ei varsinaisesti ole ollut mitään sääntöjä, vain suosituksia. Kielen suhteen on siis eletty pellossa. Ja kun tanskalaisaika teki monella tavalla hallaa Norjan kehitykselle, se teki sitä myös norjan kielelle, joka ei päässyt kehittymään luonnollisesti, kun norjan sijaan piti kirjoittaa tanskaa. Tämä selitys kyllä haiskahtaa minusta hieman kaukaa haetulta, sillä Tanskan valta loppui jo parisataa vuotta sitten. 

Muutama vuosikymmen sitten norjan kieltä uudistettiin. Useita tanskalaisuuksia poistettiin ja niiden tilalle lanseerattiin oikeita norjalaisia kieliopillisia muotoja ja kirjoitusasuja. Olen kuullut tästä joskus aikaisemminkin ja pannut merkille, että tanskalaisuudet ovat edelleen paljon yleisemmässä käytössä kuin "viralliset" norjalaiset muodot. 

Jossain vaiheessa keskustelua yksi syntyperäisistä norjalaisista pesi kätensä, kun vetosin siihen, että tämähän on teidän äidinkielenne, kyllä kai te nyt sitä osaatte. Hän on asunut ulkomailla suurimman osan kouluvuosistaan, eikä varsinaisesti pitänyt norjaa äidinkielenään vaikka sitä täysin sujuvasti puhuu ja kirjoittaakin. Muut keskustelijat taas vetosivat selkeän standardikielen puuttumiseen. Ilmeisesti lopputulos oli, että kukaan ei osaa norjaa täydellisesti, eivät edes - tai varsinkaan - norjalaiset. Ajatus on tavallaan huojentava maahanmuuttajan näkökulmasta, mutta sisäinen perfektionistini jupisee harmissaan. 

11 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Ja hauskaakin :)
    Täytyy sanoa, että suomi taitaa olla yksi harvoista kielistä, joilla on oikea 'kielipoliisi' tai siis auktoriteetti, joka kertoo miten asiat ovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norjan kielen keskellä eläessä olen oppinut arvostamaan monia suomen kielen piirteitä. Erityisesti selkeitä sääntöjä, jotka voi tarvittaessa myös tarkistaa jostakin, ja foneettista oikeinkirjoitusta, mutta myös joustavuutta vaikkapa uusien sanojen muodostamisen suhteen.
      Olisi mielenkiintoista kuulla, miten tällaisiin asioihin suhtaudutaan muissa maissa.

      Poista
    2. Minustakin suomen uusien sanojen tekovapaus on tosi ihana juttu!
      Espanjassa on kuulemma samanlainen tilanne kuin Suomessa (ei ole omakohtaista kokemusta), mutta esim Englannissa (kielena) on villimpi ja vapaampi tilanne.

      Poista
  2. Oliko se niin että norjankieli on oikeastaan kimppu murteita, jotka on aika erilaisiakin kun on asuttu vähän eristyksissä eri vuonoissa, ainakin talvet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Norjalaiset murteet eroavat toisistaan paljon enemmän kuin suomalaiset murteet. Melkein kuin täällä puhuttaisiin useampaa kieltä yhden norjan kielen sijasta. Varmaan siinä on aika suuri syy selkeän standardikielen puutteelle. Ei tanskalaisia sentään kaikesta voi syyttää.

      Poista
  3. :)
    No, mihin päädyit sitten opiskelijakirjeessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä lähtien käytän vain muotoa melde opp. Tänäänkin kyllä pistin merkille, että joku muu oli käyttänyt sitä toista muotoa vastaavassa yhteydessä. No, norskit eivät ole yleensä niin turhantarkkoja. ;)

      Poista
  4. Hei. Mikä on tuo kielioppikirja, jota käytät? Onko antaa vinkkejä hyvistä kirjoista, nettisivuista tai mistä vaan, kun yrittää oppia norjaa kouluruotsipohjalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on nimeltään Preposisjoner og partikler i norsk (tekijät Åse-Berit & Rolf
      Strandskogen). Jos etsit varsinaista kielioppikirjaa, suosittelen tyyppiä 'norsk som andrespråk', jollainen on vähän syvällisempi kuin peruskielioppi vasta-alkajalle mutta pysyttelee kuitenkin käytännöllisellä tasolla. Jos sinulla on mahdollisuus käydä isohkossa kirjakaupassa, vilkaisepa oppikirja- ja kielioppitarjontaa, mikä voisi sopia sinun tarpeisiisi. Erilaista kirjallisuutta on nimittäin olemassa aika paljon. Nettimateriaalista minulla ei ole kokemusta, mutta tiedän sellaistakin löytyvän.

      Poista
  5. Aivan! Esimerkiksi noihin taskalaisuuksiin törmäsin, kun äkkiä huomasin, ettei sanaa 'seissen' (16) norjan kielessä virallisesti näytä olevan ollenkaan - vaikka en ole kuullut kenenkään käyttävän ko. lukusanasta mitään muuta muotoa täällä Oslon seudulla (seksten lienee se 'virallinen' sana).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kaikki sanovat seissen, mutta pitäisikö seksten lausua sitten eri tavalla? Minua on nimittäin joskus aikoja sitten korjattu toistuvasti, kun olen yrittänyt lausua seksten suurin piirtein niin kuin se kirjoitetaan.
      Esim. seiskan kohdalla ero on selvempi. Vaikka enemmistö sanoo syv (tanskalaisittain/vanhanaikaisesti) niin myös modernimpaa ja virallisempaa muotoa sju kuulee joskus. Tosin monilla tuntuu olevan vaikeuksia ymmärtää jälkimmäistä, kun minä sitä käytän, joten joudun toistamaan eri muodon tullakseni ymmärretyksi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...