Konfirmaatio norjalaisittain

Konfirmaatioseremonian jälkeen kaupungintalon ulkopuolella

Miehen sukulaispoika pääsi ripille sunnuntaina. Tai ihan tarkkaan ottaen ei päässyt, vaikka konfirmaatiojuhlaa vietettiinkin, jos nyt aletaan pilkkuja viilata. Konfirmaatio oli nimittäin humanistinen eli ei-uskonnollinen.

Konfirmaatio on Norjassa suuri juhla, ja miehen mukaan sitä voi lähestulkoon verrata häihin. Juhlaan kutsutaan koko suku sekä iso joukko ystäviä, ja vieraat saattavat matkustaa kaukaakin. Tähänkin juhlaan kaukaisimmat vieraat olivat lennähtäneet Pohjois-Norjasta.  

Konfirmaatioseremonia pidettiin Oslon kaupungintalolla ja konfirmoitavia oli 90 kappaletta. Vastaavia tilaisuuksia järjestetään kaupungintalolla kesän mittaan useita, todennäköisesti lähes joka viikonloppu. "Tavalliset" kirkolliset konfirmaatiot tapahtuvat kirkossa, mutta nyt kyseessä oli, kuten sanottua, humanistinen konfirmaatio, jollaisia Norjassa on järjestetty jo vuodesta 1951. 

Konfirmantit olivat suorittaneet Human-Etisk Forbundin järjestämän kurssin, jolla käsitellään erilaisia eettisiä kysymyksiä ei-uskonnollisesta näkökulmasta. Kurssin teemoja ovat esimerkiksi elämänkatsomus, humanismi ja ihmisoikeudet, ja nuoria kannustetaan itsenäiseen ajatteluun. Human-Etisk Forbund lähestyy kaikkia rippikouluikäisiä kirjeellä, jossa kerrotaan mahdollisuudesta humanistiseen konfirmaatioon kirkollisen vaihtoehtona. Tässä käydään siis niin sanotusti kilpailua nuorten sieluista, ja vuosittain noin 15% ikäluokasta valitsee humanistisen vaihtoehdon. 

Humanistista konfirmaatiota tarjotaan kaikille riippumatta siitä, kuuluuko nuori johonkin uskontokuntaan. Konfirmaatio on norjalaisessa kulttuurissa tärkeä virstanpylväs ja suuri juhla. tämänkertaiseen seremoniaan osallistuneita 90 nuorta katsellessani panin merkille, että konfirmaatio näyttää olevan nimenomaan kantanorjalaisten juhla. Joukossa oli vain yksi nuori, joka nimen perusteella oli täysin maahanmuuttajataustainen. 

Vaikka humanistista konfirmaatiota markkinoidaan uskonnottomana ja sisällöltään se onkin sellainen, sen lähtökohta on kuitenkin mielestäni aika tiukasti kristinuskossa. Konfirmaatiohan nimenomaan tarkoittaa kristillisen uskon vahvistamista sen lisäksi, että kyseessä on aikuistumisriitti. Humanistisessa konfirmaatiossa ei varsinaisesti konfirmoida eli vahvisteta mitään, vaan se on ainakin norjalaisessa kulttuurikontekstissa nimenomaan aikuistumisriitti, joka kuuluu kaikille. 

Kirkollisen (luterilaisen) konfirmaation valitsee nykyään runsas 60% ikäluokasta (kun noin 75% norjalaisista kuuluu kirkkoon), ja nämä nuoret lienevät lähes sataprosenttisesti norjalaissyntyisiä. En löytänyt tilastoja siitä, kuinka suuri on maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus humanistiseen konfirmaatioon osallistuvista, mutta sunnuntaisten havaintojen perusteella veikkaisin, että hyvin pieni. Kun iso osa maahanmuuttajista on jotakin muita kuin kristittyjä, saattaa olla, ettei humanistinen konfirmaatio vetoa heihin, koska se rinnastuu kristilliseen norjalaiseen perinteeseen. 

Seremonia oli musiikkipitoinen ja pari puhettakin pidettiin. Puheissa käsiteltiin nuorten elämää ja ongelmia sekä aikuistumisen merkitystä. Seremonian huipentumana oli kurssitodistusten jako. Konfirmaatioon on Norjassa tapana pukeutua kansallispukuun eli bunadiin ja varsin monella tytöllä olikin sellainen yllään. Itse asiassa perinne on, että bunad saadaan rippilahjaksi. Myös hyvin moni omaisista oli pukeutunut bunadiin. 

Konfirmaatio on, muodosta riippumatta, erittäin norjalainen juhla. Seremonian jälkeen pidettävä vastaanotto puolestaan on tyypillinen norjalainen kravatinkiristysjuhla ilmeisesti riippumatta siitä, onko seremonia kirkollinen vai humanistinen. Ja norjalaisiin juhliin kuuluvat puheet. Ensimmäisen puheen piti konfirmantti itse, ja ruokailun lomassa kuunneltiin lisää puheita. Itse asiassa en muista olleeni yksissäkään vähänkään isommissa norjalaisissa juhlissa, joissa ei olisi päivällisen höysteenä pidetty ainakin kahta puhetta. Vaikuttaa siltä, että puheet voivat jäädä pois vain, jos juhlat ovat niin rennot, että istutaan kotisohvalla. Nämäkään juhlat eivät onneksi kuitenkaan olleet aivan sieltä jäykimmästä päästä.

Ja milläpä norjalainen konfirmantti lahjotaan? Lahjapöydällä oli valikoima kirjekuoria, eli rahaa annetaan täälläkin. 

Rådhushallen, jossa pidetään myös Nobel-seremonia.