Perustuslaki täytti tasavuosia

Lauantaina 17. toukokuuta vietettiin Norjan kansallispäivää eli perustuslain päivää. Perustuslaki säädettiin tasan 200 vuotta sitten, joten merkkipäivää huomioidaan muutenkin tämän vuoden aikana. Tässä yhteydessä pitää palauttaa mieleen, että Norjahan ei suinkaan itsenäistynyt vuonna 1814 vaan siirtyi Tanskan hallinnasta unioniin Ruotsin kanssa.

Tai jos aivan tarkkoja ollaan, niin tavallaan Norja itsenäistyi eli irrottautui Tanskasta ja valitsi itselleen kuninkaaksi Tanskan kruununperillisen, joka sillä hetkellä sattui olemaan myös Tanskan kuninkaan nimittämä Norjan käskynhaltija. Mihinkään täydelliseen pesäeroon entisistä vallanpitäjistä ei siis pyritty. Norjalaisten suunnitelmiin tuli kuitenkin mutkia matkaan, koska Napoleonin sotien seurauksena Norja oli luvattu Ruotsille korvauksena Suomen menettämisestä. Vuoden 1814 itsenäisyys kesti vain muutaman kuukauden, sillä norjalaiset taipuivat tosiasioiden edessä ja valitsivat kuninkaakseen Ruotsin kuninkaan, ja Norja siirtyi siten personaaliunioniin Ruotsin kanssa. Perustuslaki jäi kuitenkin voimaan.

Varsinainen itsenäistyminen tapahtui 7. kesäkuuta 1905, kun Stortinget eli Norjan parlamentti julisti maan itsenäiseksi. Itsenäisyyspäivää ei kuitenkaan juhlita mitenkään erityisesti.

Kansallispäivä on olennainen osa norjalaisuutta. Se on päivä, jolloin ihmiset pukeutuvat kansallispukuihin tai muihin juhlavaatteisiin ja lähtevät liput heiluen ja puna-valko-siniset ruusukkeet rintapielessä katsomaan enimmäiseen lasten kansoittamia juhlakulkueita. Jos jostakin syystä ei pääse henkilökohtaisesti osallistumaan juhlahumuun, voi katsella telkkarista suorana lähetyksenä, miten ihmiset juhlivat eri puolilla maata. Jollakin tavalla osallistuminen lienee suotavaa. Muu olisi epänorjalaista.

Oslon keskusta on kansallispäivänä pullollaan ihmisiä, jotka ovat tulleet katsomaan useita tunteja kestävää kulkuetta. Kaupungin koulut soittokuntineen osallistuvat kulkueeseen, joka kiertää pitkän lenkin kohokohtanaan kuninkaanlinnan edusta. Kuningasperhe tietenkin seisoo parvekkeella vilkuttamassa kansalaisille koko kulkueen kestoajan. Mahtaa monarkin vilkutuskättä väsyttää päivän lopussa.

Eivät tavalliset kansalaisetkaan helpolla pääse, jos juhlivat päivää pitkän kaavan mukaan kaikkia perinteitä noudattaen. Kantanorjalaiset tietolähteeni kertovat, että monessa perheessä noustaan kansallispäivän aamuna jo ennen kukonlaulua, jotta ehditään pukea koko perhe parhaimpiinsa ennen kuin on aika lähteä lasten koululle lipunnostoon, koulun kulkueeseen ja muuhun ohjelmaan, jonka jälkeen ohjelma saattaa vielä jatkua esimerkiksi lasten harrastusryhmien järjestämillä juhlallisuuksilla. Mistään vapaapäivästä ei siis voi puhua ainakaan, jos perheessä on kouluikäisiä lapsia.

Jos päivää vietetään aikuisten kesken, on mahdollisuus päästä hieman helpommalla. Kukonlaulun aikaan herääminen ei ole silloin tarpeellista, mutta mikäli aikoo katsomaan kulkueita tai vaikkapa kiikaroimaan, onko linnan parvekkeella vilkuttava kuningasperhe aito vaiko marioneteista koostuva, liikkeelle pitää kuitenkin lähteä selkeästi aamupäivän puolella.

Kansallispäivän perinteisiin kuuluu myös lounas, joka normaalista norjalaisesta leipälounaasta poiketen on lämmintä ruokaa. Erikoista, että kansa, jonka mielestä lämmin ruoka ei kuulu lounaalle, syö lämpimän lounaan nimenomaan kansallispäivänä. Toisaalta jos liikkeelle on lähdetty aikaisin, kyllä lounasaikaan jo maittaa middagsmat eli päivällisruoka. Ainakin Oslossa pöytävaraus kansallispäivän lounaalle on hyvä tehdä etukäteen sekä muistaa ottaa riittävästi rahaa mukaan, koska kansallispäivänä hinnat ovat tavallistakin korkeammat. Jos katsoo pärjäävänsä pienemmällä syömisellä, sopiva välipala on makkara kaikilla lisukkeilla. Makkarahan on Norjassa vakiojuhlaruokaa, joten sitä ei pidä väheksyä kansallispäivänäkään. Muuten sitten voi syödä jäätelöä niin paljon kuin sielu ja maha sietävät.

Kun kulkueet on nähty, juhlimista voi jatkaa vapaamuotoisesti pikkutunneille asti. Tietynlainen norjalainen erikoisuus ainakin muualta tulleen silmin on kansallispukuisten naisten ja pukuun ja kravattiin pukeutuneiden miesten kansoittamat anniskelupaikkojen terassit aurinkoisena kansallispäivän iltapäivänä.

Norjalaista kansallispäivän juhlintaa leimaa kansallismielisyys, jollainen monessa muussa maassa todennäköisesti saisi osan kansasta takajaloilleen. Kansallispäivä ei kuitenkaan ole pelkästään kantanorjalaisten juhla, vaan mukana juhlahumussa ovat myös maahanmuuttajat. Erityisesti koulujen järjestämät juhlallisuudet osallistavat myös maahanmuuttajien lapsia. Muutenkin lapset ovat juhlinnassa keskeisessä asemassa lastenkulkueiden ansiosta.

Jos vertaa keskenään Norjan kansallispäivän ja Suomen itsenäisyyspäivän juhlintaa, ero on kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Suomessa muistellaan menneitä vaikeita aikoja (joita toki ei pidä unohtaa niitäkään), Norjassa on päivän kestävä koko kansan karnevaali, johon kaikesta positiivisuudesta ja ilonpidosta huolimatta suhtaudutaan hyvin vakavasti.