Rivitalon päätyseinässä alkoi näkyä lahovaurioita siinä määrin, että kesän Projektiksi tuli ulkoseinäremontti. Talo on rakennettu 1950-luvulla, ja ulkoseinille ei ilmeisesti ole sen jälkeen tehty mitään maalausta ihmeellisempää, joten alkoi olla jo korkea aika vaihtaa paitsi ulkoverhoilu, myös kohentaa lämpöeristystä.
Meidän rivitaloalueemme on sameie, "yhteisomistus", joka on kahdesta norjalaisesta asuntoyhtiötyypistä se löysempi, mikä tarkoittaa, että asukkaat omistavat suoraan oman rivitalonpätkänsä - eivät sen hallintaan oikeuttavia osakkeita kuten toisessa, tiukemmassa asuntoyhtiötyypissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asukkailla on itsellään enemmän vastuuta talon kunnossapidosta. Esimerkiksi talon ulkoseinät ovat asukkaiden vastuulla mutta katon kunnossapidosta vastaa asuntoyhtiö. Meillä talon päätyhuoneiston omistajina onkin sitten sitä kunnossapidettävää seinää hiukan enemmän kuin talon keskiosan asukkailla.
Mies sai puhuttua myös talon toisen päädyn asukkaat tekemään saman remontin, minkä ansiosta tarvikkeet voitiin hankkia yhdessä ja edullisempaan hintaan. Sen lisäksi myös itse työ päätettiin tehdä yhteistyönä, ulkopuolista tekijää palkkaamatta. Naapurilla on kuitenkin ammattikirvesmieskaveri, joka lupasi konsultoida tarvittaessa näitä harrastelijakirvesmiehiä.
Vanhan talon remontti osoittautui paikoitellen hieman haasteelliseksi, koska vanha talo osoittautui hieman vinoksi. Vaakasuora ei ollutkaan vaakasuoraa eikä pystysuorakaan vatupassilla asiaa tarkasteltaessa ollut oikeasti pystysuoraa. Vanhan seinän purkaminen sentään kävi helposti, mutta uuden rakentaminen vaati mittailua, ihmettelyä, lisää mittailua, laskelmia ja pitkiä pohdintoja ennen kuin varsinainen työ pääsi alkamaan.
Lasivillat ja tuulensuojalevyt vaihtuivat uusiin, ja siinä vaiheessa kun lautaverhoilua vasaroitiin paikoilleen, minä kävin aina välillä keittiössä työntelemässä kohti hyllyn reunaa matkalla olevia astioita takaisin syvemmälle kaappiin.
Vanha lasivillakerros oli kymmenen sentin paksuinen, eli selvästi ohuempi kuin nykyinen standardi. Vanhoja vuorauksia katsellessani mietin mielessäni, että käytettiinkö 60 vuotta sitten todellakin tuollaisia lämpöeristeitä. Seinän sisältä löytynyt vanha bussilippu yritti todistella, että vanhasta seinästä tässä on kysymys.
Toisen päädyn remontin alettua totuus selvisi. Meidän seinäämme on joku joskus uusinut lämpöeristeet ilmeisesti sisäkautta, sillä lautaverhoilu oli silminnähden vanha, siihen ei ole koskettu maalisutia kummoisemmalla vuosikymmeniin. Sen sijaa naapurin seinästä löytyi mitä ilmeisimmin alkuperäinen lämpöeristys, "tinapaperia" villan sijasta. Lasivillaa oli ainoastaan joskus muinoin remontoidun kylpyhuoneen kohdalla.
Kysyin naapurilta, onko heidän asunnossaan ollut kovinkin kylmä talvella. Vastaus oli kyllä. Naapuri on asunut ja palellut asunnossaan parikymmentä vuotta, mutta vasta nyt inspiroitui tekemään asialle jotain.
Tässä näkyy sameien vaikutus konkreettisesti. Kun rivitalossa jokainen on vastuussa omasta pätkästään, suuriakaan remontteja ei välttämättä tehdä koordinoidusti. Yksi asunto on kylmä ja toinen lämmin, koska lämpöeristys asunnoissa on erilainen. Talon pitkät seinät jäivät tällä kertaa remontoimatta, mutta kun sekin joskus lähivuosina tulee ajankohtaiseksi, lisää vastaavanlaisia yllätyksiä voi olla luvassa.
Kun lasketaan yhteen vanha, vino talo ja kaksi harrastelijakirvesmiestä, remontin arvioitu kestoaika moninkertaistuu. Tässä on mennyt jo koko kesä, ainakin siltä tuntuu, ja naapurin seinä on vielä keskeneräinen. Meidän seinämme valmistui maalausta myöden vihdoin ja viimein viikonloppuna.
Vaikka seinät ovat asukkaat vastuulla, maalin sentään kustantaa asuntoyhtiö, mutta maalaamisesta vastaa asukas. Noin kolme neljäsosaa päätyseinästä omin kätösin kahdesti maalanneena voin kertoa, että uusi, maalaamaton lauta imee itseensä uskomattoman määrän maalia. Rivitalon pitkät seinät pitäisi vielä maalata ennen syyssateiden tuloa, koska talon väri vaihtuu punaisesta harmaaksi. Jos oikein tiukkaa tekee, takapihan puoli voidaan ehkä jättää ensi kesään.
Rakennustelineillä kiipeillessämme teimme huomioita myös katon tilanteesta. Aika kulahtaneelta sekin alkaa näyttää, epämääräisiä kupruja siellä täällä. Jos hyvin käy, ensi kesänä on vuorossa kattoremontti. Seinäremontin jälkeen voin vain huokaista helpotuksesta, että katto on asuntoyhtiön vastuualuetta. Sen uusiminen teetetään ammattilaisilla, jotka hoitavat homman nopeasti, eikä sahaamista, poraamista ja vasarointia tarvitse kuunnella koko kesää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti