Kun päässä naksahtaa

Tämän kesäinen Suomen-matka kutistui kaikkien muiden kesäkiireiden johdosta pitkäksi viikonlopuksi. Ehtii toki siinäkin ajassa tehdä ja nähdä kaikenlaista, kun hiukan etukäteen miettii, mitä oikeastaan pitäisi ja haluaisi tehdä.

Ainakin ostokset kannattaa suunnitella, jotta kaikki tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä eikä ostoksiin turhaan kulu kallisarvoista aikaa, jolle on muutakin käyttöä.

Ensimmäisen kerran päässä naksahti, kun poikkesin kioskiin ostamaan purkkaa akuuttiin tarpeeseen. Ne pikkupakkaukset näyttivät niin pieniltä, kun vieressä oli isoja pusseja. Sitä paitsi Norjasta ei saa täysksylitolipurkkaa. Ja täytyyhän sitä ihmisen hampaistaan huolehtia.

Jäätelokioskin ohi kulkiessa - sitä ehtii tapahtua yhden pitkän viikonlopun aikana useammin kuin kerran - katse kiinnittyi kesän uutuusmakuihin eikä suostunut irrottamaan otettaan ennen kuin kädessä oli tötterö.

Välillä kävin tekemässä myös niitä ihan suunniteltuja hankintoja, jotka olivat pääasiassa jotain muuta kuin syötävää. Vaatekauppojen Norjasta poikkeava valikoima pitää hyödyntää, kun siihen on mahdollisuus. Tällä saralla ei tapahtunut varsinaisia heräteostoksia, vaan kaikki oli hankintalistalla - jos ei Suomesta niin sitten Norjasta.

Isompi naksahdus kuului, kun eteen osui suklaalevytarjous. Ehkä tässä tapauksessa voisi puhua jo mopon karkaamisesta, mutta pitäähän Fazerin suklaata ostaa, kun sitä saa ja vieläpä tarjoushintaan ja kaiken lisäksi uutuusmakua. Sama se, että kyseessä oli joulumausteilla höystetty suklaa ja jouluun on vielä aikaa. Enkä todellakaan ajatellut, että säästelisin suklaita sinne asti. Ehei, kyllä ne pääsevät sulostuttamaan syysiltojani jo paljon aikaisemmin.

Pistäytyminen S-market -nimiseen runsaudensarveen sai minut epäilemään, että olen todellakin ollut Norjassa jo liian kauan. Tässä samaisessa kaupassa kävin usein ostoksilla silloin, kun vielä asuin Suomessa, mutten muista koskaan panneeni merkille, mitä kaikkea sieltä saakaan. Sieltä saa kaikkea. Melkein teki mieli ottaa muutama kuva norjalaisille esiteltäväksi. Katselin jo palvikinkun palasia sillä silmällä, taisin jopa hivellä niitä veden kihotessa kielelleni. Sillä kertaa kykenin kuitenkin hillitsemään itseni, vaikken muista, milloin olisin viimeksi saanut palvikinkkua. Pienen pieni järjen ääni kuului jostain takaraivon suunnalta.

Lentokentällä keräsin ostoskoriin leipää. Olin jo menossa kohti kassaa, kun vilkaisin koria ja totesin, että kyllä reppuun mahtuu vielä pari lisäpussillista ruispaloja.

Portin vieressä oli toinen kauppa, jonne poikkesin kuluttamaan aikaa. Kas, Aurajuustoa hullun halpaan hintaan! Naks. Kassalla jonottaessa seisoin purkkahyllyn edessä odottamassa, kun joku toinen ulkosuomalainen maksoi ostoksiaan. Isoja pussillisia ksylitolipurkkaa! Naks.

Mies on jo ajat sitten lakannut kommentoimasta kaikkia niitä ostoksia, joita kannan kotiin Suomesta.